Valmentajablogi

Huuhkajille suotuisa arvonta Kansojen liigaan (Nations League)

Sen me jo tiedämme, ettei Euroopan jalkapallomaiden joukossa helppoja vastustajia ole luvassa. Hyvänä päivänä isokin ennakkosuosikki saattaa taipua ennalta heikomman maan edessä. Näitäkin esimerkkejä löytyy lähes joka karsinnasta. Kun viimeaikaisia tilastoja tarkastelee niin Huuhkajien tulevat Kansojen liigan vastustajat Romania, Bosnia- Hertsegovina ja Montenegro eivät kuulu tämän päivän Euroopan suuriin futismaihin. Suomi sen sijaan on hinannut sijoitustaan jalkapallokartalla viime vuosina varteenotettavien maiden kastiin.

Karsintavastustajilla tulokset ovat poukkoilleet ennalta arvaamattomasti, kun taas Suomi on saanut peleihinsä tiettyä varmuutta ja luotettavuutta. Romahduksia ei ole viime vuosina nähty. Ennakkoon voi arvioida, että Romania kilvoittelee lohkon ykköspaikasta, vaikka se ei vielä olekaan noussut jaloilleen ja sille tasolle missä se menneinä vuosina muutamien supertähtiensä johdolla oli. Syksyllä päättyneessä MM-karsinnassa Romania jäi lohkossaan kolmanneksi Saksan ja Pohjois-Makedonian taakse. Kymmenestä ottelustaan se voitti viisi. Jotain heidän pelistään voi päätellä siitä, että joukkue teki noissa otteluissaan vain 13 maalia ja päästi vain 8 maalia. Puolustus näyttäisi toimivan, mutta maalinteko heilläkin kangertelee.

Bosnia-Hertsegovina on Huuhkajille tuttu vastustaja. Kahdet edelliset karsinnat ja neljä kohtaamista joista Suomi on hävinnyt vain yhden. Yliote on meillä ja itseluottamus sen myötä kohdallaan.

Montenegro on Huuhkajille tuore tulokas, jonka suorituskykyä ei toki saa vähätellä. Päättyneissä MM-karsinnoissa se jäi selkeästi Hollannin, Turkin ja Norjan taakse, mutta kiusasi tasapeleillään sekä Hollantia että Turkkia. Kuten todettu niin helppoja vastustajia ei Euroopassa enää ole, mutta toki Montenegro kuuluu sarjataulukossa Huuhkajien alapuolelle.

Suomi avaa ensi kesän Kansojen liigan kohtaamalla Bosnia-Hertsegovinan kotikentällä. Suomi pelaa neljä ensimmäistä otteluaan kesäkuussa ja loput kaksi syyskuussa. Lohkon viimeisen ottelunsa Suomi pelaa Montenegroa vastaan vieraskentällä. Uefa ei ole vielä ilmoittanut sitä, miten ensi vuonna alkava Kansojen liiga tarkalleen vaikuttaa vuoden 2024 EMkisoihin. Näin Kansojen liigassa pelataan Historian kolmas Kansojen liiga alkaa kesäkuussa 2022.

Kansojen liigan voitti edellisen kerran Ranska. Lohkovaiheen ottelut pelataan ensi vuonna kesäkuussa ja syyskuussa. Lohkovoittajat liigoista B, C ja D nousevat ylempään liigaan. A- ja B-liigoista alempaan liigaan putoavat lohkojen viimeiseksi jääneet joukkueet. Finaalivaihe pelataan kesällä 2023. Finaalivaiheeseen selviävät A-liigan lohkojen voittajat eli yhteensä neljä maata.

Huuhkajien otteluohjelma Kansojen liigassa:

La 4.6.2022 19.00 Suomi - Bosnia-Hertsegovina
Ti 7.6.2022 21.45 Suomi - Montenegro
La 11.6.2022 21.45 Romania - Suomi
Ti 14.6.2022 21.45 Bosnia-Hertsegovina - Suomi
Pe 23.9.2022 21.45 Suomi - Romania
Ma 26.9.2022 21.45 Montenegro - Suomi

 

Kaikki ajat Suomen aikaa.

Teksti: Jukka Vakkila
Juttu on julkaistu Verkkovalmentaja- lehdessä 3-2021 


 

Huuhkajat aloittavat kisataipaleensa lauantaina – Kanervalla vastassa mielenkiintoinen valmentajanimi

Historialliset jalkapallon EM-kisat alkavat Huuhkajien osalta lauantaina Tanskaa vastaan. Kööpenhaminan Parkenin nurmelle astelee takuuvarmasti nälkäinen ja kunnianhimoinen huuhkajalauma, joka ei jätä kiveäkään kääntämättä menestyäkseen historiansa ensimmäisissä arvokisoissa.

Siinä mielessä nykyinen huuhkajajoukkue kuvastaa täydellisesti päävalmentajaansa Markku Kanervaa. Äärimmäisen pedantti helsinkiläinen on tunnettu korkeasta työmoraalistaan ja pikkutarkkuudestaan. Kanerva saattaakin peliä edeltävällä viikolla viettää helposti koko päivän läppärinsä ääressä tulevaa vastustajaa analysoiden.

Tälle on varmasti tarvetta myös lauantaina, kun Huuhkajat aloittavat historiansa kenties suurimman haasteen. Lähtökohtaisesti Suomi on lohkonsa heikoin maa, ja kaikki vastaan tulevat joukkueet ovat merkittävästi kokeneempia arvokisakävijöitä. Altavastaaja-asema ei ole Huuhkajille kuitenkaan uusi juttu, eikä se ole ennenkään haitannut.

Kanervan alaisuudessa Suomi on suorastaan syleillyt omaa altavastaaja-asemaansa. Joukkue tiedostaa, ettei sillä ole varaa lähteä ylimielisesti yhteenkään otteluun, vaan kääntää tiukat ottelut voitokseen tekemällä asiat yksinkertaisesti järkevämmin kuin muut. Jokainen pelaaja tietää roolinsa sataprosenttisella tarkkuudella, eikä lähde sooloilemaan muun joukkueen kustannuksella.

Irlannin maajoukkueen päävalmentaja Stephen Kenny tokaisikin viime syksynä Suomelle hävityn ottelun jälkeen, että ”he ovat kuin seurajoukkue siinä, miten hyvin jokainen pelaaja tuntee roolinsa”. Kennyn kommentti on luonnollisesti kehu Kanervan taktista osaamista kohtaan, mutta myös sille ilmapiirille, jonka päävalmentaja on maajoukkueen ympärille luonut. Tämä ei toki ole yllättävää, sillä luonteeltaan Kanerva on – jalkapallonörtteydestään huolimatta – ennen kaikkea ihmisjohtaja.

Peruskoulun opettajan koulutuksen saanut Kanerva on pehmeiden johtamisarvojen kannattaja, ja tämä näkyy myös Huuhkajien tekemisessä. Maajoukkueen ympärillä leijuu hyvän fiiliksen aura, pelaajat nauttivat toistensa seurasta ja joukkueeseen on helppo tulla. Tämä näkyy väistämättä myös tuloksissa.

Lauantaina Kanerva ja Huuhkajat ovat kuitenkin uudenlaiseen haasteen edessä, kun vastaan asettuu metodeiltaan hyvin samantyyppinen valmentaja.

Tanskan Kasper Hjulmand on Kanervan tapaan korkeakoulun käynyt valmentaja, joka lähestyy peliä ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja identiteetin kautta. Päävalmentaja kertoi tanskalaiselle Berlingske-lehdelle, että ”on tärkeää, että tanskalaiset näkevät itsensä tässä joukkueessa. Jos haluamme pienenä maana löytää jonkinlaisen kilpailullisen etulyöntiaseman, meidän on tiedettävä, keitä me olemme”.

Lainaus voisi olla suoraan Kanervan suusta. Myös tulokset ovat olleet saman tapaisia, sillä taiteita ja lukemista harrastava valmentaja on saanut ryhmänsä huimaan lentoon sen jälkeen, kun otti maajoukkueen ohjat viime kesänä.

Lauantaina nähdään, mitä tapahtuu, kun kaksi äärimmäisen pedanttia valmentaa iskee yhteen EM-nurmella. Kisojen otteluohjelman voi katsoa täältä.  

Teksti: Juuso Sallinen


 

Kaikki peliin! Viisi merkittävää syytä harrastaa intohimoisesti ja omistautuneesti

Lasten ja nuorten urheiluharrastuksella on parhaimmillaan monia pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia, kuten liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen, erilaisten elämäntaitojen oppiminen sekä yhteisöllisyyden kokemukset.

Viimeaikaiset tutkimustulokset korostavat erityisesti kilpailullisen ja tavoitteellisen liikuntaharrastuksen positiivisia hyötyjä: Mitä intensiivisemmin lapsena harrastetaan liikuntaa, sitä korkeampi näyttäisi olevan aikuisiässä koettu psyykkinen elämänlaatu (esim. Appelqvist-Schmidlechner ym. 2021).

Vielä ei tarkkaan tiedetä niitä mekanismeja, joiden kautta kilpaurheilun hyödyt välittyvät lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin tai parempaan aikuisiän mielenterveyteen. Selittävinä tekijöinä on nostettu esille esimerkiksi kilpaurheilun myötä kehittyviä elämäntaitoja, kuten tunnesäätelyä, vastuunottoa ja tavoitteen asettamista, jotka antavat valmiuksia selviytyä elämän eri tilanteista myös aikuisena.

Mitä sellaista kilpailullinen ja tavoitteellinen toiminta antaa nuorille urheilijoille, jota ei kevyemmällä harrastamisella saada aikaiseksi?

David Brooksin ”The Second Mountain: The Quest for a Moral Life” -kirjan (2019) mukaan omistautuminen, uppoutuminen ja intohimoinen tekeminen vahvistavat elämänhallinnan tunnetta eli koherenssia. Sitoumusten kautta ympäröivä maailma näyttäytyy nuorelle urheilijalle ymmärrettävänä, hallittavana ja mielekkäänä sekä mahdollistaa oman identiteetin ja vahvuuksien kehittämisen.

Pete Davisin ”Dedicated: The Case for Commitment in an Age of Infinite Browsing” -kirjan (2021) mukaan erilaiset sitoumukset vähentävät mahdollisuuksiamme nauttia uutuudenviehätyksestä, tarjoten vastapainoksi paljon syvempiä ilon, aikaansaamisen ja merkityksellisyyden kokemuksia. Sitoumukset toimivat Davisin mukaan kuin laivan köli, joka vakauttaa nuoren urheilijan elämää ja ehkäisee myrskyssä kaatumista.

Brooksin ja Davisin omistautumista ja intohimoista tekemistä käsittelevät pohdinnat tekevät näkyväksi sitoutumisen ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä. Ohessa viisi Brooksin ja Davisin innoittamaa nostoa, jotka saattavat selittää kilpailullisen ja tavoitteellisen toiminnan merkitystä mielen hyvinvoinnille:

1. Sitoutuminen ja omistautuminen tuovat järjestystä arkeen

Nuorelle urheilijalle sitoutuminen ja sen myötä tulevat rutiinit ja aikataulut tuovat arkeen rakennetta. Juhlista on helpompi lähteä ajoissa nukkumaan, kun on sitoutunut aamutreeneihin. Läksyt on helpompi tehdä heti koulun jälkeen, kun tietää, että se vapauttaa ajatukset ja keskittymisen illan tärkeään otteluun. Vastustajaa kohtaan on helpompi käyttäytyä kunnioittavasti, kun on sitoutunut seuran ja joukkueen arvoihin ja toimintatapoihin.

2. Sitoutumisen ja omistautumisen kautta oppii tuntemaan itseään ja vahvuuksiaan

Sitoutumisen ja omistautumisen kautta nuori urheilija saa selvitettyä itselleen, mikä on hänelle tärkeää ja arvokasta ja mihin hän on valmis käyttämään suuren osan ajastaan. Kilvoittelun ja ”kaiken peliin laittamisen” avulla nuori urheilija oppii tuntemaan itseään ja sisällään piileviä voimavaroja ja vahvuuksia.

3. Sitoutuminen ja omistautuminen syventävät vapauden tunnetta

Arkisesti vapaudesta ajatellaan, että kyse on ”vapaudesta jostakin” eli esteiden poissaolosta. Syvällisempää vapautta on kuitenkin ”vapaus johonkin”, kuten kyky tai vapaus toteuttaa esimerkiksi Simone Bilesin tapaan vaivattoman näköinen tripla-tupla (kaksi volttia takaperin kolmella kierteellä). Syvällisempi vapaus edellyttää pidättyväisyyttä sekä rajoitusten hyväksymistä osana vuosikausien sitoutunutta harjoittelua.

4. Sitoutuminen ja omistautuminen syventävät merkityksellisyyden kokemusta

Sitoutumalla pitkäkestoisemmin omaan harrastukseen tai lajiin, nuori urheilija alkaa ymmärtää paremmin lajin lainalaisuuksia ja monenlaisia kerrostumia sekä oppii lajin historiasta ja kehityksestä. Merkityksellisyyden kokemukset vahvistuvat, kun siirrytään lajikokeilusta lajirakkauteen. 

5. Sitoutuminen ja omistautuminen syventävät omaehtoisuutta sekä aikaansaamisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia

Sopivasti haasteita, tukea ja kannustusta tarjoava toimintaympäristö sekä nuorten urheilijoiden vastuuttaminen omasta harjoittelustaan vahvistavat nuoren urheilijan omaehtoisuutta ja vastuunottamista. Nuori urheilija pääsee myös näyttämään kehittymistään ja kyvykkyyttään heistä välittäville aikuisille.

Omistautuneet ja intohimoisesti toimintaansa suhtautuvat yhteisöt ja seurat edellyttävät asioita jäseniltään ja tarjoavat samalla vahvaa yhteisöllisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Nuoret urheilijat pääsevät tällaisessa ympäristössä kokemaan ainutlaatuista yhteisöllisyyttä ja muodostamaan parhaimmillaan elinikäisiä ystävyyssuhteita.

***

Sitoumukset ja omistautuminen auttavat nuorta urheilijaa ottamaan itselleen vakaan jalansijan elämässään, jolloin vastoinkäymiset ja pettymykset eivät pääse häntä helpolla horjuttamaan.

Kun nuori urheilija oppii hyväksymään ja kääntämään väistämättä eteen tulevan paitsi jäämisen pelon (fear of missing out) paitsi jäämisen iloksi (joy of missing out), hän pystyy rauhassa keskittymään itselleen merkityksellisiin ja hyvinvointia tuottaviin asioihin. Davisin mukaan tässä valinnassa on kyse siitä, että ”kun lopetamme uusien kiiltävien asioiden jahtaamisen, alamme itse loistamaan”.

Teksti: Timo Räikkönen

Asiantuntija MIELI ry, valmentaja HJK U11 tytöt.

Kirjoitus on osa MIELI ry:n NUORI MIELI URHEILUSSA -hankkeen (2020-2022) blogisarjaa.

 

Lisälukemista:

Appelqvist-Schmidlechner, Kaija ym. (2017): Lapsuusajan kilpaurheilu suojaa psyykkiseltä oireilulta aikuisiällä. Tutkimuksesta tiiviisti 39/2017, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Appelqvist-Schmidlechner, Kaija ym. (2021): Childhood Sports Participation Is Associated with Health-Related Quality of Life in Young Men: A Retrospective Cross-Sectional Study. 

Ahto, Anna & Kaski, Satu (2021): Miten kilpaurheilu vaikuttaa lasten ja nuorten henkiseen hyvinvointiin? Liikunta & Tiede -lehti 1/2021.

Breistøl, Sara ym. (2017): Association Between Participating in Noncompetitive or Competitive Sports and Mental Health among Adolescents – a Norwegian Population-based Cross-sectional Study. Scandinavian Journal of Child and Adolescent Psychiatry and Psychology, 5(1).

Deci, Edward & Ryan, Richard (2012): Motivation, personality, and development within embedded social context: An overview of self-determination theory. Teoksessa Richard Ryan (toim.), The Oxford Handbook of Human Motivation.

 

 19.5.2021


 

Nuoren  urheilijan mieli tarvitsee turvallisuutta ja kasvun mahdollisuuksia
 

Lasten ja nuorten valmentajilla on jokaisen harjoituksen yhteydessä mahdollisuus tukea valmennettavien kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lapsuus ja nuoruus ovat keskeisiä vaiheita mielenterveyden edistämiseen sekä erilaisten hyvinvointitaitojen opettamiseen ja oppimiseen.

 

Nuori mieli urheilussa -hankkeen tavoitteena on, että lasten ja nuorten urheilun parissa toimivat osaavat tukea mielenterveyden normaalia kehitystä osana valmennusta sekä kohdata haastavassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria.

 

Keskeisiä hyvinvointitaitoja ovat esimerkiksi itsensä arvostaminen, tunne- ja vuorovaikutustaidot, myönteisyys, joustavuus sekä uskallus pyytää apua. Näiden taitojen oppiminen auttaa selviytymään vastoinkäymisistä, pärjäämään elämän muutostilanteissa ja tulemaan paremmin toimeen itsensä ja muiden kanssa.

 

Edellytyksenä hyvinvointitaitojen oppimiselle on, että lasten ja nuorten urheilun parissa toimivat valmentajat sekä valmennusta tukevat ja kehittävät toimijat ymmärtävät mielenterveyden olevan toimintakyvyn keskeinen osatekijä, oppivat itse hyvinvointitaitoja ja osaavat hyödyntää niitä osana valmennusta. 

 

Olennaista on myös valmentajien taito ottaa huolensa puheeksi rakentavasti ja hyväksyvästi sekä tarvittaessa ohjata lapsi ja nuori ammattiavun piiriin.

 

***

Valmentajan arjen näkökulmasta yhden parhaimman tarttumapinnan hyvinvointikysymyksiin tarjoaa Martin Seligmanin PERMA-hyvinvointiteoria sekä siihen sisältyvät viisi osa-aluetta:

 

·         myönteisyys (positive emotions)

·         läsnäolo ja uppoutuminen (engagement)

·         ihmissuhteet (relationships)

·         merkityksellisyys (meaning)

·         aikaansaaminen (accomplishment)

 

PERMA-teorian osa-alueet tavoittavat kattavasti lasten ja nuorten hyvinvoinnille keskeiset ulottuvuudet, etenkin jos yhdistämme tähän vielä turvalliseen toimintaympäristöön liittyvät näkökulmat. 

 

Valmentajien, seuratoimijoiden tai lajiliittojen ensimmäinen tehtävä on luoda nuorille urheilijoille psyykkisesti turvallinen toimintaympäristö. Tämä tarkoittaa kiusaamisesta, häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä vapaata ympäristöä, joka muodostaa vakaan pohjan urheilijana ja ihmisenä kasvamiselle ja kehittymiselle.

 

Kaikkien toiminnassa mukana olevien tahojen on hyvä olla tietoisia yhteisistä pelisäännöistä eli millaista käytöstä ja toisten huomioon ottamista heiltä odotetaan.

 

Myrskyissä ja karikoissa selviytymiseen tarvitaan lisäksi positiivisia ihmissuhteita eli kanssamatkustajien – etenkin turvallisten aikuisten – tukea. Myös ryhmätyötaidot, erilaisuuden arvostaminen sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot joustavoittavat yhteistä matkantekoa.

 

Aikaansaamisen kokemukset vahvistavat osaltaan selviytymiskykyä. Nämä kasvattavat pystyvyyden tunnetta, omanarvontuntoa sekä itsensä tärkeäksi kokemista. Eli luottamusta siihen, että tiukoistakin paikoista on mahdollista selvitä.

 

Turvallinen toimintaympäristö, positiiviset ihmissuhteet sekä aikaansaamisen kokemukset luovat yhdessä toiminnalle vakaat lähtökohdat. Tämä ei kuitenkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta riitä, sillä pelkän paikallaan kellumisen lisäksi tarvitaan myös purjeet vauhdittamaan nuoren urheilijan matkantekoa.

 

Mitä useampi vahva purje nuorella urheilijalla on käytössään, sitä palkitsevampaa ja nautinnollisempaa on matkanteko. Vahvat purjeet auttavat myös muuttamaan suuntaa ketterästi ja joustavasti olosuhteiden muuttuessa.

 

Ensinnäkin nuoren urheilijan on hyvä oppia keskittymään pitkäjänteiseen harjoitteluun, rauhoittamaan itsensä stressaavissa tilanteissa sekä elämään hetkessä. Mitä paremmin nämä läsnäolon ja uppoutumisen taidot ovat hallussa, sitä useammin hän pääsee nauttimaan hyvinvointia ja merkityksellistä elämää tuottavasta flow-tilasta. Tilasta, jolloin tuuli ottaa toden teolla purjeisiin ja kaikki sujuu kuin itsestään.

 

Uppoutumisen lisäksi toisena vahvana purjeena toimivat myönteisyys sekä taito pysähtyä onnellisten hetkien äärelle; taito tuntea ja osoittaa kiitollisuutta sekä vahvistaa myönteisiä tunteita.

 

Kolmantena purjeena toimii merkityksellisyys eli kokemus siitä, että omalla toiminnalla on selkeä suunta. Merkitys on vahvasti läsnä nuoren urheilijan elämässä, kun hän pääsee hyödyntämään ja kehittämään omia ydinvahvuuksiaan ja vaikuttamaan omaan harjoitteluunsa. Merkityksen kautta saadaan myös voimaa jatkaa yrittämistä vaikeuksien keskellä sekä palaamaan takaiskujen jälkeen entistä vahvempana.

 

***

 

Nuoren urheilijan mielen hyvinvoinnin tukemisessa voidaan lähteä liikkeelle pienin, arkisin askelin. Usein riittää jo kiinnostus ja läsnäolo keskusteluhetkessä. Kysyminen ja asian puheeksi ottaminen viestivät välittämisestä ja luovat turvallisuutta. Kuulluksi tuleminen ja henkilökohtainen huomio ovat jo itsessään merkityksellisiä.

 

PERMA-hyvinvointiteorian osa-alueiden sekä turvallisen toimintaympäristön yhdistelmä on yksi käyttökelpoinen tapa jäsentää nuoren urheilijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Valmentajien on mahdollista hyödyntää jäsennystä osana kausisuunnittelua tai tsekkauslistana:

 

  • Onko valmennettavillani turvallinen treeniympäristö? Tietävätkö he, millaista käytöstä ja toisten huomioimista heiltä odotetaan?
  • Olenko turvallinen aikuinen, jonka luokse on helppo tulla keskustelemaan ja jakamaan huolia? Osaavatko valmennettavani toimia yhdessä ryhmänä, erilaisuutta ymmärtäen ja arvostaen?
  • Vahvistanko valmennettavieni aikaansaamisen kokemuksia ja pystyvyyden tunnetta myönteisellä palautteella, tuella ja kannustuksella?
  • Pääsevätkö valmennettavani nauttimaan harjoituksissa riittävästi virtaavasta flow-tilasta ja optimaalisista oppimisen kokemuksista? Edesautanko harjoitteluun uppoutumista hyvin suunnitelluilla harjoitteilla sekä välttämällä turhia pysäytyksiä?
  • Osoitanko valmennettavilleni riittävästi arvostusta ja kiitollisuutta yhteisestä toiminnasta? Osaammeko yhdessä tehdä näkyväksi onnistumisia sekä vahvistaa myönteistä ajattelua ja itsemyötätuntoa?
  • Onko valmennettavillani selvä ymmärrys yhteisistä tavoitteistamme? Pääsevätkö he hyödyntämään riittävästi ydinvahvuuksiaan sekä osallistumaan heitä koskeviin päätöksiin?

 

***

 

Urheiluympäristöt tarjoavat parhaimmillaan erinomaiset puitteet lasten ja nuorten kasvulle ja kehitykselle. Turvallisessa ja kasvun mahdollisuuksia tarjoavassa toimintaympäristössä nuori urheilija voi tulla hyväksytyksi omana itsenään, näyttää tunteitaan, ilmaista ajatuksiaan, sekä epäonnistua, oppia virheistä ja yrittää uudelleen.

 

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Valmentaja-lehdessä numero 2/21.

 

Teksti: Timo Räikkönen
Asiantuntija, Nuori mieli urheilussa -hanke Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen
MIELI Suomen Mielenterveys ry
Valmentaja: HJK:n U11 tytöt

 

Lisälukemista:

  • Avola, Pauliina & Viivi Pentikäinen (2019): Kukoistava kasvatus – Positiivisen pedagogiikan ja laaja-alaisen hyvinvointiopetuksen käsikirja.
  • Kaufman, Scott (2020): Transcend – The New Science of Self-Actualization.
  • Norrish, Jacolyn (2015): Positive Education. The Geelong Grammar School Journey.
  • Seligman, Martin (2011): Flourish – A Visionary New Understanding of Happiness and Well-being.
  • Tur-Porcar, Ana & Domingo Ribeiro-Soriano (2020): The Role of Emotions and Motivations in Sport Organizations. Frontiers in Psychology 11 May 2020.

 

13.4.2021

 


 

 

Huuhkajat harmittelevat tasapelejä

 

Suomi on aloittanut MM-karsintaottelunsa mielestäni aivan hyvin. Se että tasapelit vieraissa huippumaa Ukrainaa ja kotona tasokasta Bosnia Hertsegovinaa vastaan näkyvät pelaajien ilmeissä lievältä pettymykseltä, kertoo vain vahvasta itseluottamuksesta ja tasosta, millä nyt hommia hoidetaan.

 

Kaikkien epäilijöidenkin on viimeistään nyt syytä uskoa ja luottaa että Kanervan johtama joukkue voi tänä päivänä lähteä tasavertaisesti pelaamaan voitosta ketä tahansa vastaan. Tätä on helppo perustella, kun tarkastelee missä ympäristöissä Huuhkajat päivittäistä työtään tekevät. Monet pelaajamme ovat saaneet vahvan aseman ja luottamuksen omissa joukkueissaan ja sieltä on hyvä ponnistaa myös maajoukkuetehtäviin.

 

Vahvuutena voidaan myös pitää sitä, että jokaiselle pelipaikalle löytyy juuri tällä hetkellä tasokkaita vaihtoehtoja ja korvaajia. Lukas Hradeckyn rooli puolustuksen johtajana ja huipputorjujana on ollut merkittävä, mutta Jesse Joronen osoitti molemmissa avausotteluissa olevansa mies paikallaan ja tarvittaessa valmis mihin tilanteeseen hyvänsä. Tärkeä viesti valmennusjohdollemme.

 

Aiemmissa otteluissa on myös todistettu, että Arajuuren ja Toivion ympärille löytyy useita vaihtoehtoja pelataanpa sitten kolmella tai viidellä ”puolustajalla”. Puolustuksen keskustan rinnalle löytyy tänä päivänä joko hyökkääviä ja voimakkaasti nousevia pelaajia tai valmentajan niin halutessa enemmin puolustustehtäviin keskittyviä pakkeja.

 

Keskikentän johtaja on useiden vuosien aikana ollut Tim Sparv. Onneksi myös Timin tehtäviin löytyy tarvittaessa fyysisesti vahvoja vaihtoehtoja, joista mm. Kauko ja, Schuller ovat näyttönsä antaneet. Hyökkäysrooleihin yksinoikeutetun Teemu Pukin tueksi löytyy muitakin hyviä viimeistelijöitä. Päivän kunto ratkaisee kuka esim. seuraavista nimistä kentällä esiintyy: Lod, Pohjanpalo, Forss, Soiri, Taylor…

 

Suomi voi lähteä luottavaisin mielin kohti kesän EM- lopputurnausta. Ensimmäiset MM- karsintaottelut palvelivat mainiosti valmistautumista kesäkuuta varten. Jäljellä on vielä 2-3 viimeistelyottelua, joissa Kanervalla on mahdollisuus tehdä loputkin kokeilut ja tiivistää joukkueen itseluottamusta entisestään.

  

30.03.2021 /Jukka Vakkila

 


 

Kuormituksen hallinta joukkueurheilussa - terveet ja suorituskykyiset urheilijat luovat voittavan joukkueen.

Eero Savolainen (LitM), projektitutkija, fysiologi KIHU & kouluttaja Keski-Suomen valmennuskeskus Palloliitto

(juttu on julkaistu aiemmin 
Valmentaja- lehdessä 5/2020)

Aiemmin tänä vuonna ilmestyneessä valmentajalehdessä esiteltiin Training Room Jyväskylän toimintaa. Jos et tuota juttua lukenut, niin lyhyenä yhteenvetona: kyseessä on Kihun, Jyväskylän yliopiston ja JAMK:n hanke, jonka tavoitteena on luoda toimintamalli, jolla mahdollistaa urheilijalle enemmän terveitä harjoituspäiviä ja siten luoda edellytykset mahdollisimman suureen kehitykseen urheilijana. Training Roomin toimintaan osallistuu joukkuelajeista jalkapallo, koripallo, jääkiekko, joukkuevoimistelu sekä team gym. Tämä teksti käsittelee joukkuepalloilua lähinnä jalkapallon näkökulmasta, pohjautuen tutkittuun tietoon ja havaintoihin, joita allekirjoittanut on Training Roomin fysiologin tehtävissä sekä Palloliiton kouluttajana tehnyt.  Vaikka teksti on futisniilon näkökulmasta kirjoitettu, ovat tekstin ajatukset ovat ehdottomasti sovellettavissa myös muihin joukkuelajeihin.

Terveet ja suorituskykyiset pelaajat luovat voittavan joukkueen. Joukkueurheilun näkökulmasta Trainig Roomin slogan ”enemmän terveitä harjoituspäiviä” osuu naulan kantaan. Perustelun väitteelle tarjoaa Hägglund ym. 2013 tutkimus 11 kauden ajalta, jossa seurattiin 24 joukkuetta yhdeksästä Euroopan eri maasta. Tutkijat havaitsivat pelaajien vähäisempien loukkaantumisten ja pelaajien pelikykyisyyden otteluihin olevan merkittävästi yhteydessä joukkueen menestykseen sarjassa, olipa mittarina sitten sarjasijoitus, ottelukohtainen pistekeskiarvo tai seuran sijoitus Uefan seurarankingissa. Eliakim ym. (2020) veivät laskentaa loukkaantumisten vaikutuksesta joukkueen menestykseen vielä pidemmälle ja tulivat tulokseen, että Englannin valioliigassa kaudesta 2012-2013 kauteen 2016-2017 joukkue menettää keskimäärin yhden sarjapisteen 136 menetettyä harjoituspäivää kohden.

Joukkueurheilussa lähdetään tietysti aina voittamaan seuraavaa ottelua ja sijoittumaan sarjassa mahdollisimman korkealle, mutta etenkin nuorten urheilijoiden parissa yksittäistä ottelua tärkeämmäksi toimintaa ohjaavaksi tekijäksi nousee usein pelaajien kehittäminen. Myös tätä lähestymiskulmaa silmällä pitäen on ensiarvoisen tärkeää pitää pelaajat mahdollisimman hyvin terveinä ja harjoittelukelpoisina. Usein esitetty fraasi ”terve urheilija kehittyy” voidaankin todeta varsin päteväksi ja tieteellisesti perustelluksi (esim. Raysmith & Drew 2016). Koska terveiden harjoituspäivien ja joukkueen menestyksen sekä urheilijan kehittymisen välillä on kiistaton yhteys, mieleesi on jo varmasti herännyt kysymys, millaisella valmennuksella mahdollistetaan pelaajalle maksimaalinen määrä terveitä harjoituspäiviä?

Kuormituksen seuranta. Harjoittelun kuormituksen seuranta on noussut muotiin myös joukkueurheilussa. Karkeimmillaan harjoituskuormituksen seuranta voi olla harjoitustuntien ja -kertojen laskemista tai sykkeen monitorointia. Jos taas resursseja löytyy, ulkona pelattavissa lajeissa GPS- ja kiihtyvyysanturipohjaiset pelaajaseurantajärjestelmät tarjoavat lähes loputtomat mahdollisuudet pelaajien kuormituksen monitorointiin ja analysointiin. Eri menetelmillä on vahvuutensa ja rajoitteensa, eikä tässä kirjoituksessa mennä niissä sen syvemmälle. Oleellista on käydä kuitenkin läpi tässä tekstissä myöhemmin esiintyvät termit sisäinen kuormitus ja ulkoinen kuormitus. Ulkoinen kuormitus on mitattavaa työtä, esimerkiksi liikuttu matka tai hyppyjen määrä. Sisäinen kuoritus puolestaan tarkoittaa sitä, millaisen psyko-fysiologisen vasteen ulkoinen kuormitus pelaajalle aiheuttaa. Tätä voidaan mitata esimerkiksi sykkeen, veren laktaattipitoisuuden tai koettu kuormituksen (RPE) avulla. Esimerkiksi kaksi pelaajaa voivat molemmat juosta ottelussa saman matkan, jolloin tämä ulkoisen kuormituksen muuttuja on pelaajien välillä sama. Kuitenkin toisella pelaajalla keskisyke voi olla tämän saman ulkoisen kuormituksen seurauksena 90 % maksimista ja toisella 70 % maksimista eli ero sisäisessä kuormituksessa on suuri.

Valmennusprosessin näkökulmasta on ehdottomasti kriittistä todentaa, vastaako pelaajiaan kohdistunut sisäinen ja ulkoinen kuormitus sitä, mitä valmentaja on suunnitellut ja voidaanko siten odottaa toivottuja harjoitusadaptaatioita. Sen sijaa puhtaasti loukkaantumisten ennaltaehkäisyn näkökulmasta tarkasteltuna kuormituksen seurannasta ei olekaan niin helppoa tehdä johtopäätöksiä. Paljon käytetyn, ja myös kritisoidun, Gabbetin (2016) akuutin ja kroonisen kuormituksen suhdetta (ACWR) on usein käytetty kuormituksen hallinnan työkaluna, jota hyödynnetään loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä. Muun muassa kansainvälinen olympiakomitea mainitsee tämän mallin yhtenä kuormituksen hallinnan työkaluna osana loukkaantumisten ennaltaehkäisyä (Soligard ym. 2016). Jos akuutin ja kroonisen kuorman suhde ei ole entuudestaan tuttu, niin tiivistetysti kyseinen malli ehdottaa, että käynnissä olevan akuutin kuormituksen (usein käytetään edeltävää seitsemää päivän ajanjaksoa) tulisi olla 0.8 - 1.5 -kertainen suhteessa krooniseen kuormitukseen (usein käytetään edeltävää 28 päivän ajanjaksoa), jotta loukkaantumisriski on mahdollisimman pieni. Tuoreessa tutkimuksessa Dalen-Lorentsen (2020) havaitsivat, ettei näiden periaatteiden noudattamisella tai noudattamatta jättämisellä ollut vaikutusta nuorilla huipputason jalkapalloilijoiden loukkaantumisiin lähes 500 jalkapalloilijaa käsittäneessä tutkimuksessa. Omiin havaintoihin pohjaten kyseinen tutkimustulos alleviivaa sitä, että pelaajan loukkaantumiseen vaikuttaa useita eri tekijöitä, joista harjoituskuorman vaihtelu on vain yksi osatekijätekijä eikä suinkaan kaiken ratkaiseva Graalin malja. Oma ajatteluni onkin siirtynyt siihen suuntaan, että kuormituksen hallintaakin tärkeämpi loukkaantumisriskiä minimoiva tekijä on valmistaa urheilijan suorituskyky sellaiseksi, että hänen kroppansa kestää kuormituksen, jolle se lajissa altistuu.  Tätä näkemystä puoltaa esimerkiksi Case ym. 2020 tutkimus, jonka mukaan Yhdysvalloissa yliopistourheilijat (tutkimuksessa 71 urheilijaa, miehiä ja naisia, lajeina amerikkalainen jalkapallo, lentopallo ja softball), jotka kärsivät kauden aikana alaraajavammoista, olivat syväkyykyn yhden toiston maksimin testissä selkeästi heikompia kuin pelaajat, jotka eivät kärsineet loukkaantumisista. Riskirajaksi esitettiin miehille alle 2.2 kertaa kehonpainonjäävää tulosta ja naisilla alle 1.6 kertaa alle kehonpainon jäävää tulosta. Riittävä voimataso siis suojaa paitsi loukkaantumisilta, mutta on myös yhteydessä esimerkiksi nopeuteen (esim. Wisløff ym. 2004), joka on useimmissa joukkuelajeissa yksi tärkeimmistä fyysisistä ominaisuuksista. Myös hyvän kestävyyssuorituskyvyn on havaittu olevan loukkaantumisriskiä pienentävä tekijä jalkapalloilijoilla (Watson ym. 2017), eli hieman mutkia suoraksi vetämällä voidaan siis todeta, että pelaajan hyvä suorituskyky suojaa häntä loukkaantumisilta.

Kuormituksen yksilöllisyys. Esimerkiksi jalkapallo-ottelussa voidaan tietyillä valmennuksen ratkaisuilla, kuten pelijärjestelmällä, vaikuttaa hieman pelaajien kuormitukseen. Ottelussa kuormitus kuitenkin muodostuu suhteessa vastustajajoukkueeseen ja näin kuormitus saattaa vaihdella suuresti pelaajien, pelipaikkojen ja otteluiden välillä. Siten kuormituksen seurannassa oleellisinta on huomioida jokaisen pelaajan kuormitus yksilönä ja parhaimmassa tapauksessa suunnitella harjoittelua sen mukaan. Esimerkiksi osana Training Roomin toimintaa olemme mitanneet erään joukkueen pelaajien kuormitusta Kansallisen liigan otteluissa ja pyrkineet määrittämään jokaiselle pelaajalle keskimääräisen ottelun kuormituksen, jonka pohjalta ideaalitilanteessa voisi pelaajan harjoittelua optimoida yksilön tarpeisiin sopivaksi. Alla olevaan taulukkoon on koottu joukkueen kymmenen pelaajan keskimääräinen ottelukuormitus. Jo nopea tarkastelu osoittaa suuren vaihtelun pelaajien välillä. Pelipaikalla on melko suuri vaikutus pelaajan kuormitukseen ottelussa, mutta myös saman pelipaikan pelaajien välillä kuormitus vaihtelee melko reilustikin pelaajan yksilöllisten ominaisuuksien mukaan. Jos nämä kymmenen pelaajaa suorittaisivat täysin identtistä harjoittelua, olisi se osalle pelaajista liian kuormittavaa ja osalle taas liian kevyttä, eikä siten kehittäisi pelaajia optimaalisella tavalla tai valmistaisi pelaajia kestämään ottelun kuormitusta.

 

 

Taulukko. Yhden joukkueen eniten pelanneiden pelaajien kuormitus Kansallisen liigan otteluissa.

Pelaaja

Pelipaikka

 Kokonaismatka [m]

Korkean intensiteetin juoksu [m] (>19 km/h)

Sprintti [m] (>23 km/h)

Kiihdytykset    (> 2m/s²)

Jarrutukset    (> -2m/s²)

Pelaaja 1

Keskuspuolustaja

8799

217

38

69

78

Pelaaja 2

Keskuspuolustaja

7928

136

29

44

65

Pelaaja 3

Laitapuolustaja

9083

242

54

56

70

Pelaaja 4

Laitapuolustaja

10364

353

154

92

101

Pelaaja 5

Keskikentän keskusta

10058

161

18

67

111

Pelaaja 6

Keskikentän keskusta

10440

136

5

58

91

Pelaaja 7

Laitakeskikenttä

10773

411

63

82

118

Pelaaja 8

Laitakeskikenttä

9986

518

278

82

100

Pelaaja 9

Hyökkääjä

9459

346

111

86

98

Pelaaja 10

Hyökkääjä

9917

188

29

53

82

Keskiarvo

 

9681

349

7

69

91

 

Rave ym. (2020) antoi yksilölliseen jalkapalloharjoittelun kuormituksen suunnitteluun GPS-teknologiaa hyödyntäen erinomaisen tutkittua tietoa ja käytännön kokemuksia yhdistävän mallin artikkelissaan. Ydinasiana on määrittää pelaajan yksilöllinen ottelukuormituksen referenssiarvo halutuista muuttujista (esim. kokonaismatka, korkean intensiteetin juoksun määrä sekä sprinttien, kiihdytysten ja jarrutusten määrä kuten yllä), jonka mukaan viikon harjoittelun kuormittavuutta suunnitellaan. Suunnittelussa on otettava huomioon sekä volyymi (valittujen ominaisuuksien kokonaismäärä) ettäintensiteetti (valittujen muuttujien määrä per minuutti), joita muokkaamalla harjoittelulla voidaan saavuttaa toivotut harjoitusadaptaatiot sekä valmistaa pelaajaa kestämään ottelun kuormitus. Loukkaantumisten ennaltaehkäisyn näkökulmasta täytyy myös tarkastella otteluiden intensiteettiä tarkemmin kuin vain keskiarvon kautta, sillä harjoittelun tulee valmistaa pelaaja kohtaamaan ottelussa esiintyvä kovin mahdollinen kuormitus ”the worst case scenario”.

Ylinnä olevassa kuvassa on yhden pelaajan kuormitus eräästä Kansallisen liigan ottelusta. Pelaaja suoritti ottelun aikana 20 sprinttiä eli keskimäärin intensiteetti oli 0.22 sprinttiä per minuutti. Punaisella ympäröidyssä viisi minuuttisessa pelaajalle tuli kuitenkin viisi sprinttiä viiden minuutin aikana. Intensiteetti tässä kaikkein kuormittavimmassa jaksossa oli siis 1 sprintti per minuutti eli yli nelinkertainen keskiarvoiseen intensiteettiin nähden. Kysymys kuuluukin, onko pelaajan harjoittelussa ollut riittävän intensiivisiä jaksoja, että hän on valmis kestämään tämän kuorman ottelun kuormittavimmassa jaksossa? Sprinttien määrää nostettiin esimerkiksi sen takia, että kovan intensiteetin juoksun vaihtelun on havaittu olevan loukkaantumisriskiä kasvattava tekijä (esim. Lu ym. 2017), mutta yhtä lailla sama ajatusmalli kovimmasta mahdollisesta kuormituksesta pätee mekaaniseen kuormitukseen (kiihdytykset ja jarrutukset) tai liikuttuun kokonaismatkaan (m/min).

Ulkoisen kuormituksen raja-arvot. Oleellinen tekijä GPS-pohjaisessa analyysissä on huomioida mitattujen muuttujien raja-arvot. Yleisesti käytetään kiinteitä raja-arvoja (kaikille pelaajilla samat) kuvaamaan esimerkiksi liikuttua matkaa eri nopeusalueilla. Meidän analyyseissamme olemme käyttäneet samoja raja-arvoja, kuin FIFA vuoden 2019 ja 2015 MM-kisoissa. Raja-arvot ovat olleet: nopeusalue 1: 0-7 km/h, nopeusalue 2: 7-13 km/h, nopeusalue 3: 13-19 km/h, nopeusalue 4: 19-23 km/h, nopeusalue 5: yli 23 km/h. On syytä huomioida, että pelaajan kapasiteetti suorittaa kyseisiä suorituksia ei ole identtinen pelaajien välillä ja siten ulkoisen kuorman absoluuttisten arvojen käyttäminen pelaajien välisen kuormittuneisuuden arviointiin johtaa virhe tulkintoihin. Esimerkiksi pelaaja A, jonka maksiminopeus on 25 km/h, joutuu nopeusalueen 5 (> 23 km/h) saavuttaakseen juoksemaan vähintään vauhtia, joka on 92 % hänen maksiminopeudestaan. Sen sijaa pelaaja B, jonka maksiminopeus on 30 km/h, ylittää saman kynnyksen jo juostessaan 77 % maksimivauhdistaan. Jos pelaaja A juoksee nopeusalueella 5 ottelussa 100 metriä ja pelaaja B 150 metriä, niin emme voi tehdä johtopäätöstä, että ottelu oli pelaajalle B kuormittavampi kuin pelaajalle A. Tämä alleviivaa tarvetta tarkastella kuormitusta suhteessa yksilön aiempaan kuormitukseen ja valmiuksiin esimerkiksi suhteuttamalla kuormitus pelaajan keskimääräisen ottelun kuormitukseen. Tutkimuspuolella on myös pyritty myös kehittämään metodeja yksilöllisten raja-arvojen luomiseen, mutta ainakaan toistaiseksi tieteellisesti validia ja riittävän helppokäyttöistä mallia ei ole löytynyt vakiinnuttamaan asemaansa ohi kiinteiden raja-arvojen.

Tiedetäänkö mitä harjoitetaan? Pelaajan suorituskyvyn kehittämiseen tarvitaan oikeanlaista kuormitusta. Jokaisella valmentajalla on varmasti erilainen näkemys siitä, mitä tämä oikeanlainen kuormitus on juuri hänen pelaajilleen, mutta isossa kuvassa oleellista on harjoittelun intensiteettiä ja volyymiä säätelemällä luoda harjoitteita, joissa haluttuja ominaisuuksia (teknis-taktinen, fyysinen ja psyykkinen) sopivasti ylikuormitetaan suhteessa pelaajan tasoon ja ottelun vaatimuksiin. Jalkapalloharjoituksissa suurin osa harjoitteista on pelejä erikokoisilla alueilla, pelaajamäärillä ja säännöillä, drillejä tai aaltoharjoitteita. Näiden lisäksi pelaajat tekevät oheisharjoittelua kehittääkseen niitä ominaisuuksia, joita ei lajiharjoitteluun integroituna voida riittävän tehokkaasti ylikuormittaa. Hyvässä harjoituksessa saavutetaan sekä teknis-taktinen, psyykkinen että fyysinen tavoite rakentamalla harjoite näiden ominaisuuksien kehittymistä tukevaksi. Jotta haluttuja ominaisuuksia voidaan kuormittaa, täytyy ensin tietää, millaista kuormitusta erilaisilla harjoituksilla voidaan saavuttaa. Jalkapallossa erilaisten pelien fyysistä kuormitusta on tutkittu melko kattavasti eri tasoisilla pelaajilla. Alla olevaan taulukkoon on koottu Owen ym. (2013) tutkimuksessa havaittuja eroja eri kokoisten pelien fyysisessä kuormittavuudessa miesammattipelaajilla (pelialueen koko vaihdellut 3 vs 3 pelin 30 x 25m alueesta 10 vs 10 pelin 100 x 74m alueeseen).

Taulukko. Owen ym. (2013) yhteenveto eri kokoisten pelien fyysisestä kuormituksesta miehillä.

 

Pienpelit (3vs3 ja 4vs4 + maalivahdit)

Keskikokoiset pelit (5vs5-7vs7 + maalivahdit)

Isot pelit (8vs8-10vs10 + maalivahdit)

Liikuttu matka (m/ min)

150.5

108.3

120.4

Maksiminopeus (km/h)

21.6

22.5

24.6

Kävely (m, 5 x 3 min pelien ajalta)

592

659

578

Hölkkä (m, 5 x 3 min pelien ajalta)

837

856

872

Juoksu (m, 5 x 3 min pelien ajalta)

193

213

299

Korkean intensiteetin juoksu (m, 5 x 3 min pelien ajalta)

7

14

39

Sprintti (m, 5 x 3 min pelien ajalta)

0

2

11

 

Kun eri kokoisten pelialueiden, pelaajamäärien ja sääntöjen vaikutus kuormitukseen tiedetään edes yleisellä tasolla, voidaan harjoitteita suunnata sellaiseksi, että saadaan sopivasti ylikuormitettua haluttuja (tässä yhteydessä fyysisiä) ominaisuuksia. Esimerkiksi, jos halutaan kehittää pelaajien maksimaalista hapenottokykyä sekä varmistaa pelaajan kyky sietää suurta mekaanista kuormaa ottelussa, tulisi harjoittelussa käyttää pieniä pelaajamääriä ja pelialueita, jolloin pelaajien liikuttu matka minuutissa ja mekaaninen työ on ylikuormitettu suhteessa ottelun vaatimuksiin. Vastaavasti jos harjoituksessa tavoitellaan kovan intensiteetin juoksua, on harjoittelussa käytettävä suurempia pelialueita. Koska jalkapallo-ottelussa pelaajan tulee suoriutua sekä kovasta mekaanisesta kuormasta että kovan intensiteetin juoksusta, tulee näitä olla myös peliä edeltävän viikon harjoittelussa. Taas mutkia suoraksi oikomalla voidaan summata, että harjoitusviikolla tulee olla vaihtelua pelialueiden koossa ja pelaajamäärissä, jotta pelaaja voi kehittää kaikkia lajissa tarvittavia fyysisiä ominaisuuksia. Se, kuinka paljon valittuja ominaisuuksia tulee kuormittaa harjoitusviikolla toivotun harjoitusadaptaation ja loukkaantumisriskin minimoimiseksi, vaihtelee pelaajien taustan ja tavoitteiden mukaan. Lähteissä oleva Rave ym. (2020) tarjoavat artikkelissaan tähän yhden mallin, johon kannattaa tutustua, jos asia kiinnostaa. Jos taas pelialueiden koon, pelaajamäärän tai sääntöjen vaikutus fyysiseen kuormitukseen kiinnostaa enemmän kannattaa tutustua esimerkiksi Hill-Haas ym. (2011) artikkeliin, joka löytyy lähdeluettelosta.

Mitä jos teknologiaa ei ole käytössä? Käyttämämme Polar Team Pro -pelaajaseurantajärjestelmä on mahdollistanut meille tavan seurata pelaajien kuormitusta tavalla, joka ei monessa ympäristössä ole mahdollista. Kuormituksen seurantaan on myös olemassa matalamman kynnyksen menetelmiä. Yksi tällainen mahdollisuus on hyödyntää session RPE-metodia (sRPE), jonka on havaittu olevan jalkapallossa yhteydessä muun muassa pelaajalta mitattuun sykkeeseen (Costa ym. 2019). sRPE lasketaan kertomalla harjoituksen kesto minuutteina pelaajan kokemalla kuormituksella (0-10) harjoituksen jälkeen. Esimerkiksi siis keskiraskaan (RPE 4/10) 90 minuuttia kestävän harjoituksen sRPE-arvo saadaan laskemalla 90 min x 4 = 360. Jos viikon aikana on kuormitukseltaan viisi vastaavaa harjoitusta, on viikkokuorma silloin 5 x 360 = 1800. Kun tätä toistetaan viikosta toiseen säännöllisesti, voidaan laskea akuutin ja kroonisen kuorman suhdetta, jota tekstin alussa sivuttiin. sRPE -metodilla ei saada tietoon pelaajaan kohdistuvaa ulkoista kuormitusta, mutta se kertoo valmentajalle kuinka kuormittavana pelaaja harjoituksen tai ottelun kokonaisuudessaan koki. Tämäkin antaa valmentajalle hyödyllistä tietoa muun muassa siitä, vastaako pelaajan kuormitus valmentajan suunnittelemaa kuormitusta sekä miten kuormitus vaihtelee viikon sisällä ja viikosta toiseen. Uskaltaisin väittää, että sRPE-menetelmä on riittävän hyvä harjoituskuormituksen seurantamenetelmä ei-ammattijoukkueille. Jos ulkoisen kuorman mittaamiseen soveltuvaa välineistöä ei ole käytössä, suosittelen valmentajaa myös tarkastelemaan harjoittelun mikrosyklin (viikon treenit ja peli) monipuolisuutta, jotta kaikki jalkapallo-ottelussa vaadittavat fyysisen suorituskyvyn osatekijät saavat riittävän kuormittavaa harjoitusärsykettä ja siten kehitys ja ottelun kuormituksen kestäminen on askeleen lähempänä. Harjoittelun monipuolisuutta voi tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Tuleeko viikolla pienpelejä, joilla saavutetaan mekaanista ylikuormitusta?
  • Onko viikolla pelejä isommalla alueella, jolloin ylikuormitetaan korkean intensiteetin juoksua suhteessa otteluun?
  • Onko eri kokoisten pelien työjaksojen kesto sekä työn ja palautuksen suhde sopiva ylikuormituksen saavuttamiseen (volyymi ja intensiteetti)?
  • Onko harjoitusviikon sisällä vaihtelua päivien kuormituksessa?
  • Onko harjoituskuorma suhteellisen vakio viikosta toiseen (ACWR)?
  • Sisältyykö viikkoon voimaharjoittelua ylikuormittamaan hermolihasjärjestelmää ottelun vaatimuksiin nähden?  
  • Tuleeko ottelussa vähemmän pelanneille pelaajille ottelun kuormitusta korvaavaa harjoittelua?

Tässä vain muutamia kysymyksiä, joiden avulla valmentaja voi pohtia sitä, onko joukkueen harjoittelu riittävän kuormittavaa kehittämään pelaajaa sekä valmistamaan häntä ottelun kuormitukseen myös sen kaikkein kuormittavimmassa vaiheessa, jos ulkoisen kuorituksen mittaamiseen soveltuvaa välineistöä ei ole käytössä tämän tiedon objektiiviseen todentamiseen. Oleellista kuitenkin on, että kuormitusta seurataan jollain menetelmällä, jotta harjoittelusta voidaan tehdä pelaajille mahdollisimman kehittävää. Kehittävä harjoittelu johtaa paremman suorituskyvyn pelaajiin, joka edesauttaa heidän terveenä pysymistä ja siten joukkueen menestystä!

 

 

Lähteet:

Case, M.J., Knudson, D.V., Downey, D.L. 2020. Barbell Squat Relative Strength as an Identifier for Lower Extremity Injury in Collegiate Athletes. J Strength Cond Res, May;34(5):1249-1253

Costa, J.A., Brito, J., Nakamura, F.Y., Figueiredo, P., Rebelo, A. 2019. Using the Rating of Perceived Exertion and Heart Rate to Quantify Training Intensity in Female Soccer Players: Validity and Utility. J Strength Cond Res. Oct 7.

Dalen-Lorentsen, T., Bjørneboe T., Clarsen, B., Vagle, M., Fagerland, M.W., Andersen, T.E. 2020. Does load management using the acute:chronic workload ratio prevent health problems? A cluster randomised trial of 482 elite youth footballers of both sexes. Br J Sports Med, Oct 9.

Eliakim, E., Morgulev, R.L., Lidor, R., Meckel, Y. 2020. Estimation of injury costs: financial damage of English Premier League teams’ underachievement due to injuries. BMJ Open Sport Exerc Med. 6(1)

Gabbett, T. 2016. The training-injury prevention paradox: Should athletes be training smarter and harder? British Journal of Sports Medicine 50(5)

Hill-Haas, S.V., Dawson, B., Impellizzeri, F.M., Coutts, A.J. 2011. Physiology of small-sided games training in football: a systematic review. Sports Med, Mar 1;41(3):199-220

Hägglund, M., Walden, M., Magnusson, H., Kristenson, K., Bengtsson, H., Ekstrand, J. 2013. Injuries affect team performance negatively in professional football: an 11-year follow-up of the UEFA Champions League injury study. Br J Sports Med, Aug;47(12):738-42.

Lu, D., Howle, K., Waterson, A., Duncan, C., Duffield, R. 2017. Workload profiles prior to injury in professional soccer players. Science and Medicine in Football Volume 1, Issue 3.

Owen, A.L., Wong, D.P., Paul, D.J., Dellal, A. 2013. Physical and Technical Comparisons between Various-Sided Games within Professional Soccer. International Journal of Sports Medicine 35:286-282

Ravé, G., Granacher, U., Boullosa, D., Hackney,A.C., Zouhal, H. 2020. How to Use Global Positioning Systems (GPS) Data to Monitor Training Load in the “Real World” of Elite Soccer. Front Physiol. 11: 944.

Raysmith, B.P. & Drew, M.K. 2016. Performance success or failure is influenced by weeks lost to injury and illness in elite Australian track and field athletes: A 5-year prospective study. J Sci Med Sport. Oct;19(10):778-83.

Soligard, T., Schwellnus, M., Alonso, J-M., Bahr, R., Clarsen, B., Dijkstra, P., Gabbett, T., Gleeson, M., Hägglund, M.,  Hutchinson, M.R., van Rensburg, C.J., Khan, K.M., Meeusen R., Orchard, J.V., Pluim, B.M., Raftery, M., Budgett, R., Engebretsen, L. 2016. How much is too much? (Part 1) International Olympic Committee consensus statement on load in sport and risk of injury. Br J Sports Med, 50 (17).

Watson, A., Brindle, J., Brickson, S., Allee, T., Sanfilippo J. 2017. Preseason Aerobic Capacity Is an Independent Predictor of In-Season Injury in Collegiate Soccer Players. Clin J Sport Med, May;27(3):302-307

Wisløff, U., Castagna, C., Helgerud, J., Jones, R., Hoff, J. 2004. Strong correlation of maximal squat strength with sprint performance and vertical jump height in elite soccer players. Br J Sports Med. Jun;38(3):285-8.

Teksti: Eero Savolainen
 


 

Huuhkajat tarvitsevat pelastajan, kapellimestarin sekä ratkaisijan

Futisherkkua on lähivuosina tiedossa runsain mitoin. Ensi kesän EM-lopputurnaus on pistejahtia vaille paketissa ja tulevan MM-karsinnan (Qatar 2022) ottelutkin ovat jo tiedossa. Toisin kuin jossakin on arvioitu MM-karsintalohkoamme vaikeaksi, väittäisin että Huuhkajilla on hyvät mahdollisuudet menestyä myös maaliskuussa alkavissa otteluissaan. Vastustajista Ranska on tosin omassa kastissaan mutta Ukraina, Bosnia ja Hertsegovina ja Kazakstan ovat maita, jota eivät ole tällä hetkellä parhaimmillaan. Sen sijaan Huuhkajat ovat selvästi nousukiidossa.

Menestyminen edellyttää vahvaa itseluottamusta, jolloin oma osaaminen saadaan parhaalla mahdollisella tavalla esiin. Joukkuehan suorastaan huokuu itseluottamusta tällä hetkellä.

Pallonhallinta ja vastahyökkäys

Suomen joukkue pystyy tänä päivänä huippumaiden tavoin pitämään palloa ahtaissakin paikoissa. Jatkuvat pallonmenetykset syövät voimia kohtuuttomasti ja vievät tarvittavan terävyyden hyökkäyksestä. Näin ollen Suomen huippuvaaralliset vastaiskut kärsisivät. Hyökkäyksen ja puolustuksen tasapainon säilyttämisen edellytys on luotettava pallonhallinta ja tietysti yksittäisen pallollisen pelaajan taktiset valinnat. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet järkyttää vastustajia nopealla vastahyökkäyspelillä. Joukkue osaa iskeä nopeasti sekä osajoukkueena että koko ryhmityksellä. Onnistunut vastahyökkäys perustuu nopeaan tilanteen oivaltamiseen, suoraviivaiseen etenemiseen sekä pelaajien nopeuteen. Tästä kuviosta Huuhkajilla on hyviä näyttöjä.

Suomella on puolustukseen tällä hetkellä jopa useita eri vaihtoehtoja, samoin keskikentälle tason juurikaan laskematta. Hyökkäys oli pitkään Teemu Pukin (Norwich City FC) varassa, mutta pari viime vuotta on nostanut esiin useitakin haastajia, jotka eivät kaihda ratkaista peliä.

Hradecky - pelastaja

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että voittava joukkue tarvitsee ainakin yhden pelastajan. Maalivahdilla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta hyvä peli ei aina vie joukkuetta voittoon. Voittava maalivahti kykenee torjumaan ratkaisevan rankkarin tai venymään ilmiömäiseen pelastukseen juuri sillä hetkellä, kun pelin voittajaa ratkaistaan. Suomen lohkossa näitä kiusallisia vastustajia, jotka ovat nousseet tiukoilla hetkillä sankareiksi niin maajoukkueessa kuin omissa seuroissaankin ovat mm. Ranskan Olivier Giroud (Chelsea), Ukrainan Roman Yaremchuk (Gent) tai Bosnia ja Hersegovinan Edin Dzeko (As Roma). Tällainen pelaaja iskee kuin salama taivaalta. Toki on hienoa nähdä nämäkin huiput Huuhkajien vastustajina mutta ei kuitenkaan pelien ratkaisijoina. Lukas Hradecky (Bayer 04 Leverkusen) on näyttänyt useammankin kerran, että häneltä tällaisten herrojen pysäyttäminen onnistuu. Hän sopii meille pelastajan rooliin.

Kamara - kapellimestari

Ilman joukkueen sydäntä kokonaisuus yskähtelee. Menestykseen tarvitaan pelaaja, joka pystyy rytmittämään kokonaisuutta puolustuksen ja hyökkäyksen välillä, sytyttämään pelikaverit loistoon sekä antamaan tarvittavat ratkaisevat syötöt. Huuhkajien Glen Kamara (Rangers FC) on kiistatta pelaaja, joka näihin vaatimuksiin pystyy. Hän on jo nyt meidän kapellimestarimme.

Pukki - ratkaisija

Arvoturnaukset ja mestaruuskamppailut kaikkialla maailmassa ovat osoittaneet, että voittava joukkue tarvitsee todellisen ratkaisijan. Joillakin on ominaisuus tehdä tärkeitä ja ratkaisevia maaleja jopa lähes olemattomista tilanteista. Kuten mainitsin, Suomella on kasvamassa useampiakin maalintekijöitä mutta se menestyksen takuumies on vielä toistaiseksi Teemu Pukki. Hänelle sopii hienosti ratkaisijan rooli. Menestysresepti rakentuu kokonaisuudessa seuraavasti; pelastava maalivahti, kokenut keskuspuolustus, keskikentän pelinjohtaja ja ratkaisija kärjessä. Näiden pilarien ympärille palapelin muiden osien täydentäminen on valmentajalle positiivinen haaste, sillä huippukavereita Huuhkajien riveistä useille pelipaikoille löytyy tänä päivänä kiitettävän paljon. Olen varma että meillä futisperheessä on luvassa monia positiivisia asioita kunhan ensin jaksamme kaikki pysyä negatiivisina – terveinä.

14.12.2020
Jukka Vakkila 

 


 

Huuhkajat riisui pelon tunteen

Itsenäisen Suomen tunnus on leijonavaakuna. Suomen Leijona on myös nimi aiemmin käytössä olleelle tarkkuuspienoiskiväärille. Sillä oli tietysti tarkoitus osua maaliin. Huuhkajat ovat viime vuosina olleet kuin leijonia, jotka ovat kömpineet luolistaan ja uskaltavat esiintyä kaikilla areenoilla rinta rottingilla ja leuka pystyssä. He osuvat myös kiitettävällä tarkkuudella maaliin.

Kaikenlainen oudon ja hieman pelottavan edessä nöyristely ja turha kunnioittaminen ei ole huuhkajille tätä päivää. Ei tarvitse hävetä, jos kaveri puhuu outoa kieltä tai itse ei muista onko jalkapallo Der, Die vai Das. Ei tarvitse pelätä virheitä. Pelaajat ovat sisäistäneet, että me suomalaiset olemme parasta a-luokkaa. Siihen tarvitaan terve ylpeys ja samalla nöyryys ja toisten arvostaminen.

Samalla kun olemme päihittämässä pirullista pandemiaa, olemme päihittämässä ainakin osin puutteellista itsetuntoamme. Se näkyy huuhkajissa erinomaisella tavalla. Koko joukkue on riisunut pelon tunteen pois harteiltaan ja käsijarrukin on napsautettu pois päältä. Annetaan vain palaa ja nautitaan joka hetkestä. Kaikki ne vuosien varrella toistetut taitoharjoitukset ja porrasjuoksut puhkeavat kukkaan hyvässä ilmapiirissä, missä kenenkään ei tarvitse pelätä ja jokainen tuntee saavansa muiden arvostuksen omaa roolia suorittaessaan.

Jos Suomi eli aikanaan voimalla, mikä saatiin maksamalla ajoissa sotakorvaukset tai Armi Kuuselan Miss Universum- tittelillä, niin nyt voimme huoletta siivittää jatkoa vaikkapa huuhkajien kyydissä. Maailmassa ei ole yhtään kulmaa missä ei tiedetä millaisella kentällä ja millä säännöillä jalkapalloa pelataan. Myös maajoukkueemme tulokset tiedetään kaikkialla. Siltä pohjalta respectiä huuhkajien suorituksille.

16.11.2020
Jukka Vakkila 
Ex-päävalmentaja


Missä piilee Huuhkajien taika?

Jotakin ihmeellistä tuolta maailman turuilta puseroon tarttuu kun katselee Huuhkajien itsevarmaa pelaamista. Kun Suomen enimmäkseen 1970-luvulla syntyneet silloiset huippufutaajamme Litmanen, Hyypiä, Niemi, Kolkka, Johansson, Forssell … hipaisivat jo arvokisapaikkaa, niin ajat olivat hieman toiset verrattuna tähän päivään.

Iät ja ajat on vastattu epäilijöille, että kunhan saamme pelaajiamme ulkomaisiin ammattilaisseuroihin niin erot huippumaihin tasoittuvat. Mainitun ”kultaisen” sukupolven aikoihin meillä sattui olemaan aika, jolloin useampia lahjakkuuksia syntyi samoihin aikoihin ja heillä kaikilla oli hyvä asema myös ulkomaisissa seuroissaan.

Haasteena aiemmin on ollut karsintasarjojen arvonnat. Haluttiin tai ei niin aina Suomi on saanut lohkoon vähintään kaksi ylemmän kategorian huippumaata. Sen ratkaisi arvonta ja Suomen oma kori, mikä taas ansaittiin pääosin oman amatööriliigan pelaajilla. Nyt Huuhkajat eivät ole olleet arvan varassa vaan raivaavat tietä kohti ylintä A-liigaa. He tekevät sen nyt pelaamalla ja marraskuun viimeisissä otteluissa Bulgariaa ja Walesia vastaan tavoitellaan jo B-liigaa.

Kun tällä hetkellä poikkeuksetta kaikki pelaajamme ovat ammattilaisia ulkomaisissa tasokkaissa seuroissa, niin on helppo ymmärtää myös tason nousu. Se näkyy pelitempossa, syöttöpelin laadukkuudessa sekä ennen kaikkea itseluottamuksen ja rohkeuden lisääntymisenä. Kun samalla UEFA on lanseerannut uuden mallin, Nations Leaguen, niin myös vastustajat ovat kulloinkin samoilla lähtöviivoilla Huuhkajien kanssa.

Ihailtavaa on nähdä kuinka suurella sydämellä ja itseluottamuksella joukkueemme tänä päivänä esiintyy. Maalissa Lukas Hradecky huokuu varmuutta ja tartuttaa viruksen tavoin itseluottamusta koko puolustukseen.  Paulus Arajuuren positiivinen ja viimeiseen hetkeen taisteleva hahmo on kerrassaan upea. Tim Sparv kamppaili jossain vaiheessa vammojensa kanssa ja joutui varmasti jo taistelemaan avauspaikastaankin. Viime pelit ovat jälleen näyttäneet, että kapteeni on mies paikallaan ja esitykset ovat olleet erinomaisia. Glen Kamara tulee tekemään historiaa Suomen futiksessa. On vain ajan kysymys, kun jokin maailman huippuseuroista kaappaa hänet. Hän on superlahjakkuus. Tilanne on juuri nyt se, että valmentaja Kanervan suurimpana haasteena on, laittaako laidalle isoa läpimurtoa tekemässä olevan Robert Taylorin, Ilmari Niskasen vai Pyry Soirin? Muitakin potentiaalisia on…Riven ongelma on positiivinen. Seuraavan yön koutsi valvoo, kun pitää päättää kärkipelaajista. Teemu Pukki on saanut rinnalleen muitakin maalipyssyjä, joista ainakin Joel Pohjanpalo ja Fredrik Jensen ovat avainnimiä. Molemmat ovat päivittäin kovassa saksalaisessa koulutuksessa. Mainittujen nimien lisäksi avaukseen on tyrkyllä huippukuntoisia kavereita sekä rapakon takaa että pohjolan sarjoista. Pullat ovat siis hyvin uunissa.

 

Jukka Vakkila 16.10.2020


 

Suomifutiksen taso mitataan ensi kesänä

Mennyt vuosi 2019 oli monien unelmien ja toivomusten täyttymys. Olemme vihdoin tasavertaisina muiden Euroopan maiden kanssa EM-lopputurnauksessa itse osallistujamaana. Se on Suomi siellä ja meidän siniristi liehuu muiden futismaiden rinnalla huikean kansanjuhlan keskellä. Aiemmin olemme joutuneet analysoimaan matseja katsomosta käsin. Futisihmisten tunnelmat ovat todella korkealla. Itse asiassa tunnelman voi aistia kaikkialla, jopa kauppojen kassoilla.

Ruotsin opit eivät tehonneet

Tässä on paikallaan pieni katsaus - ei kauemmaksi kuin kolmen vuoden päähän vuoteen 2016. Tuolloin koettiin vauhtia, vaarallisia tilanteita sekä myös yllätyksiä. Vielä marraskuun 2016 valmentajapäivillä Helsingissä päävalmentajana esiintyi ruotsalainen Hans Backe apurinaan huippuosaaja John Wallin. Analyysi Suomen MM-karsintaotteluista oli ammattimainen ja ruotsalaiskaksikko esiintyi nöyränä ja toiveikkaana 120 lisenssivalmentajan kuunnellessa tarkkaavaisina. Tuolloin lähitavoitteena oli iskeä voitto seuraavassa matsissa Turkkia vastaa. Syksyn edetessä päättäjät tekivät kuitenkin kipeän ratkaisun ja vapauttivat Backen tehtävistään tarkoituksena hakea jälleen kerran uutta herätystä. Kun vuoteen mahtui 10 ottelua ilman voittoa ja karsintojenkin alku lässähti, oli päätös myös odotettavissa. Tuurikaan ei seurannut Backea. ”Herättäjäksi” pestattiin jo tutuksi käynyt taustavalmentaja Markku Rive Kanerva, joka valitsi tiimiinsä Simo Valakarin, Jonatan Johanssonin ja Antti Niemen. Nelikolle toivotettiin kaikkea hyvää ja siitähän tässä juuri nautitaan. Tuosta ajasta Niemen Ana on vielä Riven rinnalla – muu tausta on uusiutunut.

Muutama viime kuukausi on saatu nautiskella tilanteesta hieman jopa rinta rottingilla kulkien. Nyt on kuitenkin aika kääntää kaikki ajatukset eteenpäin. Ainakin futisihmisten pitää tiedostaa että suomalaisen jalkapallon varsinainen tason määritys on edessä. Hyvin tiedämme että aikaa tuohon testiin on viitisen kuukautta.

Valmistautumisohjelma

Huuhkajien valmistautuminen kesäkuun huipennukseen rakentuu vahvasti kolmeen tekijään. Tiukan aikataulun vuoksi oikeaan osunut valmistautumisohjelma harjoitusvastustajineen on numero yksi. Suomi kohtaa Puolan, Ranskan, Ruotsin ja Viron ennen kisoja. Ohjelma vaikuttaa hyvältä. Puola ja Ranska edustavat eurooppalaista huippua, joissa otteluissa rakennetaan pelitapaa tulevaan Belgian kohtaamiseen. Ruotsi taas antaa tuntua ja tunnelmaa kohdata Tanska. Onhan pelaajien luonteissa ja pelityylissäkin samoja piirteitä. Kenraalimatsi Viroa kohtaan juuri ennen turnausta on toivottavasti piste itseluottamuksen laariin ja luo ainutkertaisen fiiliksen joukkueelle suunnata kohti Köpistä.

Itseluottamus ja päivän kunto

Pelaajien päivän kunto on tekijä numero kaksi. Huuhkajien otteissa suuri ilon aihe on ollut itseluottamuksen vahvistuminen. Siihen löytyy useampia syitä. Luotettava maalivahtipeli on avain menestykseen. Kun joukkue luottaa veskariin niin jokaisen peli paranee. Lukas Hradecky on tällä hetkellä se mies. Tähdeksi hän on kasvanut huipputasoisessa Saksan Bundesliigassa. Toinen avaintekijä on puolustuksen keskusta. Paulus Arajuuri on noussut puskista ehdottomaksi johtohahmoksi sekä pelillisesti että erityisesti positiivisella persoonallaan. Tärkeä piiskuri ja sytyttäjä! Huuhkajien keskikenttä on löytänyt viime otteluissa tasapainon. Tim Sparv ja Robin Lod ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa. Kannattaa seurata myös tulevaisuuden nimiä kuten räjähtävän nopea Pyry Soiri sekä Glen Kamara, joka on mielestäni lupaavin pelinjohtaja sitten Jari Litmasen. Teemu Pukki on superiskussa ja rinnalle löytyy sekä juoksuvoimaa että taitoa. Jasse Tuominen oli syksyllä kuuma pelaaja. Valmentaja Markku Kanervalla on useita muitakin nimiä, joiden läpimurto on vain ajan kysymys. Tulevat kuukaudet tulevat ratkaisemaan pelaajien päivän kunnon. Huuhkajien kannalta olisi toivottavaa että jokainen pelaaja saa säännöllistä peliaikaa omissa seuroissaan tulevien kuukausien aikana.

Valmentaja vastaa

Valmentajan tehtävä on viime kädessä valita omasta mielestään paras ja/tai sopivin joukkue mikä suunnistaa kohti historiallista EM- lopputurnausta. Tämä on tekijä numero kolme. Kanerva on käyttänyt lukuisan määrän pelaajia viimeisen kolmen vuoden aikana ja on varmasti seulonut yksilöt, jotka parhaiten sopivat hänen haluamaansa pelityyliin. Valmentaja päättää miten hän tulee suhtautumaan potentiaalisiin pelaajiin, jotka syystä tai toisesta eivät olleet mukana viemässä Suomea turnaukseen. Se tulee olemaan yksi pääkoutsin hankalimmista valinnoista. Huuhkajat on rakentanut viime vuosina ilmapiirin missä jokainen pelaaja pelaa joukkueelle ja juuri siitä on syntynyt myös yksilöiden itseluottamus. Yllätysvalintoihin on kuitenkin syytä varautua mutta tuolloin perustelujen pitää olla todella vakuuttavia. Mitään arvokasta ei saa rikkoa.

Jukka Vakkila
julkaistu 10.1.2020 Jalkapallovalmentaja- lehdessä


 

Mennyttä ja tulevaa

Mennyt vuosi 2019 oli monessakin mielessä futiksen kannalta täysosuma! Huuhkajien selviytyminen EM-lopputurnaukseen oli varmasti unelmien täyttymys.  Lippulaivan vanavedessä huikeisiin suorituksiin ovat yltäneet niin Futsal, naiset, kuin useat nuorempienkin ikäluokkien joukkueet. Onnittelut kaikille heille!

Tällä hetkellä kaikkien meidän ajatukset keskittyvät erityisesti Huuhkajien otteisiin. Pää on täynnä ajatuksia ja ennen kaikkea kysymyksiä. Malttamatonta odotusta.  Mitä yksittäisille pelaajille kuuluu? Onko Pukki terveenä edellisen pelin jälkeen? Saavatko pelaajamme tärkeää peliaikaa omissa seuroissaan? Miten suhtaudutaan pelaajiin, jotka ovat jo kerran jättäneet hyvästit joukkueelle, mutta kiinnostus on herännyt? Ja mikä tärkeintä faneille…kuinkahan saisi lippuja otteluihin. Kaikkiin mainittuihin huolenaiheisiin löytyy varmasti ratkaisu.

Suomella on hyvä valmistautumisohjelma, joten on syytä luottaa, että kaikki on kesäkuussa valmista. Ei ole mitään estettä, etteikö Suomi taistele tasapäisesti jokaisessa tulevassa ottelussaan. Olemme valmiita yllätyksiin.  Kaikki EM- ja MM- kävijät lähtevät siitä että ensimmäistä ottelua ei saa hävitä. Sillä taktikoidaan jatkopaikkaa lohkosta. Myös Tanska tulee tekemään samoin. Se merkitsee käytännössä tiivistä puolustamista, ehkä varovaisuutta ja vastaiskujen kyttäämistä. Tämä sopii Huuhkajille. Kun Köpiksestä selvitään niin vastaan asettuu Pietarissa kotijoukkue Venäjä. Paine saattaa olla heille liiankin kova, joten taas on Suomella etulyöntiä. Kun Belgia on jo varmistanut jatkopaikkansa niin Huuhkajien viimeiseen lohkomatsiin saadaan omat mausteensa. Uskon että tästä kehkeytyy hyvä paketti.

Lopuksi toivotan Ilkka Mäkelälle menestystä sekä omassa valmennustyössään että  SJV:n puheenjohtajan tehtävässä, johon hänet viime vuosikokouksessa valittiin. Omalta osaltani lausun suuret ja nöyrät kiitokset kaikille jäsenillemme, jotka olette olleet tukemassa minua puheenjohtajuuskauteni aikana.

Jukka Vakkila
10.1.2020

 

Huuhkajien vältettävä Italian tsunami

Tällä hetkellä eletään hurmoksessa jääkiekon kevään huipentumaa. Samalla kuitenkin vihreät nurmet pilkistävät jään ja loskan seasta auringon nousun myötä. Se tietää huikeaa futiskautta. Varsinainen lähtölaukaus nähdään jo tulevana lauantaina kun Suomen A-maajoukkue kohtaa Italian Udinessa.

Viime vuosi toi futiksen ystäville useita huipennuksia joita seurattiin suurella mielenkiinnolla. Lippulaivana Huuhkajat esiintyivät hyvällä itsetunnolla uudistetussa UEFA:n Kansojen liigassa. Liigan lohkovoittajat karsivat aikanaan paikoista v 2020 pelattavaan EM-lopputurnaukseen. Suomi on yksi näistä karsijoista. Ennen sitä pelataan vielä perinteinen EM-karsinta, minkä Suomi aloittaa juuri Udinessa. Tämä turnaus on toinen mahdollisuus EM-lopputurnaukseen.

Huuhkajien otteissa suurin ilon aihe on ollut itseluottamuksen vahvistuminen. Siihen löytyy useampia syitä. Luotettava maalivahtipeli on avain menestykseen. Kun joukkue luottaa veskariin niin jokaisen peli paranee. Lukas Hradecky on tällä hetkellä se mies. Tähdeksi hän on kasvanut huipputasoisessa Saksan Bundesliigassa. Toinen avaintekijä on puolustuksen keskusta. Paulus Arajuuri on noussut puskista ehdottomaksi johtohahmoksi sekä pelillisesti että positiivisella persoonallaan. Tärkeä piiskuri ja sytyttäjä! Huuhkajien keskikenttä on löytänyt viime otteluissa tasapainon. Tim Sparv ja Robin Lod ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa. Kannattaa seurata myös tulevaisuuden nimiä kuten räjähtävän nopea Pyry Soiri sekä Glen Kamara, joka on mielestäni lupaavin pelinjohtaja sitten Jari Litmasen. Teemu Pukki on superiskussa ja rinnalle löytyy sekä juoksuvoimaa että taitoa. Jasse Tuominen oli syksyllä kuuma pelaaja. Nyt on mielenkiintoista nähdä miten vahva etenijä Kasper Hämäläinen onnistuu paluussaan maajoukkueeseen. Valmentaja Markku Kanervalla on useita muitakin nimiä, joiden läpimurto on vain ajan kysymys.

Italian luotsilla Roberto Mancinilla on varmasti hurjat paineet. Italia oli surun murtama sen jälkeen kun Ruotsi viime keväänä pudotti futiksen mahtimaan Venäjän MM-turnauksesta. Viestit saapasmaasta ovat yksiselitteiset. Jos tyritään niin tomaatteja lentää - ja paljon. Mancini on nuorentanut joukkuettaan railakkaasti. Runkopelaajat Juventuksen Leonardo Bonucci ja Giorgio Chiellini ovat kovaluisia ja vaikeasti ohitettavia. Keskikentällä nähdään varmuudella Jorginho (Chelsea) sekä Marco Verratti (PSG). Italia on pelannut Mancinin aikana asetelmalla 4-3-3. Maailmanluokan hyökkääjää hänellä ei tällä hetkellä onneksi ole. Yleisön vaatimuksesta Italian on kuitenkin hyökättävä ja lähdettävä otteluun myrskyn lailla! Sen tsunamin alle Suomi ei suostu jäämään. Itseluottamuksesta ja uskosta omiin kykyihin on jälleen kysymys.

Jukka Vakkila
A-maajoukkue (Ex-v)
20.3.2019
jukka.vakkila@palloliitto.fi

 


 

Paloja vuodesta futisvuodesta 2018

 

Kulunut vuosi toi futiksen ystäville useita huipennuksia joita odotettiin ja seurattiin suurella mielenkiinnolla. Lippulaivana huuhkajat esiintyivät hyvällä itsetunnolla Kansojen liigan lohko-otteluissaan. Liigassa ovat mukana UEFA.n kaikki 55 maata, joista lohkovoittajat karsivat lopulta paikoista 2020 pelattavaan EM-lopputurnaukseen. Siinä välissä pelataan vielä perinteinen EM-karsinta. Suomi voitti lohkossaan neljä ensimmäistä ottelua ja varmisti näistä saaduilla 12 pisteellä lohkovoiton. Kahdessa viimeisessä vierasottelussa Kreikkaa ja Unkaria vastaan kone jälleen hieman yskähteli, mutta tavoite saavutettiin. Huuhkajien otteissa suurin ilon aihe oli mielestäni itseluottamuksen vahvistuminen. Toisaalta joukkue tarvitsee kylmähermoisen ratkaisijan joka pystyy viimeistelemään huonompanakin päivänä säännöllisesti. Teemu Pukki oli nyt se viimeistelijä. Itseluottamus on avaintekijä myös tulevissa EM-karsinnoissa, missä Suomi kohtaa Italian, Bosnia-Hertsegovinan, Kreikan, Armenian ja Liechtensteinin. Tämä ottelusarja pelataan tiiviissä tahdissa ja se alkaa vierasottelulla Italiaa vastaan maaliskuussa Udinessa.


Nuorten miesten U19 EM-lopputurnaus järjestettiin Vaasassa ja Seinäjoella heinäkuussa. Suomi selvisi järjestelyistä hienosti vaikka vastustajat osoittautuivatkin meille vielä liian koviksi. Lupaavista hetkistä otteluissa ja joistakin mainioista yksilösuorituksista huolimatta olimme vielä askeleen huippumaita jäljessä. Turnaus antoi kuitenkin huimasti tietoa ja statistiikkaa joiden avulla meillä on mahdollisuus kehittää toimintaamme.

Tyttöjen U17 joukkue saavutti hienoilla peleillä historiallisesti EM-pronssia, mikä oikeutti osallistumaan myös MM-lopputurnaukseen.

Turnaus oli varmasti hieno kokemus vaikka joukkue saikin tyytyä yhteen pisteeseen minkä se sai isäntämaa Uruguaylta.

 

SJV järjesti vuoden aikana jälleen runsaalle joukolle valmentajia täydennyskoulutusta. Sekä Tampereella että Seinäjoella oli kotimaisten kärkiesiintyjien lisäksi huippufutiseksperttejä Kroatiasta, Unkarista, Norjasta ja Sveitsistä. Lisäksi yhdistyksen ohjelmassa oli ohjaaja- ja pelaajakoulutusta yli 200 juniorille ja heidän ohjaajilleen.

Vilkas vuosi takana ja nyt on aika kiittää yhdistyksen jäseniä, yhteistyökumppaneita sekä kaikkia futiksen parissa toimivia ihmisiä.

Vuoden vaihteessa levätään, tankataan akkuja ja pujotellaan uutta matoa koukkuun.

 

Kiitos kuluneesta vuodesta ja menestystä ja jaksamista kaikille!

 

Jukka Vakkila
5.1.2019

 


 

 

Jännitystä syksyn futisunelmaan…Kreikka, Unkari, Uruguay

 

  

Kulunut jalkapallovuosi on tuonut mukanaan useita ilon aiheita. Toki kausi on maajoukkueiden osalta vielä tässä vaiheessa kesken ja isoja asioita pelissä. Kun kaupan kassalla hymyillään puhuttaessa jalkapallosta niin jotakin se merkitsee. Kun muidenkin kuin urheilua tuottavien medioiden toimittajien futisvinoilut vaimenevat niin sekin on merkki jostakin. Toki on näin että arvostus pitää ansaita ja kritiikki pitää kestää. Nyt mennään kuitenkin huomattavan iloisin ja optimistisin ilmein. Tyttöjen U17-  joukkue on tehnyt jo nyt historiaa. Marko Salorannan suojatit ovat valmentautuneet jo usean vuoden ajan erittäin määrätietoisesti ja nyt valmistaudutaan todelliseen unelmaan. MM- lopputurnaus alkaa 13.11. avausottelulla Uutta-Seelantia vastaan. Uruguayn isännöimässä turnauksessa Suomi kohtaa alkulohkossa myös Ghanan (16.11.) ja isäntämaa Uruguayn (20.11.). Tavoitteena joukkueella on jatkopaikka alkulohkosta. Finaalit pelataan 1.12. Nämä jännittävät ja historialliset ottelut voidaan nähdä myös televisiosta.

Huuhkajat ovat olleet UEFA:n Nations Leaquen otteluissa toistaiseksi lyömättömiä. Neljä voittoa, kaikki hyvällä pelillä ja päästämättä maaliakaan omiin. Huikea alku Markku Kanervan ryhmältä!

Huuhkajilla on jäljellä vielä vierasottelut Kreikkaa (15.11.) ja Unkaria (18.11.) vastaan. Ei ole mitään syytä epäillä etteikö hyvä vire jatkuisi ja historiallinen lohkovoitto varmistuisi.

Syitä A-maajoukkueen itseluottamusta huokuvaan ilmeeseen löytyy mielestäni useampia. Luotettava maalivahtipeli on avain menestykseen. Kun joukkue luottaa veskariin niin jokaisen peli paranee. Lukas Hradecky on tällä hetkellä se mies Huuhkajien veräjällä. Tähdeksi hän on kasvanut huipputasoisessa Saksan Bundesliigassa. Toinen avaintekijä on puolustuksen keskusta. Paulus Arajuuri on noussut ikään kuin puskista ehdottomaksi johtohahmoksi sekä pelillisesti että uskoa puhkuvalla persoonallaan. Tärkeä piiskuri ja sytyttäjä! Huuhkajien keskikenttä on löytänyt viime otteluissa tasapainon. Ottaisin esille tulevaisuuden kantavina voimina räjähtävän nopean Pyry Soirin sekä Glen Kamaran,  lupaavimman pelinjohtajan sitten Jari Litmasen. Kerrassaan lahjakkuus rauhoittamaan ja rytmittämään muiden pelaamista. Vireeseen päässeen Teemu Pukin ohella haluan nostaa vahvasti esille Jasse Tuomisen. Idästä nousevan auringon mukana rauhassa jalostunut kaveri tulee varmasti olemaan todellinen vaara hyökkäyskolmanneksella vastustajan puolustukselle. Sopii  mielestäni tällä hetkellä erinomaisesti Teemu Pukin aisapariksi. Toki koko joukkue on tehnyt hienoa työtä koko alkusyksyn ajan. Epäonnistujia ei ole ollut.

Pelaajat pelaavat ja valmentaja valmentaa. Rive Kanervalla on laadukas valmennustiimi taustallaan mutta hänen ansioitaan rakentaa yksilöistä joukkue ei voi väheksyä. Koutsi vastaa. Nyt ollaan hyvällä tiellä matkalla kohti unelmia.

 

Jukka Vakkila 5.11.2018


 

Uusiiko Saksa MM-tittelinsä

Johtaako Joachim Löw Saksan ensimmäisenä valmentajana toiseen peräkkäiseen maailmanmestaruuteen? Siinäpä kysymys jota voimme tässä vaiheessa vapaasti pohtia. Vain legendaarinen Helmut Schön on päässyt valmentajana yrittämään toista perättäistä mestaruutta 1978.  Nyt Löwillä on mahdollisuus tehdä tuo ennätys. Hänestä tuli jopa kriittisessä Saksassa "suuri" ja hyväksytty valmentaja  edellisessä MM-turnauksessa v 2014, jolloin Brasilia nöyrtyi ennen finaalia käsittämättömällä tavalla murskaavasti lukemin 7-1. Löw ei perusta joukkuettaan välttämättä sen hetkisiin parhaisiin pelaajiin Hän on kunnianhimoinen ja omalla tavallaan itsepäinen. Hän toimii oman filosofiansa mukaisesti. Löwille on tärkeää että joukkue pelaa modernia jalkapalloa, missä edetään nopeasti mutta kauniisti eteenpäin. Liikkuminen kentällä ja joukkueen tasapainon säilyttäminen perustuvat älykkäisiin ratkaisuihin ja loistavaan pelin ymmärtämiseen. Nämä asiat eivät ole tulleet joukkueelle itsestään vaan niitä harjoitella piirun tarkkuudella jatkuvasti. Tämän kaiken nitoo yhteen joukkuehenki mikä on Löwille ehdoton menestyksen edellytys.

Ei isoja egoja 

Saksan tavoitteena on rakentaa täydellisen homogeeninen joukkue missä isoja egoja ei saa olla mukana. Usein todetaan että mestaruudet voitetaan puolustamalla. Saksan kohdalla tämä ei tarkoita hyökkäyspelin väheksymistä. Erittäin kontrolloitu vastahyökkäyspeli on ase millä Saksa vastustajia kurittaa. Tulevissa kisoissa nähdään uudistunut Saksa. Useita joukkueen johtavia pelaajia on väistynyt sivuun vuoden 2014 jälkeen (Lahm, Schweinsteiger, Klose...).

Nyt kysytään, kuka on uusi pelinjohtaja. Toni Kroos on kasvanut varmasti yhdeksi heistä. Joukkueen johtavia pelaajia ovat edelleen Mesut Özil, Sami Khedira, Thomas Muller, Mats Hummels, Jerome Boateng ja luonnollisesti Manuel Neuer. Hänen pitkä toipuminen loukkaantumisesta on Löwin suurimpia huolia ennen turnausta. Marc- Andre Ter Stegen on valmiina ja on hankkinut hyvän itseluottamuksen FC Barcelonan veskarina. Kokemusta tittelin uusimiseen on edelleen olemassa.

Miksi Saksa on niin vahva

Joachim Löw on kunnianhimoinen ja vaativa valmentaja joka on jälleen hitsannut uusiutuneen joukkueensa huippuiskuun. Joukkue on sekoitus kokemusta ja nuorempia lahjakkuuksia. Kaikki pelaajat pelaavat päivittäin maailman huippuseuroissa. Saksa osaa perinteisesti edetä pitkissä turnauksissa jatkuvasti peliään parantaen. Yksittäinen ottelu MM-turnauksessa ei sinällään merkitse paljoakaan. Paljon tärkeämpää on kestää pitkän turnauksen rasitukset ennen kaikkea henkiset paineet. Joukkue on erittäin yhtenäinen.

Mitä haasteita kokoonpanossa

Saksan kokoonpanossa on todellisuudessa vielä moniakin kysymysmerkkejä. Löw joutuu seuraamaan kirurgin tarkkuudella ehtivätkö aiemmin loukkaantuneena olleet pelaajat Jonas Hector tai Jerome Boateng täyteen iskuun. Manuel Neuer on tietysti oma lukunsa. Maailman parhaan maalivahdin puuttuminen saattaisi olla kohtalokasta. Puolikuntoiset eivät Saksan joukkueessa pelaa. Joshua Kimmich vasemman pakin tontilla on lahjakkuus ja valmis avaukseen.

Keskikentän puolustaviin rooleihin on paikka varattu Sami Khediralle ja Toni Kroosille. Mesut Özil on yksi Löwin suosikkipelaajista ja ottaa hyökkäävän keskikentän roolin. Samoihin tehtäviin istuu myös Thomas Muller. Keskikentälle odotetaan myös tervehtyvää Marco Reusia. Kärkeen on ehdolla mm. Mario Comez ja uusi komeetta Timo Werner.

Kovimmat haastajat:

Espanja, Brasilia, Ranska, Argentiina ja  Belgia

 

Espanja

  *   Espanja on edelleen yksi mestarisuosikeista. Joukkue on kokenut ja hallitsee oman tyylinsä mestarillisesti

  *   Kun joukkueen kaikki pelaajat ovat avainpelaajia maailman muutamasta parhaista seurajoukkueista niin tasoa on. Paineissa on pelattu viikoittain. Jos hurmos jälleen kerran saavutetaan, niin finaalipaikka on lähellä.

Brasilia 

  *   Murskatappio 1-7 v 2014 kotikisoissa koetteli psyykettä aivan pohjia myöten. Kysymys ei ollut joukkueen huonoudesta vaan hämmästyttävästä ihmeestä, mikä vain tapahtui. Brasilia on edelleen maailman johtavia futismaita ja tulee näyttämään, että kömmähdys Riossa on käsitelty.

Ranska 

  *   Valmentaja Didier Deschampsilla on erittäin lahjakas ryhmä pelaajia, jotka hoitivat karsintalohkonsa suvereenisti täydellä potilla, seitsemällä voitolla. Joukkueen yhtenäisyys on yksi avainkysymyksistä. Aina ei ole ollut helppoa erilaisten taitureiden kanssa. Valmentaja tarvitsee kaverikseen joukkueen hitsaamiseen myös vahvan pelinjohtajan, jollaiseksi ehdolla on Antoine Griezmann.

Argentiina

  *   Argentiina on paineen alla koska sen olisi pakko menestyä. Pelkästään siksi että Leo Messiltä mestaruus puuttuu. Kun joukkueessa on pelaajia kuten Leo Messi, Gonzalo Higuain, Sergio Aguero, Angel de Maria, Paulo Dybala niin jää vain jäljelle kysymys kuka saa ketsuppipullon auki. Jos mainitut pelaajat unohtavat egonsa ja pelaavat joukkueelle niin eiköhän se aukea.

Belgia 

  *   Belgian isoa tulemista on odotettu vakuuttavan juniorityön jatkeeksi. Nyt aika voi olla jo kypsä, kunhan joukkue pysyy yhtenäisenä ja saa hurmoksen päälle. Taitavuutta joukkueessa on vaikka mitalisijoille.

Veikkausliiga esittäytyy

Erikoisuutena pitää mainita, että Kuopion Palloseuran riveissä Veikkausliigaa pelaava egyptiläinen El-Said Abdallah kuuluu maansa MM-ryhmän aloitusmiehistöön. Tähtihyökkääjä Mohamed Salah (FC Liverpool) loukkaantui Mestarienliigan finaalissa eikä toipumisesta MM-kisoihin ole täyttä varmuutta. On helppo kuvitella, että kupsilainen hyökkäävä keskikenttäpelaaja nauttisi yhteistyöstä juuri Salahin kanssa. Toivottavasti tämä nähdään.

 

Jukka Vakkila      7.6.2018


Voittaminenko kirosana?

Onko voittaminen jalkapallossa kirosana? Jos joukkueessa on pelaaja, jolla ei ole

itsellä sisäistettynä halua voittaa, niin hyvää ei ole tiedossa. Joskus tuntuu, että

emme ymmärrä sanoja ja niiden merkityksiä omassa äidinkielessämme.

 

Voittaminen, kehittäminen, yksilöllisyys ja joukkuekeskeisyys ovat varmasti kaikki

samassa paketissa. Jotkut ovat valinneet vain jonkin mainituista termeistä

pääteemakseen. Jalkapallo on joukkuepeli, mikä koostuu erilaisista yksilöistä.

Voittamisesta puhuminen on monesti tarkoituksella jätetty sivummalle. Ai siksikö,

ettei tulisi paineita. Minusta yksi tärkeimmistä valmentajan tehtävistä on löytää

pelaajia, joilla on halu voittaa ja toisaalta synnyttää sitä halua kaikissa pelaajissa.

Lievästi sanottuna on kokonaisnäkemyksen puutetta, mikäli pelaajan voittamisen

halun korostaminen nähdään pelaajan kehittämisen tai yksilöllisen valmennuksen

esteenä tai jopa vastakohtana. Provosoidusti voisi sanoa, että jos kentällä on 11

pelaajaa, joilla on sisäisesti halu voittaa ja sitä kautta kasvanut usko mahdollisuuksiin

ja itseluottamus niin kaikki muut ohjeet voimme unohtaa.

 

On rauhoittavaa sanoa, että meidän seuramme kasvattaa pelaajia edustukseen tai

maajoukkueisiin ja keskittyy yksilövalmennukseen eikä siksi tänään tarvitse voittaa.

Milloinhan sitten on sen aika? Minusta voittamisen halun pitää olla numero yksi

jokaiseen otteluun lähdettäessä vastustajasta huolimatta. Voittajia kasvatetaan. Kun

aina ei kuitenkaan voi voittaa, löytää valmentaja oikean analyysin pelaajilleen

siihenkin tilanteeseen.

 

Kuuntelin ilolla tammikuussa HJK:n uuden talenttivalmentajan Jarkko Jokirannan

ajatuksia seuran talenttitoiminnasta ja voittamiskulttuurista. Jarkko aloitti

painottamalla, että joukkuetoiminta on seurassa kaiken ydin!

Talenttivalmennuksesta ilman hyvää joukkuetoimintaa ei ole hyötyä. Pelaajalla

saattaa olla jopa 10-15 ”valmentajaa” tai neuvonantajaa, mutta on oltava yksi joka

vastaa ja päättää asioista. Se tieto pitää olla myös pelaajalla. Rasituksen seuranta on

yksi tärkeimmistä kohteista. Allekirjoitan täysin nämä Jarkon ajatukset.

 

Joskus taitaa tuntua siltä, että kaikki hyvä tulee ulkomailta. Kun urheiluruutu näytti

aikanaan pätkän Ajaxin harjoituksista, missä Jari Litmanen juoksi tikapuita, niin

seuraavalla viikolla jokaisella suomalaisella kentällä piti olla tikapuut. Ei ehkä huono

esimerkki. Tuostahan on jo aikaa mutta ulkomainen on valttia monille suomalaisille

futistoimijoille vielä tänäänkin. Ei kahta sanaa, etteikö vaikutteiden hakeminen olisi

huipputärkeää. Typerä ei kuitenkaan tarvitse olla. Eri puolilta Suomea kantautuu

viestejä pettyneiltä vanhemmilta ja seuroilta, jotka ovat menneet halpaan ja

menettäneet jopa huomattavia summia euroja. Kaikki eurooppalaisten suurseurojen

nimissä Suomessakin toteutettavat junnuleirit eivät saa puhtaita papereita. On

tapauksia jopa käräjäoikeuksia myöten, missä leiri- ja matkarahoja on kerätty

etukäteen, on jopa lainattu rahaa yksityisiltä henkilöiltä. Kun leirikausi taas kiihtyy

kevättä kohti niin kannattaa ainakin olla tarkkana ja tarkistaa järjestäjien taustoja

hyvissä ajoin. Kaikki mikä tulee ulkomailta ei välttämättä ole hyvää.

 

Ajatuksia vanhan liiton hautomosta                                                     9.3.2018

Jukka Vakkila

UEFA Pro-valmentaja


 

Kulttuurin pohjalta menestykseen

Naiset ovat esittäneet loppuvuodesta 2017 hienoja otteita uuden päävalmentajansa Anna Signeulin johdolla. MM-karsintavoitot Serbiasta ja Israelista sekä tasapelit harjoitusmaaotteluissa tasokasta Portugalia vastaan ovat kelpo näyttöjä. En varmaankaan ole paras asiantuntija arvioimaan missä meidän helmarit ja tyttömaajoukkueet menevät juuri tällä hetkellä. Matseja kuitenkin seuraan mahdollisuuksien mukaan ja nähtyäni marraskuun lopulla tyttöjen U17 (2001) pelin Saksaa vastaan olin vaikuttunut. Toinen puoliaika oli varmasti parasta suomalaista tyttöfutista mitä olen koskaan nähnyt. Tämä todistanee sitä että oikealla tiellä ollaan.

Myös Huuhkajat saivat Kanervan Riven johdolla hyvän myötätuulen taakseen. Ollaanko miestenkin puolella jo oikealla tiellä? Uskosta ja itseluottamuksesta tässäkin tapauksessa on kysymys. Pohjoismaiden menestyjät Islannin johdolla kertovat vahvuudekseen skandinaavisen kulttuurin, mikä koostuu demokratiasta, amatööripohjalta rakentuvasta urheilusta, laajasta vapaaehtoistyöstä sekä monipuolisesta koulutuksesta. Nämä ovat tuttuja asioita myös meille. Näihin arvoihin ja asioihin aidosti sitoutumalla myös itseluottamus kohoaa terveelle tasolle. Tältä pohjalta Suomi voi lähteä voittamaan jo karsintojen ensimmäistäkin ottelua.

Palloliitto on hyvällä tiellä rakentamassa uutta tulevaisuutta Suomen futikselle. Laaja strategian valmistelutyö on pian jalkauttamista vaille valmis.

Hyvät strategiat ja onnistunut prossien läpivieminen ovat paperilla yksinkertaisia. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ilman oikeata arvovaltaa nauttivaa johtamista. Sitä kautta syntyy itseluottamus koko järjestelmään, eri puolilla Suomea toimiviin valmentajiin ja lopulta yksittäiseen pelaajaan. Johtamisen yksinkertainen tavoite on synnyttää halua. Näitä sytyttäjiä meillä varmasti on.  En ole ennustaja mutta Anna Signeul voisi olla naisjalkapalloilun puolella yksi heistä.

Jukka Vakkila
T15 valmentaja                                                                                             11.01.2018


 

Hyökkäävä jalkapalloilu

SJV avaa blogissa historiansa aikana julkaistuja kirjoituksia. Toivomme että saisimme sellaisia omilta jäseniltämme.

Ensimmäinen kirjoitus käsittelee aihetta "hyökkäävää jalkapallo". Seuraamme miten maailma muuttuu ja mihin suuntaan.

Kirjoitus on julkaistu vuonna 1989 ja pääset lukemaan sen tästä.

Tekijä: Jukka Vakkila, päävalmentaja


 

Valmentajaseminaari Göteborg 27-29.1.2017

Sain kutsun kyseiseen seminaariin, jossa tapasin paljon entisiä pelikavereita ja seurajohtajia muista Pohjoismaista. Tarkoituksena oli seurata, missä Pohjoismaissa tällä hetkellä mennään juniorivalmennuksessa ja mitä uusia tuulia on tuloillaan.  Kurssin aikana keskustelumme kääntyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen suomalaiseen futikseen, tai ennemminkin mitä sille oli tapahtunut? Mitä Veikkausliigalle on tapahtunut, miksi pelaajien taso on niin huono ja pelitempo niin hidas?

Minua pyydettiin kirjoittamaan juttua seminaarista, mutta näin tärkeämmäksi avata keskustelua tässä jutussa, miten koen ja miten osa kollegoistani näkee suomalaisen futiksen, enkä niinkään mitä treenejä tai muuta matkalta tarttui, koska jokainen motivoitunut valmentaja löytää treenejä. Haluan siis hieman käsitellä nykyaikaista futista, josta minulla on lähes 10 vuoden kokemus Pohjoismaiden ammattisarjoista. Tämän teen siis pinta raapaisuna palstatilan sallimissa rajoissa.

Syytämme Suomessa nykytilasta lähes poikkeuksetta Palloliittoa ja juniorivalmennuksen tasoa

Maaottelut junioreissa ja pelaajien pääsy ammattilaisakatemioihin kertovat kyllä toisin. Olemme siis ihan hyvällä kansainvälisellä tasolla vielä 16-vuotiaaksi asti. Taidollisesti pysymme mukana lähtökohtiin nähden suhteellisen hyvin, mutta mitä tapahtuu, kun lähenemme 18 vuoden ikää ja alamme vasta puhua ammattimaisesta urheilusta Suomessa? Putoamme täysin kelkasta, niin fyysisesti, taktisesti kuin henkisestikin.

Väitän, ettemme niinkään taidollisesti häviä, vaan häviämme näillä muilla osa-alueilla, joita juuri mainitsin. Mistä tämä johtuu?

Kokemuksieni ja käymieni keskusteluiden pohjalta uskallan väittää, että vika löytyy seuroista ja miestensarjoista. Meillä on Veikkausliiga- ja jopa kakkosdivisioona joukkueissa pelilistat täynnä ulkomaalaisia pelaajia. Kärjistettynä kotimaisia pelaajia käytetään listoilla pelkästään niminä, jotta home ground säännöt saadaan täyttymään. Kaikissa seuroissa ei näin toimita, mutta tämä taitaa johtua enemmän taloudesta, kuin kulttuurista. On tietysti myös seuroja, jotka toimivat suomalaisilla pelaajilla suunnitelmallisesti.

Junioriseurojen kohtuullisen hyvällä työllä olemme saaneet pelaajat kehitettyä aikuisiän kynnyksellä tavoittelemaan ammattimaisuutta

Mitä tapahtuukaan nuorelle miehelle?

Pelaaja tulee hyvästä b-juniori ympäristöstä ”ammattilaismaailmaan” ja törmää epäammattimaisuuden seinään. Pelaajan pitäisi siis siirtyä parempaan ammattimaiseen ympäristöön, mutta edustusjoukkueemme tarjoavat katselupaikkoja kentän reunalta. Ei siis ihme, että pelaajat karkaavat ulkomaille akatemioihin. Akatemiat käyvät siis poimimassa rusinat ajoissa pullista, jotta emme pilaisi niitä. Ei ennen ollut näin, vaan täällä kasvettiin ja pelattiin lähes poikkeuksetta Veikkausliigaa ennen siirtymistä ulkomaan sarjoihin. Nyt näin ei tapahdu, koska ketään ei kiinnosta liigan matala tempo ja turmiollinen kehitysympäristö. Veikkausliigan pitäisi olla nuorelle pelaajalle tavoittelemisen arvoinen paikka, jossa hän saisi peliaikaa ja luotua pohjan siirtymiselleen ammattilaissarjoihin. Poikkeuksia toki löytyy Suomessakin.

Veikkausliigavalmentajat ovat käyneet kaikki kurssit ja he ovat myös tutustuneet kansiot kädessä muiden maiden tyyliin tehdä asioita

Innoissaan he saapuvat Veikkausliiga-joukkueen peräsimeen harjoittelemaan mitä kansiossa lukee, todeten ettei ne mitään ihmeellistä siellä muuallakaan tee.

Tässä on yksi ongelma. Seurat ovat niin epäammattimaisia, että palkkaavat jopa Veikkausliiga seuroihin harjoittelemaan valmentamista, tai osa valmentajista on jo muuten vain jääneet nykyfutiksen kelkasta. Osalle itsensä kehittäminen ei ole ollut ykkösjuttu, mutta ovat niin helkkarin hyviä tyyppejä ja osaavat puhua medialle hienoja kliseitä. Tuloksia he toki silloin tällöin saavat, jos ovat saaneet omistajalta tarpeeksi rahaa ostella pelaajia jostain päin maailmaa. Nuoria pelaajia heistä ei ole kehittämään ja niistä joista olisi, ei voida valita tehtäviin, koska ovat niin vaativia ja rasittavat johtokuntia ammattimaista työympäristöä vaatimalla.

Nuori pelaaja on siis edelleen penkillä ja toteaa, että ei tähän hommaan kannata satsata, koska homma oli jo ammattimaisempaa b-junioreissa. Fiksuimmat ymmärtävät hypätä kelkasta ja siirtyä ulkomaille akatemioihin, joissa vaatimustaso, fasiliteetit, valmennus ja ennen kaikkea seuran sekä paikkakunnan kulttuuri tukee menestymistä.

Mitä on vaatimustaso tai vaatiminen?

Lainaan Sergei Eremenko Senioria

”Yrittäisin jakaa resurssit siten, että tärkein asia olisi juniorivalmentajien koulutus. Että oppisivat mitä opetetaan, missä vaiheessa ja miten. Mikä on kaikista tärkeintä muissa maissa ja lajeissa, kuten esim. vaikkapa voimistelussa Venäjällä tai Kiinassa? Ei siirrytä seuraavan asian opettelemiseen ennen kuin lapsi on oppinut peruselementit kunnolla.”

Nämä sanat on helppo sivuttaa tai kirjoittaa kansioon, mutta jos ei sisäistä, mistä tässä lajissa on kysymys, ei voi ymmärtää sanojen merkitystä, kuten ei voi ymmärtää ulkomailla harjoittelun tarkoitusperiä.

Mikäli perusasioita ei ole tehty kunnolla, ei voida vaatimustasoa enää myöhemmin nostaa, jos sitä on koskaan edes ollutkaan. Vaatimustasoa nostettaessa suurin osa pelaajista luovuttaa, koska siihen ei ole totuttu.

Ammattilaiseksi haluavalla intohimon ja häviämisen vihaaminen ovat avaimet menestymiseen, mikäli perusosaaminen on vain riittävää. Häviämisen vihaaminen ei koske vain otteluita, vaan harjoituksia myös. Harjoituksissa pitää vihata kaksikamppailun häviämistä, niin hyökkäys-kuin puolustussuuntaan.

Tätä on vaatimustaso ja intohimo, jota pelaajille pitää nuoresta alkaen opettaa. Taito on tärkeää, mutta pelaajat itse omalla ajalla määrittelevät taitojensa rajat. Valmentajan tehtävä on innostaa pelaajia hankkimaan taitoa omalla ajallaan ja opettaa intohimoa jo nuoresta pitäen. Tähän kuulen useasti väittämän, että intohimo urheilua kohtaa on vain luontaista joillekin, höpö, höpö!

Tässä se ero tulee muualle maailmaan. Siellä ei tarvitse valmentajan opettaa intohimoa ja voittamisen tahtoa, vaan se tulee koulujen pihoilta ja massasta erottuneiden voittajatyyppien kautta. Me emme tule koskaan kilpailemaan massoilla muiden maailmojen kanssa, joten tarvitsemme todellisia osaajia juniorifutikseen, jotka osaavat opettaa niin taidon kuin nämä muutkin asiat, jotka puuttuvat meidän edustustason valmentajilta ja seurajohdolta. Intohimo on yksi tärkeimmistä elementeistä, mutta se on liian yksinkertaista suomalaisille valmentajille. Intohimo on myös oikeanlaista vaatimista ja pään sisälle menemistä. Valmentajan täytyy siis olla todellinen ammattilainen valmentaessaan junioreita ja osata lukea jokaista yksilöä, koska meillä ei ole varaa hukata niistä yhtäkään.

Mitä mietin katsellessani juniori- tai edustusjoukkue harjoituksia Suomessa?

Näen kyllä hyviä asioita mitä pitääkin opettaa junioreille, mutta en näe vaatimustasoa tai keskittymistä oikeisiin yksityiskohtiin, puhumattakaan taktiikasta. Veikkausliiga valmentajien joukostakin löytyy vielä mitä ihmeellisimpiä tapoja selittää pelaajille mitä tehdä.

Ex-ammattilaisten ajatukset sivutetaan. Siis pelaajien, jotka ovat hengittäneet vuosia ammattimaisuutta ja nähneet mitä ne huippuvalmentajat todella opettavat ja miten. Valmentajat ja seurat käyvät kyllä porukalla parin tunnin tutustumismatkoilla ulkomailla katsoen miten ammattilaiset treenaavat ja miten ammattilaisseura toimii. Ehkä jopa katsovat jonkun pelinkin siellä. Kansion kanssa sitten kävellään takaisin omiin treeneihin ja näytetään kahdessa minuutissa tötsillä miten peliä aletaan rakentamaan, sillä näin ne teki sielläkin. Ei siinä junioripelaaja voi kyseenalaistaa miten homma tulisi tehdä, koska ei tiedä itsekkään eikä selvästi valmentajakaan. Pelaajat, jotka ovat vuosia ulkomailla pelanneet, tietävät mitä siihen vaaditaan ja miten se kaikki tulisi tehdä, mutta ymmärtävät, että juna on jo mennyt, jos valmentaja tiivistää taktisen pelin avaamisen harjoittelun kahteen minuuttiin tai tuntiin.

Edelleenkään tämä ei ole valmentajan vika. Hän tekee työnsä niin hyvin kuin osaa ja on varmasti intohimoinen jalkapallomies. Maailmalla se ei vain riitä, sillä seurat ovat ammattimaisia ja tietävät mitä haluavat. Heillä on kulttuuri, johon he myös nojaavat. 

Nyt syytämme siis Palloliittoa ja juniorivalmennusta suomalaisen jalkapalloilun tilasta

Te sadat vapaaehtoiset juniorivalmentajat ja Palloliiton ja junioritason toimijat teette hyvää työtä niillä resursseilla mitä teille on annettu. Olette vain mahdottoman tehtävän edessä. Vaikka tekisitte kuinka hyvää työtä, niin edustustasolla kaikki on jo menetetty.

Siispä älä tunne syyllisyyttä suomalaisen futiksen tilasta, vaan jaksa tehdä työsi vieläkin paremmin.

On seurojen johdon ja huippu-urheilusta vastaavien päättäjien aika alkaa tekemään työnsä paremmin. Ei Manchester United syytä Englannin liittoa, jos akatemia ei tuota heille tarpeeksi hyviä pelaajia, vaan he miettivät itse, miten voisivat työnsä tehdä paremmin. Meillä vastuu vieritetään sen isän tai äidin niskaan, joka on antanut kaikkensa pelaajien eteen, koska ammattilaisia ei tehtäviin juuri löydy.

Tästä hyvänä avauksena suomalaisessa futiksessa toimii Käpylän Pallo ja heidän halu haastaa seurat tekemään työnsä paremmin.

Ongelma onkin, että seurat ovat siirtyneet kasvattamaan harrastepelaajamassoja liiton tukiessa tätä. Tämä on hyvä asia, mutta nyt palkatut ammattilaiset tekevät töitä näiden massojen ja byrokratian eteen, eikä ammattivalmentajia enää riitä tarpeeksi niille pelaajille, jotka haluavat ja joille pitäisi mahdollistaa unelmien tavoittelu Utsjoelta aina Helsinkiin.

Liiton tehtävät ovat kaksijakoiset ja ne pitäisi erottaa täysin kahteen eri toimintaympäristöön.

•        Piirit: Harrastejalkapallo, pelaajamassojen ja suomalaisten liikuttaminen.

( Palloliiton nykyinen valmentajakoulutus riittää tähän )

•        Palloliitto: Huippujalkapallo ja resurssien käyttäminen täysin tähän. Nyt tämä ei toimi.

( Valmentajakoulutuksen ja seurajohtamisen sisältöä pitää kehittää huippujalkapalloilun ehdoilla )

Tarvitsemme molempia, mutta huippujalkapalloiluun täytyy saada lisää hyviä valmentajia ja rahaa.

Vanha juniorivalmentajani sanoi aikoinaan joukkue ei tarvitse tähtiä vaan tähti tarvitsee joukkueen. Nyt tähden tarvitsee äkkiä lähteä muille maille, koska edustustasolla tulevaisuutta ei ole.

Olin hiljattain koulutuksessa jossa maailmallakin mainetta niittänyt pelaaja ja nykyisin myös valmentaja, antoi oman näkemyksensä mitä pitäisi tehdä Suomessa paremmin? Vastaus oli, nukkua ja levätä paremmin. Miten pelaajat ja seuratoimijat voimme edes kehittyä, jos keskustelumme taso on tätä. Kysymys ei ole, etteikö tämäkin ex-ammattilainen tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta hän sammutti jo valonsa luennon aikana ja pisti nukkumaan, kuunnellessaan kuinka paljon meillä nyt olikaan harrastepelaajia. Tätä kaikki seurat nyt tekevät, keskittyvät tekemään massoja, mutta kuka huolehtisi huipulle tähtäävistä pelaajista?

Eiköhän meidän olisi parempi nyt jo herätä ja miettiä vaikka vaatimustasoa!

 

Keijo Huusko


Itävallan ihme esimerkkinä Suomelle

 

Suomen huippufutis on jälleen kerran uuden alun edessä. Markku Kanerva hyppäsi pääluotsin paikalle huuhkajien tuskaisen viime syksyn jälkeen. Seuraava MM-karsintapeli pelataan Turkissa 24.3. Peli-ilmeen muutos on toivottavasti jo tuolloin nähtävissä. Mihinkään dramaattisiin muutoksiin ei tietenkään muutamassa kuukaudessa ylletä mutta vapautunut tunnelma ja itseluottamuksen koheneminen saavat joskus aikaan ihmeitä.

Suomi kohtaa Turkin jälkeen tulomatkallaan 28.3. maaottelun merkeissä Itävallan. Itävalta voisi kelvata Suomelle esimerkiksi pelaajakehityksen muutosprosessin lähes täydellisestä onnistumisesta. Päävalmentaja Marcel Koller on johtanut ansiokkaasti A-maajoukkueen EM-lopputurnaukseen v 2016, jolloin Itävalta oli parhaimmillaan FIFA:n rankinglistalla sijalla 10. Itävallan liiton arvostettu urheilujohtaja Willi Ruttensteiner kertoi Wienin valmentajaseminaarissa (1/2017) prosessin taustoja. Jotakin on pieni maa tehnyt oikein kun miesten huikean nousun lisäksi naisten maajoukkue selvisi ensimmäisen kerran tulevan kesän EM-lopputurnaukseen ja tytöt U17 sekä myös pojat U17 ja U19 EM-jatkokierroksille. Lisäksi Suomen lohkossa pelannut U21 putosi lopputurnauksesta vasta jatkokarsintaottelussa vierasmaalilla Espanjalle.

Ruttensteiner korosti että reilu kymmenen vuotta sitten tehty pelaajakehitysohjelma on kaiken takana. Ihmetekoja ei tarvittu. Uutta ei tarvinnut keksiä. Sen hetkisten seura-analyysien pohjalta parhaat futisammattilaiset loivat konseptin missä taattiin parhaille pelaajille optimaaliset olosuhteet ja huippuvalmentajat. Takeena onnistumiselle on ollut ydinvaikuttajien vahva sitoutuminen sekä uskottava johtaminen. Akatemia sanana merkitsee heille futiksen korkeakoulua.

Päävalmentaja Kollerilla on ollut vahva usko joukkuepermanenttiin. Hän pitää esimerkkinä Saksaa, minkä riveissä esim. Lahm, Podolski ja Schweinsteiger pelasivat vuosikausia, vaikka heille mahtui matkan varrelle myös heikkoja kausia. Samaa periaatetta hän on noudattanut kritiikistä huolimatta Itävallan ryhmän kanssa. Näin valmentaja on luonut syvän luottamuksen omiin pelaajiinsa. Tärkeintä Kollerille on ollut joukkueen yhteinen pelitapa. Kaikki muutkin ovat sanoneet näin mutta hän on onnistunut luomaan uskon myös pelaajiinsa. Parhaimmillaan Itävallan hyökkäyspään välitön ja aggressiivinen prässi on murskannut vastustajan pelinrakentelun täysin.

Marcel Koller otti päävalmentajapestin vastaan reilut viisi vuotta sitten. Hän saavutti ensimmäisen voittonsa A- joukkueen luotsina Suomea vastaan lukemin 3-1 (v 2012). Tulevan maaliskuun kohtaamisessa huuhkajilla on mahdollisuus korjata tilastoja.

Jukka Vakkila 24.2.2017


 

Lopetetaanko pallonhallinta ja havainnointi

Vuosi 2016 meni Suomen A-maajoukkueelta tulosten perusteella hieman nelinkontin mutta nyt on siirrytty uuteen aikakauteen. Hans Backen seuraajalla Markku ”Rive” Kanervalla on mahdollisuus lopettaa konttaaminen ja heittää silmään todellinen neliveto, mikä siivittää huuhkajat korkeaan lentoon. Päävalmentajan tiimiin liittyivät nimittäin sellaiset kovat nimet kuin Simo Valakari, Jonatan Johansson ja Antti Niemi. Tällä neliapilalla on huikea pelitausta sekä mukavasti jo valmentajakokemustakin. Tiimin vahvaksi tueksi pestattiin videoekspertti Henri Lehto.

On todettava että Hans Backella oli myös huonoa tuuria. Joka tapauksessa 10 voitotonta ottelua on liian raskas taakka kantaa. Nyt toivotaan pelaajille terveyttä ja peliaikaa omissa seuroissaan ja valmennukselle paljon myönteistä energiaa.

Pallonhallintapelin haasteet
Pallonhallinta on ollut viime vuosina kuuma teema johtuen lähinnä Espanjan ja espanjalaisten seurajoukkueiden menestyksistä. Varsinkin maajoukkue ja Barca dominoivat pitkään pelillä missä tilastoitiin hyvinkin 700-800 syöttöä 90 minuutin aikana. Usein päätteeksi tehtiin myös voittomaali. On käsittämätöntä että Suomessakin törmää tilanteisiin, missä ”väärinymmärretystä” pallonhallinnasta on tullut lähes itsetarkoitus. Päästäkseen huipulle pallon hallitseminen on pelaajalle ehdoton edellytys. On vain muutama superjoukkue maailmassa missä maailman parhaat yksilöt pystyvät pelaamaan pallonhallintapeliä menettämättä palloa ennen läpimurtovaihetta jos silloinkaan. Puhtaimmillaan hyökkäys päättyy laukaukseen, keskitykseen tai maaliin tasapainon järkkymättä siinäkään tilanteessa. Tähän pystyy siis muutama joukkue maailmassa! Kaikkien muiden on löydettävä paras mahdollinen joukkueelle sopiva pelitapa ainoana tavoitteena päästä maalintekoalueelle mahdollisimman usein. Yksinkertaista. Mariehamn IFK, Islanti, Leicester, Kroatia ja jopa Saksa ovat valinneet teemakseen päästä nopeasti maalintekoalueelle. Nämä joukkueet eivät tarvitse siihen päämäärään 700 syöttöä.

Espanjalaisiin verrattuna puolet vähemmällä syöttömäärällä selviävät ja silti menestyvät joukkueet toki tietävät faktat. Tilastojen mukaan 80% pallonmenetyksistä johtuu huonosta syötöstä. Vähillä kosketuksilla pelaavien joukkueiden ei myöskään ole varaa menettää palloa riskialueilla. Pelaajan henkilökohtainen pallonhallinta ja syöttötaito asettuvat taas keskiöön.

Mikään asia ei ole onneksi mustavalkoinen. Väärinymmärtämisen välttämiseksi painotan että meidän valmennuksen tehtävänä on auttaa pelaajia kehittymään kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea loistaviksi pallon käsittelijöiksi. Heidän tulee hallita sekä syöttö että pallon kontrollointi kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa.

Jos pallonhallintapelin ”väärinkäyttö” on kummastuttanut, niin sitä samaa voisi sanoa havainnoinnista. Havainnoinnissa tavoitteena on päästä reagoinnista ennakointiin. Päätöksen tekeminen on oikean valinnan nopeaa tekemistä kaikissa pelitilanteissa. Ilmeisesti havainnointikonsulttien vakuuttelujen pohjalta monilla harjoituskentillä junnut seisoskelevat ja havainnoivat jotakin. Tuntuu joskus pahalta kun samalla näkee että pelaajien perustaidot ovat alkutekijöissään ja kaikki aika pitäisi käyttää niiden kehittämiseen. Taas on kysymys valmentajan osaamisesta.  On selvää että ilman pelin ymmärtämistä ei pelaamisesta tule mitään. Ei varsinkaan silloin ellei osaa syöttää tai ottaa palloa kontrolliin. Henkilökohtainen tekniikka ja taktiikka on saatava kulkemaan käsi kädessä kaikissa harjoitustilanteissa.

Palloliiton valmennuslinjaus on hyvä kartta seurata lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kehittymistä. Kun valmentajalla on kokonaisnäkemys lajista hän osaa myös soveltaa ja toteuttaa. Silloin ei tarvitse lukea kuin piru raamattua. Laadukkaalla valmennusosaamisella ja valmennuslinjauksella meillä on mahdollisuus tuottaa uusia pelaajia aina maajoukkuetasolle.

Huuhkajien valmennusjohto analysoi varmasti Suomen tilanteen ja käytettävissä olevat yksilöt jälleen kerran. Sen pohjalta syntyy päätös millainen pelitapa luo joukkueelle parhaiten mahdollisuudet voittoihin. Annetaan nelivedolle nyt aikaa hioa kuvio kuntoon ja odotetaan toiveikkaana juhlavuotta 2017.

Jukka Vakkila 27.12.2016


 

Mestaruus vai pallonhallintapeli. Läpilyöntejä.

Huuhkajat tarvitsevat tukea!

Viime sekuntiin asti jännittävä Veikkausliiga päättyi viime sunnuntaina IFK Mariehamnin ensimmäiseen mestaruuteen. Loistava saavutus saarelaisilta, jotka ovat tehneet pitkäjänteistä työtä pienissä ympyröissä vuosikausia. Kapteeni Jani Lyyski nosti ylpeänä pystin ilmoille ja kiitti varmasti samalla isäänsä Pekka Lyyskiä, joka on luonut menneinä vuosina pohjat älykkäälle joukkuepelille. IFK ei sortunut kaikkialla Suomessakin mainostettuun ”espanjalaiseen” pallonhallintapeliin vaan ymmärsi toimittaa pallon vähillä kosketuksilla maalintekoalueelle. Tulos on kaikkien nähtävissä. Ei ole vain yhtä totuutta. Hopealle jäänyt HJK:n tähtisikermä oli jälleen pettymys. Huiman kirin tehnyt cupvoittaja Seinäjoen Jalkapallokerho taisteli Simo Valakarin johdolla mestaruudesta loppuun asti jääden kuitenkin pronssille. Hieno suoritus seinäjokilaisilta. Suurin pettymys liigassa oli FC Interin luisuminen karsintapeleihin. Vantaan PK-35 lähti toiveikkaana sarjaan mutta osoitti että ilman organisaatiota, ilman johtamista tai ilman toimivaa ryhmädynamiikkaa ei synny joukkuetta eikä synny tulosta.
Draama ja dramatiikka ovat osa pitkän pelikauden käsikirjoitusta. Siinä osiossa missä HIFK irtisanoi loistavaa työtä tehneen tuusulalaisen Jani Honkavaaran, ei tuntunut reilulta. Jani koki nyt sen minkä kaikki hyvätkin valmentajat joskus kokevat. Marketin kassalle voi edelleen mennä selkä suorana. Erona vain että ennen rinnassa luki ”Bra IFK” ja nyt ”Banzai Kups”.

Veikkausliigan ydintehtäviä hoitelevat useimmissa seuroissa ulkomaiset hankinnat. Itselleni hienoimpia nimiä päättyneellä kaudella olivat FC Lahden Santeri Hostikka ja Tampereen Ilveksen Mikael Soisalo. Nuorukaiset nousivat monien yllätykseksi joukkueidensa runkopelaajiksi esiintyen kentällä peräti 29 ottelussa. Vasemmalla viihtyvä hyökkäävä Hostikka ja Soisalo vastaavana oikealla laidalla ovat valloittaneet myös nuorten maajoukkueet. Santeri Hostikka on tehnyt tärkeän pohjatyön Pallokerho Keski-Uusimaan riveissä joten kumarrus ja pisteet sinne minne ne kuuluvat. PKKU keräsi omassa sarjassaan sen verran sarjapisteitä, että hissi nosti ryhmän taas Kakkoseen. Hienoa että kokenut Rami Hakanpää saa jatkaa hyvin alkanutta valmennustyötään keskiuusmaalaisten kipparina. Toivottavasti hänellä on hyvä organisaatio tukenaan.

Suomen A-maajoukkueen MM-karsintataival on alkanut dramatiikan merkeissä. Huuhkajilla voisi olla neljä pistettä mutta taulukossa näkyy vain yksi…Kosovo piti hoidella alkupalaksi mutta flow- ilmiön vallassa taistellut FIFA:n uusi tulokas halusi näyttää koko maailmalle ja niin valitettavasti kävikin. Islanti oli myös voitettavissa mutta osin erotuomarin karkeilla sähläyksillä pistettäkään ei herunut. Tappio Kroatialle oli siedettävä. Uskon että Backen luotsaama joukkue ei ole luovuttanut. Joukkueesta on puuttunut monia meille tärkeitä avainpelaajia erinäisistä syistä. Parivaljakko Hostikka-Soisalo ei aivan tähän MM-karsintajunaan avuksi ehdi mutta tulevaisuuden tavoitteeksi se pitää asettaa. Huuhkajien yhtenäisyys ja taisteluhenki ovat tallella ja se antaa uskoa jo seuraavaan otteluun.


Jukka Vakkila (julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 27.10.2016) 


Islanti ja Albania superyllättäjät

Suurimpina yllättäjinä ensi kesän jalkapallon EM-turnaukseen Ranskaan matkaavat Islanti ja Albania -molemmat ensikertalaisia. Kolmensadantuhannen asukkaan karun laavasaaren suoritus kovassa lohkossa oli sensaatiomainen. Urheilun aaltoliikkeestä kertoo jotakin se että Hollanti jäi tässä lohkossa kokonaan rannalle. Naapurimme Ruotsi, Norja ja Tanska saavat lohkokolmosina yrittää vielä jatkokarsinnan kautta. Suomi otti hienon loppukirin pelaten peräkkäin neljä tappiotonta ottelua, mutta kangertelu alkukierroksilla vei huuhkajien mahdollisuudet.

Islanti kelpaa jälleen esimerkiksi siitä että suuruus ei aina ratkaise. Asukasmäärältään puolikkaan Helsingin kokoinen sitkeä kansa on satsannut voimalla juniorivalmennukseen kouluttamalla valmentajia. Poikkeuksetta jokaisella palloilijalla on ohjajanaan ammattinsa hallitseva, lisenssin omaava henkilö. Suomi lähti juuri näihin karsintoihin suurin odotuksin. EM-turnaukseen selviytyvien maiden määrää nostettiin ja Suomi sai kaikkien aikojen lohkon. Jotain vastustajistamme kertoo sekin että sekä Romania, Unkari että Kreikka jakelivat potkuja koutseilleen ja käyttivät kukin peräti kolmea luotsia karsintojen aikana. Mixu Paatelainen aloitti urakan itseluottamusta uhkuen, mutta jokin huuhkaja-yhtälössä ei täsmännyt. Oma näkemykseni on että Suomelta puuttuu tällä hetkellä johtaja kentältä. Sami Hyypiän jälkeen päällikköä ei ole löytynyt. Roman Eremenko on loistava pelaaja, mutta ei ilmeisesti halua ottaa johtajan viittaa…Niklas Moisander kantoi kapteenin nauhaa, mutta sortui alusta lähtien virheisiin, mitkä söivät itseluottamusta. Tietenkään meillä ei ole myöskään Jari Litmasen vertaista pelistrategian luojaa, mutta se olisi jo liikaa vaadittu. Joukkue pelasi Mixun alaisuudessa hienoja jaksoja, mutta maalintekijöitä ei vielä tähän karsintaan ilmaantunut ja vastaavasti pienikin virhe kostautui omassa päädyssä. Aivan viimeiset ottelut osoittivat että akselilla Joel Pohjanpalo – Teemu Pukki – Kasper Hämäläinen parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Huuhkajien seuraava päävalmentaja Hans Backe vieraili  viimeisen karsintaottelun alla Jalkapallovalmentajat ry:n seminaarissa Helsingissä. Hän kertoi aloittaneensa sekä pelaajien että liigavalmentajien haastattelut. Valmentaja vertasi Suomea Islantiin todeten että huuhkajien pelaajisto on jopa parempi kuin Ranskaan selviytyneen Islannin. Hän raotti sen verran tulevaa peliasetelmaa että ymmärtääkseni kenenkään ei jatkossa tarvitse kyttäillä hyökkäyksen kärjessä yksin. Jotakin ruotsalaista ryhmädynamikka- keitosta on ilmeisesti odotettavissa ja yleensä se on johtanut myös tuloksiin.

Jukka Vakkila (20.10.2015)


 

Löytyykö HJK:lle haastajaa?

Monien mielestä Helsingin HJK voisi pokata Veikkausliigan mestaruuden jo nyt. Toisinajattelevien onneksi urheilussa asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Klubin suurin vastustaja tulee olemaan hyvän olon tunne, mitä valmentaja Mika Lehkosuo joutuu käsittelemään päivittäin. Jos kuitenkin arvokkaat japanilaistulokkaat Atomu Tanaka ja Mike Havenaar hitsautuvat joukkueen pelityyliin niin muilla on todella vaikeaa.

Simo Valakari Seinäjoen Jalkapallokerhon koutsina lähtee joukkueineen haastajana ja hopea halutaan kirkastaa. Temperamenttinen Mehmet Hetemaj tuo kovuutta joukkueeseen, missä entuudestaan vilisee pelureita maailman eri kolkista. Luunkovat serbit johtavat puolustusta, keskikentän tähtenä Hetemajn rinnalla peliä pyörittää kamerunilainen ”Tuco”.  Laadukas SJK on vahva haastaja hallitsevalle mestarille. Myös pronssille viime kaudella venynyt FC Lahti haluaa roikkua kärkikahinoissa. Kokeneitten konkarien Petri Pasasen ja Pekka Lagerbomin johdolla puolustus on vahva. Uusiutunut keskikenttä on ainakin alkukaudesta mielenkiintoisin haaste. Brassi Rafael kolkuttelee jälleen maalipörssin kärkeä, mutta mihin se sitten riittää?
Hollantilainen Job Dragtsma luotsaa jo kahdeksatta kauttaan FC Interiä. TPS:n pudottua sarjasta Inter puolustaa yksin kaupungin futismainetta. Menestys ei ole viime vuosina ollut häävi, mutta nyt vahvasti uusiutunut ryhmä pyrkii takaisin huipulle. Ikonit Henri Lehtonen ja Mika Ojala siivittävät joukkuetta omalla esimerkillään. Dragstma on yleensä onnistunut melko hyvin hankinnoissaan joten ylöspäin on suunta. Mielenkiintoisin tulokas joukkueessa on Vahid Hambo. Vahva ja kookas nuorukainen voi olla yksi liigan suurista yllättäjistä ja tuleva maajoukkuetähti.

Länsirannikon VPS:n tai FF Jaron menestykseen en oikein jaksa uskoa. Jaron Alexei Eremenko on toki taitava   valmentaja ja Jonas Emet on joukkueen arvokkain pelaaja. Odottelen kovasti että kolmas Alexein pojista, Sergei, lyö itsensä läpi nyt 16-vuotiaana. Vaasalla on huipputykittäjä Steven Morrissay, joka latookin varmuudella maaleja. Se ei kuitenkaan vie joukkuetta aivan kärkeen. Kokeneen Pekka Lyyskin luotsaama IFK Mariehamn on jälleen kerran arvaamaton. Riveissä on huippunimiä kuten Peteri Forsell, Dever Orgill, Diego Assis sekä uusia tulokkaita joista L yyski pyrkii taas hitsaamaan joukkueen. Mitään hätää saarelaisilla ei tule olemaan ja tiedossa on vaikea laivamatka monille.
Kuopion Palloseuralla ja Rovaniemen Palloseuralla on muutama pelaaja joita kannattaa seurata. ROPS:n Moshtagh Yaghoubi ja KUPS:n ex-lapsitähti Freddy Ady sekä Turun Interissä maaleja sylkenyt Irakli Sirbiladze tekevät Veikkausliigasta mielenkiintoisen seurattavan. Kotkan FC KTP:llä ja Tampereen Ilveksellä tulee olemaan kova urakka taistelussa liigapaikasta. Nousija HIFK lähtee varmasti ennakkoluulottomasti tuusulalaisen Jani Honkavaaran johdolla suuntana liigan keskiryhmä. Joukkue vaikuttaa tuoreelta ja se on saanut riveihinsä luotettavan maalitykin Pekka Sihvolan ja suurlupauksen Fredrik Lassaksen. Myös KP-75:n kasvatti Milo Jung on organisaatiossa.
Toivottavasti Jung pääsee näyttämään osaamisensa ja on esimerkkinä kaikille keskiuusmaalaisille junioreille. Ihmetystä aiheuttaa miksei yli 100.000 asukkaan talousalueelta ole useita pelaajia Veikkausliigassa.  Tehdäänkö meidän pelaajakehityksessä sittenkään kaikkia asioita oikein? Tietoa ja osaamista on olevinaan ja lupauksistakin kohistaan, mutta tulos on vaatimaton.

Siitä huolimatta Veikkausliiga tulee olemaan seuraamisen arvoinen ja toivottavasti myös yllätyksellinen.

Jukka Vakkila 


AEFCAN SYMPOSIUM 10.-12.12.2014, Zagreb Kroatia

Joulukuussa järjestetty AEFCAN Symposium oli järjestyksessään jo 35. Taas oli koolle kerääntynyt suuri joukko jalkapalloihmisiä pääosin Euroopasta, mutta osallistujia oli myös niinkin kaukaa kuin Brasiliasta, Kanadasta, Kiinasta, Etiopiasta, Sudanista, Indonesiasta, Irakista, Japanista, Venezuelasta, Yhdysvalloista, Uruguaysta, Thaimaasta, Filippiineiltä ja Pakistanista. Kaikkiaan koossa oli valmentajia noin sata lähes jokaisesta maailman kolkasta.

Luonnollisesti tärkein aihe Symposiumissa oli menneen kesän MM-kisat Brasiliassa. Kisoja analysoitiin usealta kantilta, lopputulos oli kuitenkin kaikissa analyyseissä sama: Kisat olivat varmasti kaikkien aikojen viihdyttävimmät, mestaria lukuun ottamatta yllätykselliset  ja monia uusia maita nousi parrasvaloihin ennakkoluulottomilla esityksillään. Yhtenä luennoitsijana toimi myös maajoukkueemme päävalmentaja Mixu Paatelainen, joka hoiti esityksensä tutulla energisellä tyylillään.

Paljon esillä oli luonnollisesti myös isäntämaan jalkapallo, Kroatiahan on kuulunut jo vuosikausia maailman eliittiin. Symposiumin arvostusta maassa kuvaa hyvin se, että maajoukkueen päävalmentaja Nico Kovac sekä muu tekninen henkilöstö oli paikalla koko kolme päivää kestäneen symposiumin ajan. Paikalla oli myös muita Kroatian jalkapallon suurnimiä, kuten liiton puheenjohtaja Davor Suker, entiset suurvalmentajat Otto Baric, Ivica Osim jne. Kuulimme luentoja paikallisesta jalkapallosta ja näimme kaksi malliharjoitusta. Harjoitukset sinällään eivät tuoneet mitään uutta ja mullistavaa, mutta pelaajien taitotaso oli kyllä erittäin korkea. Toinen näkemistämme malliharjoituksissa oli GNK Dinamo Zagrebin U15 joukkueen harjoitus, kyseinen joukkue on ikäluokassaan yksi Euroopan parhaista. Olimme seuraamassa myös Eurooppaliigan ottelua GNK Dinamo Zagreb – Glaskow Celtic Kroatian maajoukkueen kotiareenalla Maksimir Stadionilla. Ainakin minussa kummastusta herätti katsomon tyhjyys. Vaikka kotijoukkueen jatkomahdollisuudet olivatkin jo menneet, on kummallista että suuren jalkapallomaan katsomo ammottaa tyhjyyttään tällaisessa ottelussa. Katsojia oli vain muutama tuhat, joista iso osa oli vierasjoukkueen kannattajia. Asiaa tiedustellessani, en selvää vastausta saanut, jonkinnäköisestä boikotista seurajohtoa kohtaa lienee kuitenkin kysymys.

Symposium järjestettiin toistamiseen kolmen vuoden sisällä Kroatiassa, sillä vain muutama kuukausi ennen sen alkua varsinainen isäntämaa ilmoitti, ettei pystykään sitä järjestämään. Kroatian Valmentajayhdistyksen puheenjohtaja Fredi Fiorentini apulaisineen teki kuitenkin valtaisan työn, lyhyessä ajassa hän pystyi organisoimaan loistavasti järjestetyn Symposiumin.

Ensi vuoden Symposium järjestetään Venäjällä Sotchissa todennäköisesti joulukuussa. Paikka tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen, sillä tiettävästi kaupunki olympiahuuman jälkeen on melkoisen autioitunut. Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tuleman pitää!

Iso kiitos järjestäjille!

Hannu Paatelo


 

Futiskausi 2014 – Poimintoja

Brasilian MM-lopputurnaus oli luonnollisesti vuoden 2014 jalkapallon päätapahtuma. Kisat olivat hyökkäyspelin voitto. Valtaosa joukkueista lähti voittamaan otteluita eikä vain välttämään tappiota. Saksa vei ansaitusti maailmanmestaruuden osoittaen paremmuutensa pelin kaikilla osa-alueilla. Mestari antoi myös aiheellisen opetuksen niille, jotka ovat vannoneet viime vuodet yli kaiken pallonhallintapeliin. Brasiliassa joukkue, mikä piti palloa hallussa ottelun aikana vastustajaa vähemmän, voitti ottelun 21 kertaa. Edellisen mestarin Espanjan pallonhallinta romahti loputtomaan jauhamiseen ja tehottomuuteen. Aiemmin menestystä tuonut pelitapa taisi tulla tiensä päähän. Saksan mestaruuteen siivittänyt salaisuus oli huippuunsa hiottu suunnanmuutospeli, äärimmilleen viritetty fyysinen valmius sekä kisojen paras maalivahti. Saksa ei laiminlyö pelaajakehityksessä henkilökohtaista pallonhallintataitoa, mutta pelissä päätavoite on iskeä vähillä kosketuksilla ratkaisualueille. Ainakin pienestä vallankumouksesta voidaan puhua. Tapasin mestarien valmentajan Joakim Löwin syyskuussa Pietarissa. Löw korosti että menestyksen taustalla on Saksan jatkuva panostus valmentajakoulutukseen. Kaikilla tasoilla pelaajia ohjaavat lajin ammattilaiset. Olisikohan siinä ohjetta meillekin.

Suomen Huuhkajien taival EM-karsinnoissa alkoi syyskuussa Färsaarilla lupaavasti. Vaikean alun jälkeen joukkue otti väkisin täydet kolme pistettä. Lokakuun kotipeleissä Kreikkaa ja Romaniaa vastaan odotukset olivat korkealla. Pettymystä ei voinut peitellä kun tuloksena oli vain yksi piste mikä heltisi syöksykierteeseen ajautuneelta Kreikalta. Neljäs karsintaottelu Budapestissa marraskuussa jatkui myös alavireisenä ja Unkari vuorostaan vei koko potin. Mixu Paatelainen on tehnyt hyvää työtä, mutta sai muutamassa kuukaudessa paljon ajateltavaa. Mixun entisenä valmentajana rohkenen kannustaa häntä ainakin pohtimaan joitakin taktisia muutoksia. Vaikkapa Löwin muistivihkoa lainaten: vähemmillä kosketuksilla maalintekoalueille - ja laajalla rintamalla. Muoto pelikentällä saa muuttua mutta tasapaino ei missään tilanteessa. Jos taidot eivät riitä ”täydelliseen” pallonhallintapeliin, ”turhan” pallonmenetyksen sattuessa tasapaino kentällä järkkyy. Olemme EM-tiellä hengissä ja toivon vilpittömästi että joku monista lupaavista hyökkääjistämme kasvaa nopeasti todelliseksi ratkaisijaksi.

Parhaansa on varmasti tehnyt myös tämän hetken kirkkain lähettiläämme Sami Hyypiä. Rohkeasti suoraan pelikentältä valmennuksen huipulle hypännyt Sami koki karun totuuden sekä Leverkusenissa että Brightonissa. Huippupelaajasta ei automaattisesti tule huippuvalmentajaa. Samin kohdalla tämä yhtälö on vielä ratkaisematta. Uskon että mies ei ole tapojensa mukaan antanut periksi. Aika luontevaa olisi nähdä hänet jossakin vaiheessa myös Huuhkajien taustalla.

Kotimaisilla kentillä ykkönen oli Helsingin Jalkapalloklubi vieden sekä mestaruuden että Suomen cupin. Kauden kruunasi selviytyminen Eurooppa-liigan lohkovaiheen peleihin. Hyvin toimivan joukkueen takana on ammattitaidolla rakennettu organisaatio. Tässä mielessä HJK kelpaa juuri nyt esimerkiksi niille suomalaisille seuroille jotka oikeasti pyrkivät menestymään. Lämpimät onnittelut HJK:n joukkueelle sekä koko hienosti onnistuneelle organisaatiolle.

Erinomainen suoritus maajoukkuetasolla oli Futsalmaajoukkueen turnausvoitto Nordic Futsal Cupissa loppuvuodesta. Siitä onnittelut sekä pelaajille että taustajoukoille!

Hyvää Uutta Vuotta!

Jukka Vakkila (30.12.2014)


 

Potkuja herkässä

Valmentajien potkut ovat ammattiurheilussa arkipäivää. Liipaisin on usein herkässä. On vain kahdenlaisia valmentajia: heitä jotka on jo erotettu ja heitä joita ollaan erottamassa. Meillä päättynyt Veikkausliiga alkoi valmentajien kannalta levottomasti. Tapahtumia kirjattiin mm. Espoossa, Turussa ja Kuopiossa. Useimmiten valmentajat ovat työsuhteessa määräaikaisella sopimuksella ja työsuhteen katkaiseminen kesken määräajan tarkoittaa lähes poikkeuksetta kustannuksia seuralle. Huono menestys johtaa usein potkuihin, mutta ei poista työnantajan velvollisuutta hoitaa sopimusta loppuun. SJV:n tietoon erilaisia kiistatapauksia tulee kauden aikana parikymmentä. Usein tapa, millä työsuhde katkaistaan, osoittaa heikkoa johtamiskulttuuria sekä valmentajien aliarvioimista. Vaikeimmissa tapauksissa yhdistyksen jäsenellä on mahdollisuus saada tuekseen myös lakimiespalvelua. Mielestäni viime vuosien Veikkausliigan valmentajat ovat kaikki päteviä lajin ammattilaisia. Valitettavan harva heistä pääsee toteuttamaa osaamistaan täysipainoisesti johtuen lyhytjänteisestä toiminnasta. Jos kirstu on vajaa, joudutaan elämään vain tätä päivää ja tekemään jatkuvasti kompromisseja.
 

Kun maajoukkueen EM-karsinnan syksy ei mennyt täysin odotusten mukaisesti on joissakin medioissa ja nettivirityksissä käännetty jo selkää päävalmentaja Mixu Paatelaiselle. Onneksi liiton johto osoittaa johtamiskulttuuria mihin hötkyily ei tässä tilanteessa kuulu. Suomi on takkuilusta huolimatta kilpailussa mukana. Englannissa Sami Hyypiän Brighton on ollut sitkeästi tasapeliputkessa ja joukkue on yllättäen taulukon häntäpäässä. Seuran johto on varmasti kovan paineen alla. Sami on vahva persoona ja hänellä on tietojeni mukaan pelaajien vahva tuki takanaan. Laivan on kuitenkin pakko kääntyä, jotta paine ei kasva liian suureksi.
 

Syksyn ehdoton kohokohta on ollut HJK:n hieno venyminen Eurooppa-liigan lohkopeleissä. Varsinkin voitot Torinosta ja FC Kööpenhaminasta olivat huikeita jännitysnäytelmiä. SJV:n vuoden valmentajaksi valitsema Mika Lehkosuo on saanut klubin kansainväliseen kiitoon. Toinen ehdoton kohokohta on tripla Malediiveilla. Tuon huikean suorituksen takana on suomalainen valmentaja Mika Lönnström, jonka johtama joukkue voitti maan mestaruuden, cupin sekä supercupin. Onnea Mikalle.

Jukka Vakkila  (14.12.2014)


 

 

Budapestissa paljon pelissä 
 

Kun Sipoon kasvatti Joona Toivio pitää virheettömästi kookkaan Adam Szalain ja keskikenttä vaarallisen nimihirviön Balazs Dzsudzsakin niin futiksen EM-karsinnan F-lohkon taulukko näyttää tänä iltana aivan uudelta. On vain yksi tavoite: Huuhkajien on otettava Unkarissa kolme pistettä. Niillä ollaan edelleen kilvassa mukana, taataan työrauha valmentaja Paatelaiselle sekä vältytään kielletyiltä savupaukuilta ensi vuonna Pohjoiskaarteessa. Eivätkä ensi vuoden budjetinlaatijatkaan mieltään pahoita. Szalai mättää maaleja tällä hetkellä Keravan kasvatin Jukka Raitalan ex-seurassa Hoffenheimissa ja on mies jolle Suomen puolustuksen ei sovi antaa tilaa edes nappiksen mittaa. Moskovassa pelaava Dzsudzsak on varallinen nousija ja laukoo yläkulmiin. Nyt ei riitä hyvä puolustaminen ja päälle selittelyt. Nyt on pelattava vieläkin paremmin - ja virheettömästi.


Varsinaisia maailmantähtiä illan kotijoukkueella ei kuitenkaan ole ja muutenkin otteet ovat ailahdelleet. Suomi pystyi hallitsemaan peliä pitkiä jaksoja niin Kreikkaa kuin Romaniaakin vastaan lokakuun kotiotteluissa. Läpimurtoalue oli kuitenkin vielä iso kompastus ja maalitilanteet jäivät vähäisiksi. Pallon hallinta ei sinällään kerro vielä mitään. Sen sijaan me tarvitsemme päättäväisiä, nopeita ja rohkeita suunnanmuutoksia, joilla voimme pallon riiston jälkeen iskeä ylivoimalla. Kaikilla kärkiehdokkaillamme - Teemu Pukki, Kasper Hämäläinen, Riku Riski - on täydet ominaisuudet juuri tähän peliin. Kaverien omilla työpaikoilla lapikas on puhunut tehokkaasti viime aikoina. Miksei myös sinivalkoisissa tänä iltana - Pukki mm. valittiin juuri Tanskassa kuukauden pelaajaksi.


Mixu Paatelainen ei näytä hermostuneelta. Viimeistään auringon noustessa tänä aamuna, koutsi on ratkaissut juokseeko Jere Uronen avaukseen pakin tontille, ohittaako tervehtynyt Juhani Ojala sittenkin sipoolaistopparin ja antaako mahdollisuuden Malmössä loistavasti pelanneelle Markus Halstille. Pienetkin terveysasiat voivat ratkaista, mutta Halstin veto keskikentälle lienee varmaa.
Pelaajavalintojakin tärkeämpi asia on rohkeus ja itseluottamus. Pienikin pelko johtaa virheisiin. Liika varovaisuus on jo pelkäämistä ja tietää ongelmia. Usein on nähty että vapautunut peli alkaa vasta kun vastustaja on kertaalleen iskenyt. Usein on myös nähty että se ”taktiikka” ei johda voittoihin. Henkisellä tasolla nämä tämän kaltaiset mittelöt mielestäni ratkotaan joten tänään: pelkääjät jääkööt kotiin, rohkeat kentälle ja käsijarru päältä pukukopissa.

 

Jukka Vakkila (Julkaistu Keski-Uusimaa- lehdessä 14.11.2014)
 


 

Huippuvalmentajat analysoivat Pietarissa

Euroopan maiden päävalmentajat ja tekniset johtajat kokoontuivat syyskuussa Pietarissa. Konferenssissa purettiin perusteellisesti Brasilian MM-turnauksen antia. Joachim Löwin johtama Saksa ansaitsi maailmanmestaruuden aseinaan muita vahvempi fyysinen valmius, tiivis joukkuepeli, räjähtävä vastahyökkäys, turnauksen kestävä kurinalaisuus sekä kisojen paras maalivahti.
Turnausta pidettiin hyökkäyspelin voittona. Esiin nousi useita loistavia viimeistelijöitä kuten Neymar, Muller, Messi, Rodriquez, Sanchez, Benzema… Kisat osoittivat että tämän päivän pelaajan on oltava liikkeissään räjähtävä ja samalla tilan ja ajan vähentyessä taidon on oltava huipputasoa. Yleinen toteamus Pietarissa olikin että pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämistä on edelleen jatkettava. Taktisesti MM 2014 osoitti että huippujoukkueiden laitapuolustajista on tullut tärkeitä hyökkääjiä. Keskialueella käytettiin yleisesti topparien yläpuolella yhtä puolustavaa pelaajaa ja useilla joukkueilla laitalinkit olivat poikkeuksellisen leveällä. Manuel Neuer esitteli uuden maalivahtimallin; hän pelasi Saksan ylimääräisenä puolustajana.

”Jogi” Löw ylisti joukkueensa ohella saksalaista pelaajakehitysohjelmaa, mikä käynnistettiin 2000-luvun alkupuolella. Uusia sisältöjä johtamaan ja toteuttamaan pestattiin jalkapallon huippuosaajia. Ammattifutismiesten ympäri maata toteuttama ohjelma tuotti jo v 2009 Euroopan mestaruuden U21 joukkueelle. Siitä ryhmästä MM-pokaalia oli nostamassa 7 miestä.
Kaiken takana on siis pelaajien systemaattinen ja korkealla ammattitaidolla toteutettu kehittäminen. Saksan ohella maailman huipulle nousseet Belgia ja Sveitsi kiittävät myöskin omia pelaajakehitysohjelmiaan. Suomellakin on oma pelaajakehitysohjelma, mikä kaipaa mielestäni jatkuvaa ravistelua ja arviointia. Testit ja käyrät ovat nekin paikallaan, mutta satsauksen kohteena pitää olla tilanne missä motivoitunut pelaaja ja ammattitaidon omaava valmentaja kohtaavat.

Jukka Vakkila (7.10.2014)


  

Näyttääkö Brasilia jo tänään mestarin elkeet?

Usein on väitetty ja jopa todisteltu että menestyäkseen joukkue ei tarvitse omaa ”tähtipelaajaansa”. Väite perustuu siihen että kiinteys ryhmässä kasvaa kun useampi pelaaja joutuu ottamaan vastuuta pelikentällä. Tänään pamahtaa käyntiin kuumeisesti odotettu futiksen MM-lopputurnaus. Samban tahdit keinahtelevat taukoamatta Sao Paulossa ja kaikkialla maailmassa isäntämaa Brasilian kohdatessa yllätysvalmiin Kroatian.

Mikä on turnauksessa huippumaiden tähtipelaajien tilanne juuri nyt. Kaikilla parhailla pelaajilla on takanaan lähes yli-inhimillinen vuosi. Vain puolisen vuotta on siitä kun piti olla täydessä iskussa selvittääkseen tiensä MM-lopputurnaukseen. Sitten tuli Mestarien liigan huipennus. Maailman parhaat pelaajat pelaavat maailman parhaissa sarjoissa Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Italiassa, Ranskassa jne, joten koko kevät pelattiin huimalla sykkeellä mestaruuksista sekä paikoista seuraaviin eurocupeihin. Muutama viikko näiden paineiden jälkeen pitikin olla jo maajoukkueen mukana valmistautumassa tänä iltana alkavaan kaikkein tärkeimpään futistapahtumaan. Toki joukkueen eteen pelaavia tähtipelaajia tarvitaan. Osa näistä huipuista on joutunut jäämään pois loukkaantumisista johtuen, mutta tietysti haluamme nähdä messit, neymarit, ronaldot, kloset, rooneyt, balotellit ja iniestat pelaamassa maansa väreissä maailman mestaruudesta. Menestykseen joukkue on aina tarvinnut maalintekijän, joka ratkoo turnauksessa pelejä. Löytyisikö Brasilian sikermästä tällä kertaa se 5-8 maalin mies?

Rio de Janeirossa 13.7. pelattavaan finaaliin selviävät joukkueet, joiden ”teamspirit” ja yhtenäisyys ovat kasvaneet silmin nähden kuukauden tiukan ja paineisen yhdessäolon aikana. Näiden joukkueiden tähtipelaajat sietävät toisiaan, tukevat toisiaan jopa vaihtopenkiltä ja tulevat toimeen kiihkeästi uutisia metsästävän median kanssa. Tämä asia on ollut monille huippumaille kompastuskivenä aikaisemmin.  Tässä asiassa hyvän esimerkin näyttäjä voisi olla Espanja?
Kolmanneksi tekijäksi voisin ottaa avausottelun merkityksen. Vaikka lohkossa pelataankin kolme ottelua, on avausottelu ja siinä saavutetut kolme pistettä henkisesti erittäin tärkeitä. Voittavan joukkueen harmonia lisääntyy kun taas häviäjän hermostuneisuus helposti kohoaa ja paine toiseen otteluun nousee liian kovaksi.
Voisiko avausvoitto Bosnia Hertsegovinasta (15.6.)siivittää Argentiinan ja Messin mestaruuslentoon?

Joukkuehenki, fyysinen valmius, hyvä palautuminen otteluiden välillä sekä henkinen sietokyky ovat näin pitkässä tapahtumassa aina peruselementtejä mutta ilman taitoa ja joukkueen pelillistä loistoa ei finaaliin ole asiaa. Nyt alkavissa kisoissa on todellisia futiksen huippumaita, joiden osaamista voi vain ihailla. Onko se Espanja, Brasilia, Argentiina, Saksa vai joku muu. Onko yllättäjä Sveitsi, Belgia vai Chile? Jää nähtäväksi. Miksi mainitut maat ovat ”huippumaita”? Mitä pelillisiä asioita tulemme näkemään? Pallonhallintapeli on tavaramerkki ja parhaat maat jauhavat 600-700 syöttöä ottelun aikana ja pallo liikkuu 1-2 sekunnissa seuraavalle pelaajalle. Jos näille joukkueille menetät pallon, olet pulassa.   Espanja ja Brasilia ovat tässä lähes omaa luokkaansa. Huippumaista Saksa tekee poikkeuksen mainituista ”pallonhallintamaista”. Valmentaja Joachim Löwin oppien mukaan joukkue pyrkii nopeasti suoraan ylöspäin. Saksa kuten muutkin kärkimaat harkitsevat tarkkaan millä alueella kenttää pallonriisto halutaan tehdä. Vastahyökkäys tehdään välittömästi kun omalla joukkueella on ylivoima katkon jälkeen. Onko sittenkin taas Saksan vuoro pitkän odotuksen jälkeen (MM1990)?

 Ja mitä jos Kroatia yllättäisi tänään kotijoukkueen Luka Modricin ja Mario Mandzukicin johdolla. Se olisi järkytys ja shokki - muuallakin kuin metrotunneleissa. David Luiz, Paulinho, Neymar, Fred, Hulk ja kumppanit ovat taatusti liekeissä jo tänään, sillä heillä on vain ja ainoastaan maailman mestaruus mielessä. Siihen tarvitaan myös avausvoitto.

Jukka Vakkila 12.6.2014
(julkaistu osittain myös Keski-Uusimaa-lehdessä)


 

Paineita Samilla ja respectiä (?) Hoenessille (24.3.2014)

Osallistuin edellisessä viikon vaihteessa Bratislavassa Euroopan jalkapallovalmentajien liiton, AEFCA:n hallituksen kokoukseen. Paikalla käsiteltiin strategiat, visiot, talouskiemurat sekä valmentajakoulutussuunnitelmat normimeiningillä. Kun valmentajista on kuitenkin kysymys, niin iso huomio kohdistui heidän asemaansa. Varsinkin Bundesliigassa kohisee, kuten huipulla niin usein.

Juuri tällä hetkellä Bayer 04 Leverkusenin Sami Hyypiä elää vaikeita aikoja. Pitkä voitoton kausi Saksan Bundesliigassa, putoaminen sekä Mestarien liigasta että Saksan Cupista ovat varmasti syöneet itseluottamusta. Muutamia kuukausia sitten Samia ylistettiin seuran porskuttaessa FC Bayern Munchenin kannoilla kakkossijalla. Raketin lailla parrasvaloihin Leverkusenin puikoissa ponnahtanut Sami on säilyttänyt hienosti tyyneytensä. Hän on itse avoimesti kertonut että opittavaa on paljon ja hän on myös halunnut keskustella vaikeuksista kokeneempien valmentajien kanssa. Loistavaa nöyryyttä ja avoimuutta Voikkaan lähettiläältä. Saksalaisten kollegojen mukaan media on edelleenkin Samin takana. Suomalainen on ollut tähän saakka ”koskematon”. On huikea saavutus saada valmentaa yhdessä maailman kovimmista jalkapalloliigoista. Bundesliiga on myös erittäin vaativa ja ankara tuloksen tekemisen paikka. Sami on saanut tukea esimieheltään Rudi Völleriltä ja toivottavasti kärsivällisyys palkitaan kurssin pikaisella käännöksellä. Sunnuntaina 23.3 Hyypiän johtama joukkue hävisi katkerasti kotona viimeisen minuutin takaiskumaalilla elintärkeässä ottelussa Jukka Raitalan ex-seuraa Hoffenheimia vastaan. Seuraava matsi on jo keskiviikkona Augsburgin vieraana.
Jos on paineita Leverkusenissa, niin murheensa on myös superseura Bayern Munchenillä. Sen kiistämätön johtohahmo Uli Hoeness tuomittiin veronkierrosta 3,5 vuodeksi telkien taakse. Hoenessia ylistetään urheilullisista saavutuksista ja seuran nousu maailman ykkösseuraksi menee hänen piikkiinsä. Hieman viiveellä tullut urheilupomon tunnustus sai ”respectiä” jopa liittokansleri Angela Merkeliltä (Sport Zeitung).  Respectiä kaverille, jonka oli juuri todistettu jemmanneen verottajan ulottumattomiin 27.2 miljoonaa euroa! Tuolla naapurimaahan lipsahtaneella summalla pyörittäisi helposti meikäläistä liigaseuraa 15 vuotta.

Jukka Vakkila