Kesäkuu 2009

U21 EM-TURNAUS
SUOMEN NUORET KERÄSIVÄT SYMPATIAA

Englanti ahtaalla 90 minuuttia

Suomen Pikkuhuuhkajat saivat kunnian pelata Ruotsissa järjestetyn EM-lopputurnauksen avausottelussa vastustajana jalkapallon suurmaa Englanti. Englanti oli pahasti jyrän alla, mutta onnistui hyödyntämään paikkansa ammattilaisten tehokkuudella. Missään muussa britit eivät parempia olleetkaan. Theo Walcott, Micah Richards, Joe Hart tai Gabriel Agbonlahor ovat nimimiehiä jo Valioliigassakin, mutta lähes näkymättömiä avausottelussaan. Yksi Suomen parhaita oli ehdottomasti vasemman pakin tontilla Jukka Raitala. Ainakin Arsenalin Walcott huomasi ajautuneensa useamman kerran Raitalan syliin ja siihen hän jäikin.

Suomen joukkueen loistava lataus ja ennakkoluuloton pelaaminen eivät tällä kertaa riittäneet. Hieman hämillään ollut Englanti käytti kaksi joukkueemme virhettä tehokkaasti ja vei tärkeät pisteet. Englannin suorituksen arvoa nostaa tietysti se, että Berat Sadikin kaatanut Michael Mancienne lensi ulos jo 33 minuutin kohdalla.

Suomelta hyviä yksilösuorituksia

Suomen ehdotonta parhaimmistoa Raitalan lisäksi olivat Perparim Hetemaj, Tim Sparv ja Berat Sadik. Hetemaj osoitti että häneltä löytyy huippujalkapallon edellyttämä liikkuvuus sekä pallonkäsittelytaito. Sparv esitteli syöttötaitoaan ja pelasi onnistuneella pitkällä Sadikin läpi, josta seurauksena rankkari. Kapteeni Sparvin tasoitus pilkulta oli viileä. Berat Sadik sen sijaan osoitti että Bundesliiga (A. Bielefeld) on kova koulu ja sieltä onkin tarttunut puseroon hyökkääjältä vaadittavia kansainvälisiä ominaisuuksia. Huikea halu ja rohkeus eteenpäin sekä röyhkeys maalintekoalueella näkyivät otteista selkeästi.
Valmentaja Markku Kanervan vaihdosta kentälle heittämät pelaajat toivat kaikki osaltaan lisää puhtia hyökkäyspeliimme. Sekä Teemu Pukilla että Jussi Vasaralla oli mahdollisuus jopa tasoitusmaaliin.
Englannin molemmat maalit syntyivät pienistä mutta ratkaisevan vaarallisilla paikoilla tehdyistä sijoittumisvirheistä.
Kaikkiaan Suomen omat hyökkäystilanteet jäivät melko vähiin. Suurin ongelmamme oli läpimurtoalueen puhkaiseminen oikea-aikaisilla syötöillä tai keskityksillä. Englanti hävisi paljon palloja keskialueella, mutta ei suostunut iskemään ylhäältä juuri missään vaiheessa.

Saksa ahtaalla 59 minuuttia

Suomen hurmos näytti jatkuvan turnauksen toisessakin ottelussa, missä Suomi grillasi Saksaa minuuttia vaille tunnin. Kuten avausottelussa myös Halmstadin toisessa ”kotiottelussa” noutaja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vapari Saksalle ja sisäänpäin kierteisestä pallosta kuula puskien Suomen verkkoon. Vain kaksi minuuttia myöhemmin epäonnistunut paitsioansa Suomelta ja Saksa karkasi 2-0 johtoon. Suomen peli hyytyi tähän.

Käsikirjoitus oli kopio joukkueemme ensimmäisestä ottelusta. Suomi oli pelannut tässä vaiheessa 180 minuuttia ja jokainen pelaaja oli juossut reilut 20 kilometriä. Olimme hallinnet pelaamista 150 minuuttia, mutta tuona aikana tärkein puuttui - maalipaikat. Vastustaja sen sijaan värkkäsi olemattomista tilanteistaan kaksi maalia per ottelu.. Meillä oli joitakin hienoja laukauksia parista kympistä – parhain ehkä Jukka Raitalan kulmurin jälkitilanteesta Saksa- ottelussa vetämä hirmukuti. Päin maalivahtia.

Edelleen joudumme maksamaan siitä, että mailla kuten Englanti ja Saksa on sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria. Heillä ei ole kiire mihinkään, sillä he ovat valmistautuneet pelaamaan kahden viikon turnauksen. Jos peli ei kulje heti alkuminuuteista, he jaksavat odottaa. He kyttäävät ajankohtaa, jolloin vastustaja hetkeksi herpaantuu tai tekee virheen. Näin toimii kobra.

Espanja oli suuri pettymys

Suomen kolmannesta ottelusta paistoi jo tietyllä tavalla väsymys. Yksilösuoritukset eivät enää olleet niin häikäiseviä kuin alkuotteluissa. Espanja oli ajoittain todella puuduttava. Ottelun loppua kohden Suomen väsyessä se tosin esitteli taidokasta lyhytsyöttöpeliä. Hallinnasta huolimatta heillä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia juosta vahvempien suomalaispuolustajien ohi. Kuitenkin kävi jälleen kuten kahdessa aiemmassakin ottelussa. Kesken ei mitään Espanja hoiteli 2-0 voiton erikoistilannemaaleillaan Pedro Leon vapari oli suora veto, mutta keskityksen jälkitilanteesta syntynyt 1-0  oli jälleen vartiointiliikkeen epäselvyyksiä. Suomella oli tässä ottelussa omat paikkansa (Sadik, Hämäläinen) mutta huolellisuus ja terävyys viimeistelyssä puuttuivat.

Turnauksen läpivieminen on taitolaji

Ruotsin turnaus osoitti jälleen kerran, että menestyminen turnauksessa edellyttää kypsää taktista osaamista. Perinteiset menestysmaat eivät pelaa juuri koskaan katsojien tai asiantuntijoiden mielestä hyvää peliä alkukierroksilla. Minkähän takia? Tietenkin siksi, että he haluavat varmistaa paikan jatkoon ja vielä mahdollisimman vähällä. He ovat oikeasti valmistautuneet kahden viikon turnaukseen. Vähällä sen vuoksi, että sellaista ihmistä ei ole vielä keksittykään joka pystyisi pelaamaan kahden viikon aikana 5-6 peliä ja parantamaan koko ajan. Ne jotka käyttävät tai joutuvat käyttämään henkisiä ja fyysisiä akkuja muita enemmän alussa, kärsivät siitä auttamatta seuraavissa peleissä. Ihminen ei ole kone. Saksa on varmaankin näissä asioissa perinteisesti tunnetuin. Ei vouhoteta, ei avata peliä, kytätään vastustajan virhettä ja käydään iskemässä. He eivät niinkään välitä statistiikasta vaan voittamisesta. Nyt on kuitenkin sanottava, että sekä Englanti että Saksa olivat pitkään helisemässä nimenomaan Suomen onnistuneen aggressiivisen joukkuepelin vuoksi. Huippunimiltä otettiin aika ja tila pois. Jotenkin nuo vastustajat onnistuivat kuitenkin pitämään Suomen pois maalitilanteista.

Taitavia pelaajia ei korvaa mikään

Huipputasolla menestyminen edellyttää huippuyksilöitä. Henkilökohtainen taito ja ennen kaikkea sen jalostaminen huippupeliin on oltava tavoitteena. Suomen joukkueessa on monia lupaavia pelaajia, joilla tulevaisuus on toivottavasti edessä. Perparim Hetemaj, Mehmet Hetemaj, Jukka Raitala, Tim Sparv, Teemu Pukki, Kasper Hämäläinen tai Berat Sadik…
Pukkia lukuun ottamatta kaikki ovat jo miehiä ja heidän etsikkoaikansa on juuri nyt. Seuraava siirto on ratkaiseva. Ne jotka löytävät kyvyilleen sopivan joukkueen ja ne jotka saavat vastuuta omissa rooleissaan voivat kehittyä jalkapallon huipulle. He voivat kehittyä ratkaisemaan Suomen tulevia karsintoja.

Jukka Vakkila

22.6.2009
Saksa rankaisi Suomen nuoria virheistä

Suomen 21- vuotiaitten maajoukkue pelasi EM-lopputurnauksen avausottelussa Englantia vastaan lähes hurmoksessa. Sama hurmos näytti jatkuvan turnauksen toisessa ottelussa, missä Suomi grillasi Saksaa minuuttia vaille tunnin. Kuten avausottelussa myös Halmstadin toisessa ”kotiottelussa” noutaja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vapari Saksalle ja sisäänpäin kierteisestä pallosta kuula puskien Suomen verkkoon. Vain kaksi minuuttia myöhemmin epäonnistunut paitsioansa Suomelta ja Saksa karkasi 2-0 johtoon. Suomen peli hyytyi tähän.

Käsikirjoitus oli kopio joukkueemme ensimmäisestä ottelusta. Suomi on pelannut tässä vaiheessa 180 minuuttia ja jokainen pelaaja on juossut n 22 kilometriä (ka). Olemme hallinneet pelaamista 150 minuuttia, mutta tuona aikana tärkein on puuttunut  -  maalipaikat. Vastustaja on sen sijaan värkännyt olemattomista tilanteistaan kaksi maalia per ottelu.. Meillä on ollut joitakin hienoja laukauksia parista kympistä – parhain ehkä Jukka Raitalan kulmurin jälkitilanteesta Saksa- ottelussa vetämä hirmukuti. Päin maalivahtia.

Edelleen joudumme maksamaan siitä, että mailla kuten Englanti ja Saksa on sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria. Heillä ei ole kiire mihinkään, sillä he ovat valmistautuneet pelaamaan kahden viikon turnauksen. Jos peli ei kulje heti alkuminuuteista, he jaksavat odottaa. He kyttäävät ajankohtaa, jolloin vastustaja hetkeksi herpaantuu tai tekee virheen. Näin toimii kobra.

Suomen ei tarvitse hävetä omia suorituksiaan millään tavalla. Yksittäisten syntipukkien osoittaminen ei myöskään johda mihinkään. Jalkapallo on joukkuelaji, missä joukkue voittaa ja joukkue häviää. Suomen pelaaminen Euroopan kahdeksan parhaan joukkueen lopputurnauksessa maailman parhaiden jalkapallomaiden lohkossa on ainutkertainen mahdollisuus jokaiselle pelaajalle tulevaisuutta ajatellen. Monen suomalaisen pelaajan nimi on jo useampien työnantajaehdokkaiden muistikirjoissa. Samalla sinne on kirjoitettu suomalaisen futiksen tulevaisuutta. Me voimme vain odottaa ja tietenkin uskoa, että pelaajat käyttävät etsikkoaikansa parhaalla tavalla myöskin maanantain viimeisessä turnausottelussaan, missä vastustajaksi juoksee pakkovoiton edessä oleva Espanja.

Jukka Vakkila (Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 18.6.2009)

17.6.2009
Suomen U21 laittoi Englannin ahtaalle

Suomen 21-vuotiaitten maajoukkue aloitti Ruotsissa pelattavan EM-lopputurnauksen esittäen erinomaisia otteita. Avausvastustaja Englanti oli pahasti jyrän alla, mutta onnistui hyödyntämään paikkansa ammattilaisten tehokkuudella. Missään muussa britit eivät parempia olleetkaan. Theo Walcott, Micah Richards, Joe Hart tai Gabrien Agbonlahor ovat nimimiehiä jo Valioliigassakin, mutta lähes näkymättömiä avausottelussaan. Viimemainittu tosin järjesteli vieraiden ensimmäisen maalin. Yksi Suomen parhaita oli ehdottomasti vasemman pakin tontilla Jukka Raitala. Ainakin Arsenalin Walcott huomasi ajautuneensa useamman kerran Raitalan syliin ja siihen hän jäikin. Englannin ensimmäisen maalin estämiseen Jukalla ei ollut mahdollisuuksia.

Suomen joukkueen loistava lataus ja ennakkoluuloton pelaaminen eivät tällä kertaa riittäneet kuin sympatiaan. Hieman hämilleen joutunut Englanti käytti kaksi joukkueemme virhettä tehokkaasti ja vei tärkeät pisteet. Sen suorituksen arvoa nostaa tietysti se, että Berat Sadikin kaatanut Michael Mancienne lensi ulos jo 33 minuutin kohdalla.

Suomen eittämättä parhaimmistoa Raitalan lisäksi olivat Perparim Hetemaj, Tim Sparv ja Berat Sadik. Hetemaj osoitti, että häneltä löytyy huippujalkapallon edellyttämä liikkuvuus sekä pallonkäsittelytaito. Sparv esitteli syöttötaitoaan ja pelasi onnistuneella pitkällä Sadikin läpijuoksuun, josta seurauksena rankkari. Kapteeni Sparvin tasoitus pilkulta oli viileä. Berat Sadik sen sijaan osoitti, että Bundesliiga on kova koulu ja tehnyt hänelle hyvää. Sieltä tuliaisina on puseroon tarttunut kansainvälisiä otteita. Huikea halu ja rohkeus eteenpäin sekä jatkuva röyhkeys maalintekoalueella. Valmentaja Kanervan vaihdosta kentälle heittämät pelaajat toivat kaikki osaltaan lisää puhtia hyökkäyspeliin. Sekä nuorella Teemu Pukilla että Jussi Vasaralla oli mahdollisuus jopa tasoitusmaaliin.

Torstain otteluun Saksaa vastaan Suomi voi edelleen lähteä täydellä itseluottamuksella. Nyt on tärkeää, että avausottelun kaltainen lataus säilyy. Erityistä huomiota tulisi mielestäni kiinnittää läpimurtoalueen viimeiseen syöttöön sekä erikoistilanteisiin. Maaleja tulee varmasti, kunhan huolellisuus ja tarkkuus löytyvät. Viimeisen syötön taitaminen näkyy laitamiesten oikein ajoitetuissa keskityksissä sekä keskikentän moottorien täsmäsyötöissä läpimurtoon tai laukaisupaikkaan hakeutuville hyökkääjille.

Saksan joukkue vilisee sikäläisiä huipputähtiä, mutta he ovat samalla tavalla inhimillisiä kuin Englannin Theo Walcott. Kuolevaisia. Mesut Özil (W.Bremen) tai Marko Marin (B.Mönchengladbach) tottelevat tiivistä joukkuepuolustusta kuten muutkin tähdet. Heidän vahvuutensa tulevat esiin yksi vastaan yksi tilanteissa. Niihin Raitala ja kumppanit eivät heitä päästä.

Jukka Vakkila (Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 17.6.2009)

Tiedote 11.5.2009
SJV:llä jyrkkä kanta valmentajan rasistiseen käytökseen

Suomen Jalkapallovalmentajat ry (SJV) on sitoutunut tiukasti rasismin vastaiseen työhön, eikä hyväksy minkäänlaisia rasistisia ilmiöitä jalkapallotapahtumien yhteydessä. Sanomalehti Keski-Uusimaa raportoi (10.5.) edellisen päivän tapahtumista miesten Kakkosen ottelussa PK Keski-Uusimaa – Helsingin IFK. Lehden mukaan Keravalla pelatussa ottelussa paikalla olleet todistivat HIFK:n valmentajan huutaneen kotijoukkueen pelaajille törkeitä rasistisia solvauksia. Saman otteluraportin yhteydessä olleessa sanomalehden haastattelussa HIFK:n valmentaja ei koe toimineensa mitenkään väärin vaan antaa ymmärtää, että miesten tasoilla tällaiset ilmaisut pitää kestää.

SJV on täysin eri mieltä ja tulee ottamaan kantaa Suomen suurimman lajin valmentajien ja ohjaajien yhdistyksenä jatkossakin vastaavanlaisiin ilmiöihin. Raportoitu tapahtuma ei osoita minkäänlaista kunnioitusta lajia ja ennen kaikkea sen parissa toimivia ihmisiä kohtaan. Kyseinen valmentaja on eronnut aiemmin SJV:n jäsenyydestä ja tapauksen käsittely kuuluu Suomen Palloliiton kurinpitovaliokunnalle. SJV on Palloliiton yhdenvertaisuushankkeen kumppani (lue lisää: http://www.rasistionreppana.fi/).

Suomen Jalkapallovalmentajat ry

Jukka Vakkila
Puheenjohtaja
040 7785240
www.jalkapallovalmentajat.fi

3.3.2009
Baxterin resepti suomalaisen junnupelaajan kehittämiseksi huipputasolle

Suomen Jalkapallovalmentajat (SJV) järjestää nuorten valmentajille suunnatut Valmentajapäivät Vierumäellä 13.-14.3. Tilaisuudessa käsitellään teemoja ”Junioripelaajan kehittäminen huippupelaajaksi” sekä ”Junioripelaajan pelikäsityksen opettaminen”. A-maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter esittelee omia ajatuksiaan sekä luentosalissa että kentällä malliharjoituksissa. Baxter on osoittanut halunsa osallistua lajin kehittämiseen laajemminkin kuin A-maajoukkueen johtajana.
Myös SJV:n vuoden valmentajaksi nimetty Markku Kanerva pureutuu aiheeseen ja kertoo samalla U21- maajoukkueen tilanteen ennen lähestyvää EM-lopputurnausta.
Päivien yhteydessä järjestetään junioriturnaus (-94), mihin osallistuvat HJK, FC Honka, Itä-Suomen piirijoukkue sekä Pietarin Zenit. Seminaarin pääteemaa tullaan käsittelemään myös paneelikeskusteluissa, missä mukana mm. Zenitin huippuvalmentaja Sergei Romanov.

Nuorten pelaajien fyysinen kuormitus herättää myös usein keskustelua. Aihetta käsitellään tilaisuudessa aiemmin suoritettujen pelianalyysien ja tutkimusten pohjalta.
Myös Palloliiton pääsihteeri Kimmo J Lipponen esiintyy Valmentajapäivillä ja kertoo miten Visio 2020 ja suomalaisen pelaajan kehittäminen liittyvät toisiinsa.
Seminaariin on ilmoittautunut jo tällä hetkellä yli 100 valmentajaa.

Jukka Vakkila
SJV puheenjohtaja
040 7785240
jukka.vakkila@palloliitto.fi

6.11.2008
Moi futisväki!

Taitojen opettamisen on pitänyt olla jo vuosia päivän sana suomalaisessa juniorifutiksessa. Yksi osa taitokulttuurin vahvistamista ovat perinteiset taitokilpailut, joissa myös moni nykyinen A-maajoukkuepelaajamme (mm. Kolkka, Forssell, Eremenko Jr, Saarinen) on aikanaan menestynyt. Taitokisat ovat oiva tapa edistää etenkin taitojen oppimisen herkkyysvaiheessa olevien nappuloiden kehitystä.

Puhetta on siis riittänyt, mustaakin valkoisella, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Joka vuosi Suomessa on valtavia alueellisia eroja. Joka vuosi täältä löytyy valtavia mustia aukkoja, joissa koko taitokulttuuri tuntuu unohtuneen kokonaan. Tytöissä tilanne on vielä paljon surkeampi.

Tämän kirjeen liitteenä löytyy karmiva ja tuore esimerkki piirien tämän vuoden taitokisoista. Olen ottanut mukaan KOLMEN NUORIMMAN IKÄLUOKAN POIKIEN tilastot kolmesta syystä:

1. Ne paljastavat karulla tavalla koko maan surkean tilanteen nappulaikäluokissa.

2. Ikäluokan pojat elävät parasta taitojen oppimisen herkkyyskautta.

3. Toimin itse ko. ikäluokissa valmentajana (HJK NappulaKlubi).

MUSTIEN AUKKOJEN MAA

Tämän meilin kärki on kohta 1, eli koko maan surkea tilanne. Se kun eniten vaikuttaa suomifutiksen kehitykseen ja laajempaan nosteeseen. Paljon täytyy olla vähän joka niemessä ja notkelmassa pielessä, kun HJK:n NappulaKlubin kolmen joukkueen (E11, E10, F9) pelaajat (noin 36 poikaa) tekevät yksin enemmän kultamerkkisuorituksia kuin mikään piiri koko maassa! Huh huh! Vain vähän tahraiset paperit voi tänä vuonna antaa Uusimaalle, Itä-Suomelle, muulle Helsingille ja ehkä Keski-Pohjanmaalle.

Näissä nappulaikäluokissa, varsinkin F9- ja E10-sarjoissa, kultamerkkiraja on varsin kesy, eikä sen saavuttamiseksi tarvitse välttämättä olla mikään pallovirtuoosi. Laadukas perustaitojen harjoittelu ja kohtalainen kilpailupää riittävät. Liikunnallista lahjakkuuttakaan ei tarvita kuin nimeksi. Tätä taustaa vasten tuntuu uskomattomalta, että Satakunta, Vaasa, Turku, Tampere, Pohjois-Suomi, Keski-Suomi ja Kaakkois-Suomi rämpivät pohjamudissa.

Surullista on sekin, että HJK NappulaKlubin valmennustiimi tuntuu kantavan enemmän huolta kultamerkkirajasta jääneistä pelaajistaan kuin esimerkiksi piirien johto ja nuorisopäälliköt tai Palloliiton nuoriso-osasto tai valmentajakaarti lukuisista koko maata peittävistä mustista aukoista. Vielä pahempaa on se, etteivät nollatulosta tekevien seurojen vastaavat tunnu näkevän tai ymmärtävän omaa surkeaa tilaansa. Siltä ainakin tuntuu, kun kuuntelee kentillä ja kabineteissa vallitsevaa hiljaista kritiikittömyyttä tai tekee yhteenvetoa viime vuosien taitokisatuloksista. Olisiko jo aika herätä ja katsoa peiliin?

Ajatellaan Tamperetta: yksi vaivainen kultamerkki, siis YKSI KOKO PIIRISSÄ! Ja siellä potkivat kuitenkin tuhansien pelaajien Ilves, perinteinen TPV ja suuri junnuseura HJS. Masentavaa! Tai Turku, ei ainuttakaan kultamerkkiä E10-ikäluokassa, jossa HJK 98 keräsi niitä yksin seitsemän. Toimiiko Turun Nappulaliiga? Tai miten on mahdollista, ettei optimaalisissa oloissa toimivan yli tuhannen pelaajan VJS Vantaalta saa yhtään kultamerkkiä näissä poikien nappulaikäluokissa? Vastaavia horroksessa eläviä seuroja, joilla olisi mahdollisuus ja joiden pitäisi todella vaikuttaa positiivisesti suomifutiksen kehitykseen, on maa pullollaan. Hälytyskellot kilkattavat!

Asia on todella merkittävä juuri näissä nappulaikäluokissa, koska puhutaan pelaajista, jotka elävät juuri taitojen oppimisen herkkyyskautta. Nyt tehtyjä virheitä ja tekemättä jääneitä asioita ei voi enää myöhemmin täysin paikata.

KRIITTISEN KESKUSTELUN JA TEKOJEN VUORO

Toivon, että tästä aiheesta syntyisi äänekäs ja herättävä keskustelu. Tai että ainakin ne ihmiset liitossa ja piireissä, jotka voivat ja joiden pitää asiaan vaikuttaa, sen myös tekevät. Uinuvien seurojen reipas ravistelu on vähintä mitä pitää tehdä.

Itse olen yrittänyt tätä sanomaa viedä eteenpäin Helsingin piirin ja Palloliiton nuorisovaliokunnissa, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Ainakaan sanoma ei ole levinnyt kentille. Esimerkiksi ideani taitokisojen aloittamisesta jo nykyistä nuoremmissa ikäryhmissa ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa, vaikka juuri nuorimpiin kisojen juju puree parhaiten.

Tosiasioita tuntuu olevan vaikea tunnustaa, vaikka jo Paasikivi tiesi sen viisauden aluksi. Kipeistäkin asioista on puhuttava, kriittisyydelle ja itsekriittisyydelle pitää olla tilaa. Nyt olisi tilaus todelliselle laatupoliisille, tämän alan asiantuntijalle, joka saarnaisi piireissä ja seuroissa ympäri maan, tylyttäisi tosiasiat pöytään ja runnoisi pikaisia parannuskeinoja seuroissa ja piireissä. Pelkästään taitokisojen ja nappulapelien tuloksista ja suorituksista päätellen päteviä osaajia on harvassa. Siksi Palloliiton tai sen piirien pitäisi tukea enemmän pelaajia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti kehittäviä seuroja kuin esimerkiksi sinettiseuran kriteereissä sitkeästi roikkuvia, mutta pelaajien kehitystyössä surkeasti epäonnistuneita seuroja? Ainakin se palvelisi suomifutiksen ja pelaajien etua.

Huoli on suuri, sillä tällä hetkellä iso joukko liikunnallisesti eteviä poikia jää Suomessa taitojen oppimisen herkkyysvuosina vaille pätevää valmennusta. Nämä tulokset paljastavat sen aukottomasti.

HJK NAPPULAKLUBI

Tiedän joidenkin kiskovan tästä(kin) avauksesta herneen nenäänsä. He voivat argumentoida, että "no kun Nappulaklubin pelaajat on valittu isosta pelaajamäärästä". Niin osittain onkin, mutta se selittää kultarynnäkköä vain hyvin pieneltä osalta. Taitoja kun voi jokainen kehittää myös yksin, välittämättä joukkueen laadusta. Lisäksi esimerkiksi marraskuussa 2007, tarkalleen vuosi sitten, HJK 99 -joukkueeseen valittujen pelaajien lähtötaso taidollisesti oli surkea. Toki pojat olivat ja ovat liikunnallisesti eteviä, joka tietysti auttaa kehitystyössä.

Toisenkin väitteen arvaan: "no noi ovat varmaan treenanneet tosi paljon juuri noita lajeja". Höhö höpö. Taitokisoja edeltävät kaksi viikkoa niin teimme, harjoituskertoja kertyi yhteensä viisi. Ei kovin merkittävä panostus, mutta toki sellainen, että edes se kannatti ja kannattaisi muidenkin tehdä. Tärkeintä on kuitenkin jatkuva laadukas (taito)harjoittelu.

Metsä on tietysti nähtävä puilta. Me emme kuvittele, että kaikki kultamerkin suorittaneet klubilaiset ovat taitavia (vaikka monien "asiantuntijoiden" mielestä ovatkin). Taidot peleissä ratkaisevat. Kisoissa on kuitenkin lajeja, jotka mittaavat melko tai erittäin hyvin perustaitojen, kuten lyhyen syötön ja pujottelun, osaamista, ja kelpaavat siksi osaksi harjoittelua.

Itse olen ollut nyt nappuloiden parissa kolme vuotta ja kiertänyt sinä aikana paljon myös maan rajojen ulkopuolella. Omat käsitykseni ovat vain vahvistuneet. Viimeksi lokakuun alussa olimme 99-poikiemme kanssa Pietarissa, jossa voitimme koko turnauksen: puolivälierässä Pietarin ykkösen Zenitin, välierässä Latvian ykkösen Liepajan ja finaalissa Moskovan Lokomotivin. Voitosta huolimatta en pidä meidän 99-joukkuetta erityisen taitavana, vaan "pelkästään" liikkuvana, hyvähenkisenä ja perusasioita hyvin harjoitelleena ryhmänä.

Jos ja toivottavasti kun meidän kaikkien yhteinen tavoite on nostaa koko suomifutiksen tasoa, pitää myös taitokisatuloksista (tasojoukkueajattelun, valmennuksen laadun, kilpailutoiminnan tason yms. lisäksi), niiden syistä ja niiden vaikutuksesta tulevaan toimintaan keskustella kuuluvasti, kriittisesti ja väsymättä. Ne, jotka tästä vähät välittävät tai tuloksia vähättelevät, tekevät ison karhunpalveluksen sinivalkoisten mahdollisuuksille.

Yhtään uutta nuorta ikäluokkaa ei ole enää varaa hukata. On toimittava heti.

terveisin

Erkka V. Lehtola

jalkapallovalmentaja ja -kirjoittaja
Helsinki
+358 50 5646860
evl@dlc.fi

15.10.2008
Tästäkö käynnistyi voittamisen kulttuuri!

Suomen 21-vuotiaitten maajoukkue teki futishistoriaa selviytymällä sensaatiomaisesti ensi kesäkuussa Ruotsissa pelattavaan ikäluokkansa EM-lopputurnaukseen. Jatkokarsintaottelun toisessa ottelussa Turun Veritaksella vaadittiin venymistä, sillä pohjalla oli vierastappio Itävallassa. Suomella oli kuitenkin tärkeä vierasmaali (2-1) ja tiedossa Eurocupin mielenkiintoiset säännöt.

Loistavasti koko karsinnat pelannut Markku Kanervan joukkue ei hätkähtänyt edes vieraiden ensimmäisellä jaksolla tekemää johtomaalia. Nyt Suomelta tarvittiin kaksi osumaa.

Peli on joskus ihmeellistä. FC Hongan Jussi Vasara tuli joukkueeseen siksi, että joku tarvittiin paikkaamaan pelikieltoon joutunutta Perparim Hetemajta. Vasara kiitti pelikomennuksesta iskemällä kylmän viileästi jatkoaikaan tarvittavat kaksi osumaa Itävallan verkkoon. Ensimmäiseen maaliin älykkään syötön tarjoili Timo Furuholm ja toiseen syöttö tuli vastustajan puolustuksen purkupallosta. Jatkoaika 2 x 15 min oli vaihtelevaa pelaamista puolelta toiselle Suomen ollessa kuitenkin ehdottomasti vaarallisempi.

Jatko onkin sitten jo historiaa. Suomi ei hiipunut eikä lannistunut ratkaisun hetkellä niin kuin joskus aiemmin on käynyt. Nyt paineet kestettiin. Kenenkään pelaajan eikä varsinkaan pilkunvetäjän silmissä näkynyt pelon häivää. Pilkut olivat viileän kylmähermoisesti lauottuja. Jotain aivan uutta suomalaiselta pelaajalta todellisessa ratkaisupaikassa. Jokainen pikkupoika on joskus kuvitellut tilanteen, missä täpötäyden katsomon edessä viimeisellä sekunnilla asettuu pilkulle pallon taakse ja kyseessä on jokin suuri ottelu. Suomen Pikku-Huuhkajien pilkunvetäjät kokivat nyt tuon unelman ilman että olisivat pelänneet mitään. Lopputulos oli sen mukainen! Tästäkö se suomalaisen futiksen voittamisen kulttuuri nyt alkaa?

Isot onnittelut joukkueen valmentajalle Markku ”Rive” Kanervalle sekä loistaville pelaajille taustajoukkoineen!

Jukka Vakkila

Heikki Suhosen vastine IS Veikkajalle
IS VEIKKAAJA VKO 39 JA TAPAUS MARTTI KUUSELA JA TURUN PALLOSEURA

Tällä viikolla nimeni on liitetty lehtikirjoitukseen, jonka
kanssa itselläni EI OLE MITÄÄN tekemistä. Toimittaja Juha Kanerva
kirjoittaa jutussaan, että tunti Martti Kuuselan irtisanomisen jälkeen
Turun Palloseuran toimistoon on tullut faksi, jossa Heikki Suhonen ja Hannu
Touru ilmoittavat olevansa valmiita jatkamaan Kuuselan työtä TPS.n
päävalmentajana. Asia ei pidä paikkaansa, tieto on virheellinen ja minua
suuresti loukkaava.
      Hallituksen jäsenenä minun tehtäväni on ollut auttaa apua tarvitsevia
valmentajia, parantaa yleisesti valmentajien asemaa suomifutiksen kartalla.
Muutama fakta asian tiimoilta:

1. Olen viimeksi ollut yhteydessä TPS.ään ja Petri Jakoseen yli kaksi
vuotta sitten, silloin kieltäydyin työtarjouksesta, jonka Jakonen minulle
esitti.

2. Olen viimeksi ollut TPS.n toiminnassa mukana 1994.

3. Olen tällä hetkellä Turun Toverien päävalmentaja, joukkueeni voitti oman
lohkonsa kolmosdivarissa ja selvityi nousukarsintaan. Olen sitoutunut
sataprosenttisesti tähän projektiin.

4. En ole ollut Turun Palloseuran toimistoon yhteydessä vuoden 2007
jälkeen, silloin kokoonnuimme vanhojen pelaajien kanssa toimistolla ja
lähdimme yhdessä edustamaan Tepsiä Atik ja Adil Ismailin 50
vuotisjuhlaotteluun Helsinkiin.

5. Turun Palloseuran toimistoon ei ole tullut Heikki Suhosen nimellä
faksia, emailia, kirjettä tai postia Martti Kuuselan irtisanomisen
tiimoilta. Tämän tarkistin toimistosta siksi, että olisiko joku " sairas "
ihminen lähettänyt sinne tämän sisältöisen ilmoituksen. Toimisto
vahvistaa, että mitään yhteydenottoa ei ole osaltani tapahtunut.

6. Olen rehellisen ihmisen maineessa jalkapallopiireissä, rehellisenä aion
myös pysyä. Juha Kanervan kirjoitus loukkaa yksityisyyttäni, siksi tuon
asian esille, minulla ei ole asian tiimoilta mitään salattavaa.

7. Olen lähettänyt Juha Kanervalle asiasta sähköpostiviestin, jossa krron
tuntemukseni hänen kirjoitteluaan kohtaan, samasta asiasta lähetin kopion
Petri Jakoselle, IS-Veikkaajan päätoimittajalle sekä myös Martti
Kuuselalle.

On ikävä joutua selittelemään asioita, joihin ei ole osallinen ja joiden
sisältöön ei ole voinut millään lailla vaikuttaa. Suomalainen journalismi
on minun mielestäni vajoamassa skandaalisisältöiseen maailmaan, valitettavasti tämä pätee
myös omaan suosikkilehteeni, jonka vakiotilaaja ja lukija olen ollut jo
vuosien ajan.

      Heikki Suhonen
      SJV hallituksen jäsen
      ProJVK valmentaja
      Suomi futiksen gladiaattori vuodesta 2008
      Suomen Jalkapalloilun Hall of Fame jäsen nro 26
      puh 0400-437 704

Suomen Jalkapallovalmentajat ry paheksuu seurajohtajien toimia valmentajia kohtaan (16.9.2008)

Suomen Jalkapallovalmentajat ry (SJV) ei hyväksy menetelmiä, millä seuravalmentajia irtisanotaan tehtävistään. Tuorein esimerkki on FC TPS Turku OY:n  (TPS) toiminta sen erottaessa valmentajansa Martti Kuuselan. Kuuselan mukaan seura ilmoitti hänelle irtisanomisesta ilman, että johto olisi keskustellut joukkueen tilanteesta millään tavalla. Hänen kertomansa kohtelu on alkeellista ja pelkurimaista toimintaa, mikä ei kuulu tähän päivään. Näyttää siltä, että johdon vastuuhenkilöt eivät uskalla kohdata vaikeissa tilanteissa valmentajaa puhumattakaan tulla avoimeen ja kehittävään vuorovaikutukseen. Näistä löytyy vuosien varrelta useita esimerkkejä. Suomalaiset liigavalmentajat ovat poikkeuksetta hyvin koulutettuja ammattilaisia, jotka yhdessä pelaajien parhaimmiston kanssa näyttäisivät olevan jalkapallotoimijoistamme lähimpänä kansainvälistä tasoa.
He eivät ansaitse kuvatunlaista käyttäytymistä.

Jokainen valmentaja tietää, että työsuhteet ovat määräaikaisia ja että irtisanomiset kuuluvat luontaisetuihin. Näin on kaikkialla maailmassa. Juridiikka on selvä silloin kun määräaikaisia sopimuksia yksipuolisesti irtisanotaan. On kuitenkin lukuisia tyylejä hoitaa asioita silloin kun vaikeita tilanteita syntyy. Hyvin yleistä näyttää olevan se, että valmentajaa moititaan johdon taholta, mikäli pelaajien kanssa ei kommunikoida sen mielestä riittävästi. Sen sijaan suomalainen ammattijohtaja katsoo oikeudekseen laiminlyödä sekä keskustelun että kuuntelemisen. Koska sinä suomalainen valmentaja viimeksi olit tilanteessa, jolloin esimiehesi tervehti sinua tai vaikkapa kysäisi ”mitä sinulle kuuluu”? Onneksi poikkeuksiakin löytyy.

Jukka Vakkila
SJV puheenjohtaja
AEFCA (Euroopan Jalkapallovalmentajien Union) hallitus

Heinäkuu 2008
Espanja ansaitusti Euroopan mestari

Espanja valtasi jalkapallon Euroopan mestaruuden kiistattomalla tavalla. Finaalivastustaja Saksa ei  pystynyt rimpuilemaan huomattavasti taitavampaa vastustajaa vastaan Taitoero oli selvä. Espanjan esitykset kaikissa pelaamissaan kuudessa ottelussa osoittivat, että näiden kisojen suurin anti oli pelaajien henkilökohtaisten taitojen alueella. Esimerkkinä Espanjan pelaajat Xavi, Iniesta, Silva ja David Villa, jotka nousivat yllättäen ohi supertähtien kuten Ronaldon ja Luka Tonin. Mainitut keskikenttätaiturit ovat kaikki pienikokoisia(170 cm) ja kevytrakenteisia(65-70 kg). Samaan kokoluokkaan kuuluvat mm. Kroatian joukkueessa hienosti kunnostuneet Niko Kovac ja Luka Modric. Vastaavankokoisia onnistujia löytyy myös Turkin ja Venäjän riveistä.

Ensimmäinen kosketus ja nopeus pallon kanssa

Mainittu pelaajatyyppi on kuulunut monissa maissa viime vuosina syrjittyjen joukkoon. Junioreista on poimittu isokokoiset ja vahvat. Pienet ovat jääneet valmentajien papereissa ynnä muiden listalle. EM-turnaus osoitti kiistatta, että koolla ei ole väliä, mutta tekniikka pitää olla kohdallaan. Pelaajan on hallittava ensimmäinen kosketus ja sen jälkeiset suunnan muutokset ja pallon siirtelyt ahtaassa tilassa ja lyhyessä ajassa. Aikaa pallon vastaanottoon ja jatkosyöttöön huipputasolla jää 1.5-2.0 sekuntia. Kiireestä pitävät huolen pari kolme vastustajaa, jotka iskevät välittömästi kohti pallollista pelaajaa. Toki kisojen pienikokoiset onnistujat ovat poikkeuksetta nopeita ja kamppailuissa vahvoja.

Valmentajien käskystä rohkeasti ylös

Turnauksessa ajoittain jopa loistokkaasti pelanneet Espanja, Venäjä, Turkki, Hollanti ja Kroatia osoittivat myös kuinka tiukoissakin paikoissa voidaan pelata menestyksellä hyökkäysvoittoista peliä. Nämä maat halusivat voimakkaasti eteenpäin keskeltä, laidoilta sekä taustoja ylös vyöryttäen. Hyökkäysvoittoisen taktiikan takaa löytyivät sellaiset valmentajat kuin Luis Aragones, Guus Hidding, Fatih Terim, Marco van Basten ja Slaven Bilic. Tämä ryhmä osoitti, että joukkueen itseluottamuksen rakentaminen onnistuu niin vanhemmilta kuin nuoremmiltakin käskyttäjiltä.

Joachim Löw sai finaalijoukkue Saksan tuikkiman vain hetkittäin. Näiden valmentajien ansioksi on ehdottomasti luettava myös se, että he uskalsivat antaa vastuuta nuorille pelaajille. Huippuesimerkkeinä Venäjä ja Kroatia.

Nopeat suunnan muutokset

Taktiikassa puhutaan usein balanssista hyökkäyspelin ja puolustuspelin välillä. Ratkaisevaa on ennen kaikkea kuinka nopeasti joukkue pystyy siirtymään vaiheesta toiseen. Tässä mielestäni kolmas asia mikä kiinnitti turnauksessa huomiota. Parhaat joukkueet lähtivät erittäin nopeasti ja taitavasti pallon riiston jälkeen ylivoimahyökkäykseen ja vastaavasti puolustukseen ryhmittyminen toimi hallitusti.

Annetaan uskaltaa

Niinhän se elämä etenee, että onnistumisista otetaan mallia ja esimerkkejä matkimalla kehitetään omaa toimintaa. Nyt voimme ainakin hetkeksi unohtaa peruskankeat ja ”vanhoilliset” suorittajat. Heitäkin turnauksessa esiintyi. Voi Ruotsi, voi Ranska ja voi hyvänen aika Kreikka!

Otetaan opiksi ja annetaan oppien näkyä päivittäisessä kenttätyössä pelaajiemme kanssa. Ennen kaikkea annetaan pelaajien uskaltaa! Seuraava lopputurnaus häämöttää jo kahden vuoden päässä, joten nyt näkemiin EM 2008.

Jukka Vakkila