Jäsenhuone|Työhuone

Valmentajablogi

Valmentajaseminaari Göteborg 27-29.1.2017

Sain kutsun kyseiseen seminaariin, jossa tapasin paljon entisiä pelikavereita ja seurajohtajia muista Pohjoismaista. Tarkoituksena oli seurata, missä Pohjoismaissa tällä hetkellä mennään juniorivalmennuksessa ja mitä uusia tuulia on tuloillaan.  Kurssin aikana keskustelumme kääntyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen suomalaiseen futikseen, tai ennemminkin mitä sille oli tapahtunut? Mitä Veikkausliigalle on tapahtunut, miksi pelaajien taso on niin huono ja pelitempo niin hidas?

Minua pyydettiin kirjoittamaan juttua seminaarista, mutta näin tärkeämmäksi avata keskustelua tässä jutussa, miten koen ja miten osa kollegoistani näkee suomalaisen futiksen, enkä niinkään mitä treenejä tai muuta matkalta tarttui, koska jokainen motivoitunut valmentaja löytää treenejä. Haluan siis hieman käsitellä nykyaikaista futista, josta minulla on lähes 10 vuoden kokemus Pohjoismaiden ammattisarjoista. Tämän teen siis pinta raapaisuna palstatilan sallimissa rajoissa.

Syytämme Suomessa nykytilasta lähes poikkeuksetta Palloliittoa ja juniorivalmennuksen tasoa

Maaottelut junioreissa ja pelaajien pääsy ammattilaisakatemioihin kertovat kyllä toisin. Olemme siis ihan hyvällä kansainvälisellä tasolla vielä 16-vuotiaaksi asti. Taidollisesti pysymme mukana lähtökohtiin nähden suhteellisen hyvin, mutta mitä tapahtuu, kun lähenemme 18 vuoden ikää ja alamme vasta puhua ammattimaisesta urheilusta Suomessa? Putoamme täysin kelkasta, niin fyysisesti, taktisesti kuin henkisestikin.

Väitän, ettemme niinkään taidollisesti häviä, vaan häviämme näillä muilla osa-alueilla, joita juuri mainitsin. Mistä tämä johtuu?

Kokemuksieni ja käymieni keskusteluiden pohjalta uskallan väittää, että vika löytyy seuroista ja miestensarjoista. Meillä on Veikkausliiga- ja jopa kakkosdivisioona joukkueissa pelilistat täynnä ulkomaalaisia pelaajia. Kärjistettynä kotimaisia pelaajia käytetään listoilla pelkästään niminä, jotta home ground säännöt saadaan täyttymään. Kaikissa seuroissa ei näin toimita, mutta tämä taitaa johtua enemmän taloudesta, kuin kulttuurista. On tietysti myös seuroja, jotka toimivat suomalaisilla pelaajilla suunnitelmallisesti.

Junioriseurojen kohtuullisen hyvällä työllä olemme saaneet pelaajat kehitettyä aikuisiän kynnyksellä tavoittelemaan ammattimaisuutta

Mitä tapahtuukaan nuorelle miehelle?

Pelaaja tulee hyvästä b-juniori ympäristöstä ”ammattilaismaailmaan” ja törmää epäammattimaisuuden seinään. Pelaajan pitäisi siis siirtyä parempaan ammattimaiseen ympäristöön, mutta edustusjoukkueemme tarjoavat katselupaikkoja kentän reunalta. Ei siis ihme, että pelaajat karkaavat ulkomaille akatemioihin. Akatemiat käyvät siis poimimassa rusinat ajoissa pullista, jotta emme pilaisi niitä. Ei ennen ollut näin, vaan täällä kasvettiin ja pelattiin lähes poikkeuksetta Veikkausliigaa ennen siirtymistä ulkomaan sarjoihin. Nyt näin ei tapahdu, koska ketään ei kiinnosta liigan matala tempo ja turmiollinen kehitysympäristö. Veikkausliigan pitäisi olla nuorelle pelaajalle tavoittelemisen arvoinen paikka, jossa hän saisi peliaikaa ja luotua pohjan siirtymiselleen ammattilaissarjoihin. Poikkeuksia toki löytyy Suomessakin.

Veikkausliigavalmentajat ovat käyneet kaikki kurssit ja he ovat myös tutustuneet kansiot kädessä muiden maiden tyyliin tehdä asioita

Innoissaan he saapuvat Veikkausliiga-joukkueen peräsimeen harjoittelemaan mitä kansiossa lukee, todeten ettei ne mitään ihmeellistä siellä muuallakaan tee.

Tässä on yksi ongelma. Seurat ovat niin epäammattimaisia, että palkkaavat jopa Veikkausliiga seuroihin harjoittelemaan valmentamista, tai osa valmentajista on jo muuten vain jääneet nykyfutiksen kelkasta. Osalle itsensä kehittäminen ei ole ollut ykkösjuttu, mutta ovat niin helkkarin hyviä tyyppejä ja osaavat puhua medialle hienoja kliseitä. Tuloksia he toki silloin tällöin saavat, jos ovat saaneet omistajalta tarpeeksi rahaa ostella pelaajia jostain päin maailmaa. Nuoria pelaajia heistä ei ole kehittämään ja niistä joista olisi, ei voida valita tehtäviin, koska ovat niin vaativia ja rasittavat johtokuntia ammattimaista työympäristöä vaatimalla.

Nuori pelaaja on siis edelleen penkillä ja toteaa, että ei tähän hommaan kannata satsata, koska homma oli jo ammattimaisempaa b-junioreissa. Fiksuimmat ymmärtävät hypätä kelkasta ja siirtyä ulkomaille akatemioihin, joissa vaatimustaso, fasiliteetit, valmennus ja ennen kaikkea seuran sekä paikkakunnan kulttuuri tukee menestymistä.

Mitä on vaatimustaso tai vaatiminen?

Lainaan Sergei Eremenko Senioria

”Yrittäisin jakaa resurssit siten, että tärkein asia olisi juniorivalmentajien koulutus. Että oppisivat mitä opetetaan, missä vaiheessa ja miten. Mikä on kaikista tärkeintä muissa maissa ja lajeissa, kuten esim. vaikkapa voimistelussa Venäjällä tai Kiinassa? Ei siirrytä seuraavan asian opettelemiseen ennen kuin lapsi on oppinut peruselementit kunnolla.”

Nämä sanat on helppo sivuttaa tai kirjoittaa kansioon, mutta jos ei sisäistä, mistä tässä lajissa on kysymys, ei voi ymmärtää sanojen merkitystä, kuten ei voi ymmärtää ulkomailla harjoittelun tarkoitusperiä.

Mikäli perusasioita ei ole tehty kunnolla, ei voida vaatimustasoa enää myöhemmin nostaa, jos sitä on koskaan edes ollutkaan. Vaatimustasoa nostettaessa suurin osa pelaajista luovuttaa, koska siihen ei ole totuttu.

Ammattilaiseksi haluavalla intohimon ja häviämisen vihaaminen ovat avaimet menestymiseen, mikäli perusosaaminen on vain riittävää. Häviämisen vihaaminen ei koske vain otteluita, vaan harjoituksia myös. Harjoituksissa pitää vihata kaksikamppailun häviämistä, niin hyökkäys-kuin puolustussuuntaan.

Tätä on vaatimustaso ja intohimo, jota pelaajille pitää nuoresta alkaen opettaa. Taito on tärkeää, mutta pelaajat itse omalla ajalla määrittelevät taitojensa rajat. Valmentajan tehtävä on innostaa pelaajia hankkimaan taitoa omalla ajallaan ja opettaa intohimoa jo nuoresta pitäen. Tähän kuulen useasti väittämän, että intohimo urheilua kohtaa on vain luontaista joillekin, höpö, höpö!

Tässä se ero tulee muualle maailmaan. Siellä ei tarvitse valmentajan opettaa intohimoa ja voittamisen tahtoa, vaan se tulee koulujen pihoilta ja massasta erottuneiden voittajatyyppien kautta. Me emme tule koskaan kilpailemaan massoilla muiden maailmojen kanssa, joten tarvitsemme todellisia osaajia juniorifutikseen, jotka osaavat opettaa niin taidon kuin nämä muutkin asiat, jotka puuttuvat meidän edustustason valmentajilta ja seurajohdolta. Intohimo on yksi tärkeimmistä elementeistä, mutta se on liian yksinkertaista suomalaisille valmentajille. Intohimo on myös oikeanlaista vaatimista ja pään sisälle menemistä. Valmentajan täytyy siis olla todellinen ammattilainen valmentaessaan junioreita ja osata lukea jokaista yksilöä, koska meillä ei ole varaa hukata niistä yhtäkään.

Mitä mietin katsellessani juniori- tai edustusjoukkue harjoituksia Suomessa?

Näen kyllä hyviä asioita mitä pitääkin opettaa junioreille, mutta en näe vaatimustasoa tai keskittymistä oikeisiin yksityiskohtiin, puhumattakaan taktiikasta. Veikkausliiga valmentajien joukostakin löytyy vielä mitä ihmeellisimpiä tapoja selittää pelaajille mitä tehdä.

Ex-ammattilaisten ajatukset sivutetaan. Siis pelaajien, jotka ovat hengittäneet vuosia ammattimaisuutta ja nähneet mitä ne huippuvalmentajat todella opettavat ja miten. Valmentajat ja seurat käyvät kyllä porukalla parin tunnin tutustumismatkoilla ulkomailla katsoen miten ammattilaiset treenaavat ja miten ammattilaisseura toimii. Ehkä jopa katsovat jonkun pelinkin siellä. Kansion kanssa sitten kävellään takaisin omiin treeneihin ja näytetään kahdessa minuutissa tötsillä miten peliä aletaan rakentamaan, sillä näin ne teki sielläkin. Ei siinä junioripelaaja voi kyseenalaistaa miten homma tulisi tehdä, koska ei tiedä itsekkään eikä selvästi valmentajakaan. Pelaajat, jotka ovat vuosia ulkomailla pelanneet, tietävät mitä siihen vaaditaan ja miten se kaikki tulisi tehdä, mutta ymmärtävät, että juna on jo mennyt, jos valmentaja tiivistää taktisen pelin avaamisen harjoittelun kahteen minuuttiin tai tuntiin.

Edelleenkään tämä ei ole valmentajan vika. Hän tekee työnsä niin hyvin kuin osaa ja on varmasti intohimoinen jalkapallomies. Maailmalla se ei vain riitä, sillä seurat ovat ammattimaisia ja tietävät mitä haluavat. Heillä on kulttuuri, johon he myös nojaavat. 

Nyt syytämme siis Palloliittoa ja juniorivalmennusta suomalaisen jalkapalloilun tilasta

Te sadat vapaaehtoiset juniorivalmentajat ja Palloliiton ja junioritason toimijat teette hyvää työtä niillä resursseilla mitä teille on annettu. Olette vain mahdottoman tehtävän edessä. Vaikka tekisitte kuinka hyvää työtä, niin edustustasolla kaikki on jo menetetty.

Siispä älä tunne syyllisyyttä suomalaisen futiksen tilasta, vaan jaksa tehdä työsi vieläkin paremmin.

On seurojen johdon ja huippu-urheilusta vastaavien päättäjien aika alkaa tekemään työnsä paremmin. Ei Manchester United syytä Englannin liittoa, jos akatemia ei tuota heille tarpeeksi hyviä pelaajia, vaan he miettivät itse, miten voisivat työnsä tehdä paremmin. Meillä vastuu vieritetään sen isän tai äidin niskaan, joka on antanut kaikkensa pelaajien eteen, koska ammattilaisia ei tehtäviin juuri löydy.

Tästä hyvänä avauksena suomalaisessa futiksessa toimii Käpylän Pallo ja heidän halu haastaa seurat tekemään työnsä paremmin.

Ongelma onkin, että seurat ovat siirtyneet kasvattamaan harrastepelaajamassoja liiton tukiessa tätä. Tämä on hyvä asia, mutta nyt palkatut ammattilaiset tekevät töitä näiden massojen ja byrokratian eteen, eikä ammattivalmentajia enää riitä tarpeeksi niille pelaajille, jotka haluavat ja joille pitäisi mahdollistaa unelmien tavoittelu Utsjoelta aina Helsinkiin.

Liiton tehtävät ovat kaksijakoiset ja ne pitäisi erottaa täysin kahteen eri toimintaympäristöön.

•        Piirit: Harrastejalkapallo, pelaajamassojen ja suomalaisten liikuttaminen.

( Palloliiton nykyinen valmentajakoulutus riittää tähän )

•        Palloliitto: Huippujalkapallo ja resurssien käyttäminen täysin tähän. Nyt tämä ei toimi.

( Valmentajakoulutuksen ja seurajohtamisen sisältöä pitää kehittää huippujalkapalloilun ehdoilla )

Tarvitsemme molempia, mutta huippujalkapalloiluun täytyy saada lisää hyviä valmentajia ja rahaa.

Vanha juniorivalmentajani sanoi aikoinaan joukkue ei tarvitse tähtiä vaan tähti tarvitsee joukkueen. Nyt tähden tarvitsee äkkiä lähteä muille maille, koska edustustasolla tulevaisuutta ei ole.

Olin hiljattain koulutuksessa jossa maailmallakin mainetta niittänyt pelaaja ja nykyisin myös valmentaja, antoi oman näkemyksensä mitä pitäisi tehdä Suomessa paremmin? Vastaus oli, nukkua ja levätä paremmin. Miten pelaajat ja seuratoimijat voimme edes kehittyä, jos keskustelumme taso on tätä. Kysymys ei ole, etteikö tämäkin ex-ammattilainen tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta hän sammutti jo valonsa luennon aikana ja pisti nukkumaan, kuunnellessaan kuinka paljon meillä nyt olikaan harrastepelaajia. Tätä kaikki seurat nyt tekevät, keskittyvät tekemään massoja, mutta kuka huolehtisi huipulle tähtäävistä pelaajista?

Eiköhän meidän olisi parempi nyt jo herätä ja miettiä vaikka vaatimustasoa!

 

Keijo Huusko


Itävallan ihme esimerkkinä Suomelle

 

Suomen huippufutis on jälleen kerran uuden alun edessä. Markku Kanerva hyppäsi pääluotsin paikalle huuhkajien tuskaisen viime syksyn jälkeen. Seuraava MM-karsintapeli pelataan Turkissa 24.3. Peli-ilmeen muutos on toivottavasti jo tuolloin nähtävissä. Mihinkään dramaattisiin muutoksiin ei tietenkään muutamassa kuukaudessa ylletä mutta vapautunut tunnelma ja itseluottamuksen koheneminen saavat joskus aikaan ihmeitä.

Suomi kohtaa Turkin jälkeen tulomatkallaan 28.3. maaottelun merkeissä Itävallan. Itävalta voisi kelvata Suomelle esimerkiksi pelaajakehityksen muutosprosessin lähes täydellisestä onnistumisesta. Päävalmentaja Marcel Koller on johtanut ansiokkaasti A-maajoukkueen EM-lopputurnaukseen v 2016, jolloin Itävalta oli parhaimmillaan FIFA:n rankinglistalla sijalla 10. Itävallan liiton arvostettu urheilujohtaja Willi Ruttensteiner kertoi Wienin valmentajaseminaarissa (1/2017) prosessin taustoja. Jotakin on pieni maa tehnyt oikein kun miesten huikean nousun lisäksi naisten maajoukkue selvisi ensimmäisen kerran tulevan kesän EM-lopputurnaukseen ja tytöt U17 sekä myös pojat U17 ja U19 EM-jatkokierroksille. Lisäksi Suomen lohkossa pelannut U21 putosi lopputurnauksesta vasta jatkokarsintaottelussa vierasmaalilla Espanjalle.

Ruttensteiner korosti että reilu kymmenen vuotta sitten tehty pelaajakehitysohjelma on kaiken takana. Ihmetekoja ei tarvittu. Uutta ei tarvinnut keksiä. Sen hetkisten seura-analyysien pohjalta parhaat futisammattilaiset loivat konseptin missä taattiin parhaille pelaajille optimaaliset olosuhteet ja huippuvalmentajat. Takeena onnistumiselle on ollut ydinvaikuttajien vahva sitoutuminen sekä uskottava johtaminen. Akatemia sanana merkitsee heille futiksen korkeakoulua.

Päävalmentaja Kollerilla on ollut vahva usko joukkuepermanenttiin. Hän pitää esimerkkinä Saksaa, minkä riveissä esim. Lahm, Podolski ja Schweinsteiger pelasivat vuosikausia, vaikka heille mahtui matkan varrelle myös heikkoja kausia. Samaa periaatetta hän on noudattanut kritiikistä huolimatta Itävallan ryhmän kanssa. Näin valmentaja on luonut syvän luottamuksen omiin pelaajiinsa. Tärkeintä Kollerille on ollut joukkueen yhteinen pelitapa. Kaikki muutkin ovat sanoneet näin mutta hän on onnistunut luomaan uskon myös pelaajiinsa. Parhaimmillaan Itävallan hyökkäyspään välitön ja aggressiivinen prässi on murskannut vastustajan pelinrakentelun täysin.

Marcel Koller otti päävalmentajapestin vastaan reilut viisi vuotta sitten. Hän saavutti ensimmäisen voittonsa A- joukkueen luotsina Suomea vastaan lukemin 3-1 (v 2012). Tulevan maaliskuun kohtaamisessa huuhkajilla on mahdollisuus korjata tilastoja.

Jukka Vakkila 24.2.2017


 

Lopetetaanko pallonhallinta ja havainnointi

Vuosi 2016 meni Suomen A-maajoukkueelta tulosten perusteella hieman nelinkontin mutta nyt on siirrytty uuteen aikakauteen. Hans Backen seuraajalla Markku ”Rive” Kanervalla on mahdollisuus lopettaa konttaaminen ja heittää silmään todellinen neliveto, mikä siivittää huuhkajat korkeaan lentoon. Päävalmentajan tiimiin liittyivät nimittäin sellaiset kovat nimet kuin Simo Valakari, Jonatan Johansson ja Antti Niemi. Tällä neliapilalla on huikea pelitausta sekä mukavasti jo valmentajakokemustakin. Tiimin vahvaksi tueksi pestattiin videoekspertti Henri Lehto.

On todettava että Hans Backella oli myös huonoa tuuria. Joka tapauksessa 10 voitotonta ottelua on liian raskas taakka kantaa. Nyt toivotaan pelaajille terveyttä ja peliaikaa omissa seuroissaan ja valmennukselle paljon myönteistä energiaa.

Pallonhallintapelin haasteet
Pallonhallinta on ollut viime vuosina kuuma teema johtuen lähinnä Espanjan ja espanjalaisten seurajoukkueiden menestyksistä. Varsinkin maajoukkue ja Barca dominoivat pitkään pelillä missä tilastoitiin hyvinkin 700-800 syöttöä 90 minuutin aikana. Usein päätteeksi tehtiin myös voittomaali. On käsittämätöntä että Suomessakin törmää tilanteisiin, missä ”väärinymmärretystä” pallonhallinnasta on tullut lähes itsetarkoitus. Päästäkseen huipulle pallon hallitseminen on pelaajalle ehdoton edellytys. On vain muutama superjoukkue maailmassa missä maailman parhaat yksilöt pystyvät pelaamaan pallonhallintapeliä menettämättä palloa ennen läpimurtovaihetta jos silloinkaan. Puhtaimmillaan hyökkäys päättyy laukaukseen, keskitykseen tai maaliin tasapainon järkkymättä siinäkään tilanteessa. Tähän pystyy siis muutama joukkue maailmassa! Kaikkien muiden on löydettävä paras mahdollinen joukkueelle sopiva pelitapa ainoana tavoitteena päästä maalintekoalueelle mahdollisimman usein. Yksinkertaista. Mariehamn IFK, Islanti, Leicester, Kroatia ja jopa Saksa ovat valinneet teemakseen päästä nopeasti maalintekoalueelle. Nämä joukkueet eivät tarvitse siihen päämäärään 700 syöttöä.

Espanjalaisiin verrattuna puolet vähemmällä syöttömäärällä selviävät ja silti menestyvät joukkueet toki tietävät faktat. Tilastojen mukaan 80% pallonmenetyksistä johtuu huonosta syötöstä. Vähillä kosketuksilla pelaavien joukkueiden ei myöskään ole varaa menettää palloa riskialueilla. Pelaajan henkilökohtainen pallonhallinta ja syöttötaito asettuvat taas keskiöön.

Mikään asia ei ole onneksi mustavalkoinen. Väärinymmärtämisen välttämiseksi painotan että meidän valmennuksen tehtävänä on auttaa pelaajia kehittymään kokonaisvaltaisesti ja ennen kaikkea loistaviksi pallon käsittelijöiksi. Heidän tulee hallita sekä syöttö että pallon kontrollointi kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa.

Jos pallonhallintapelin ”väärinkäyttö” on kummastuttanut, niin sitä samaa voisi sanoa havainnoinnista. Havainnoinnissa tavoitteena on päästä reagoinnista ennakointiin. Päätöksen tekeminen on oikean valinnan nopeaa tekemistä kaikissa pelitilanteissa. Ilmeisesti havainnointikonsulttien vakuuttelujen pohjalta monilla harjoituskentillä junnut seisoskelevat ja havainnoivat jotakin. Tuntuu joskus pahalta kun samalla näkee että pelaajien perustaidot ovat alkutekijöissään ja kaikki aika pitäisi käyttää niiden kehittämiseen. Taas on kysymys valmentajan osaamisesta.  On selvää että ilman pelin ymmärtämistä ei pelaamisesta tule mitään. Ei varsinkaan silloin ellei osaa syöttää tai ottaa palloa kontrolliin. Henkilökohtainen tekniikka ja taktiikka on saatava kulkemaan käsi kädessä kaikissa harjoitustilanteissa.

Palloliiton valmennuslinjaus on hyvä kartta seurata lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kehittymistä. Kun valmentajalla on kokonaisnäkemys lajista hän osaa myös soveltaa ja toteuttaa. Silloin ei tarvitse lukea kuin piru raamattua. Laadukkaalla valmennusosaamisella ja valmennuslinjauksella meillä on mahdollisuus tuottaa uusia pelaajia aina maajoukkuetasolle.

Huuhkajien valmennusjohto analysoi varmasti Suomen tilanteen ja käytettävissä olevat yksilöt jälleen kerran. Sen pohjalta syntyy päätös millainen pelitapa luo joukkueelle parhaiten mahdollisuudet voittoihin. Annetaan nelivedolle nyt aikaa hioa kuvio kuntoon ja odotetaan toiveikkaana juhlavuotta 2017.

Jukka Vakkila 27.12.2016


 

Mestaruus vai pallonhallintapeli. Läpilyöntejä.

Huuhkajat tarvitsevat tukea!

Viime sekuntiin asti jännittävä Veikkausliiga päättyi viime sunnuntaina IFK Mariehamnin ensimmäiseen mestaruuteen. Loistava saavutus saarelaisilta, jotka ovat tehneet pitkäjänteistä työtä pienissä ympyröissä vuosikausia. Kapteeni Jani Lyyski nosti ylpeänä pystin ilmoille ja kiitti varmasti samalla isäänsä Pekka Lyyskiä, joka on luonut menneinä vuosina pohjat älykkäälle joukkuepelille. IFK ei sortunut kaikkialla Suomessakin mainostettuun ”espanjalaiseen” pallonhallintapeliin vaan ymmärsi toimittaa pallon vähillä kosketuksilla maalintekoalueelle. Tulos on kaikkien nähtävissä. Ei ole vain yhtä totuutta. Hopealle jäänyt HJK:n tähtisikermä oli jälleen pettymys. Huiman kirin tehnyt cupvoittaja Seinäjoen Jalkapallokerho taisteli Simo Valakarin johdolla mestaruudesta loppuun asti jääden kuitenkin pronssille. Hieno suoritus seinäjokilaisilta. Suurin pettymys liigassa oli FC Interin luisuminen karsintapeleihin. Vantaan PK-35 lähti toiveikkaana sarjaan mutta osoitti että ilman organisaatiota, ilman johtamista tai ilman toimivaa ryhmädynamiikkaa ei synny joukkuetta eikä synny tulosta.
Draama ja dramatiikka ovat osa pitkän pelikauden käsikirjoitusta. Siinä osiossa missä HIFK irtisanoi loistavaa työtä tehneen tuusulalaisen Jani Honkavaaran, ei tuntunut reilulta. Jani koki nyt sen minkä kaikki hyvätkin valmentajat joskus kokevat. Marketin kassalle voi edelleen mennä selkä suorana. Erona vain että ennen rinnassa luki ”Bra IFK” ja nyt ”Banzai Kups”.

Veikkausliigan ydintehtäviä hoitelevat useimmissa seuroissa ulkomaiset hankinnat. Itselleni hienoimpia nimiä päättyneellä kaudella olivat FC Lahden Santeri Hostikka ja Tampereen Ilveksen Mikael Soisalo. Nuorukaiset nousivat monien yllätykseksi joukkueidensa runkopelaajiksi esiintyen kentällä peräti 29 ottelussa. Vasemmalla viihtyvä hyökkäävä Hostikka ja Soisalo vastaavana oikealla laidalla ovat valloittaneet myös nuorten maajoukkueet. Santeri Hostikka on tehnyt tärkeän pohjatyön Pallokerho Keski-Uusimaan riveissä joten kumarrus ja pisteet sinne minne ne kuuluvat. PKKU keräsi omassa sarjassaan sen verran sarjapisteitä, että hissi nosti ryhmän taas Kakkoseen. Hienoa että kokenut Rami Hakanpää saa jatkaa hyvin alkanutta valmennustyötään keskiuusmaalaisten kipparina. Toivottavasti hänellä on hyvä organisaatio tukenaan.

Suomen A-maajoukkueen MM-karsintataival on alkanut dramatiikan merkeissä. Huuhkajilla voisi olla neljä pistettä mutta taulukossa näkyy vain yksi…Kosovo piti hoidella alkupalaksi mutta flow- ilmiön vallassa taistellut FIFA:n uusi tulokas halusi näyttää koko maailmalle ja niin valitettavasti kävikin. Islanti oli myös voitettavissa mutta osin erotuomarin karkeilla sähläyksillä pistettäkään ei herunut. Tappio Kroatialle oli siedettävä. Uskon että Backen luotsaama joukkue ei ole luovuttanut. Joukkueesta on puuttunut monia meille tärkeitä avainpelaajia erinäisistä syistä. Parivaljakko Hostikka-Soisalo ei aivan tähän MM-karsintajunaan avuksi ehdi mutta tulevaisuuden tavoitteeksi se pitää asettaa. Huuhkajien yhtenäisyys ja taisteluhenki ovat tallella ja se antaa uskoa jo seuraavaan otteluun.


Jukka Vakkila (julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 27.10.2016) 


Islanti ja Albania superyllättäjät

Suurimpina yllättäjinä ensi kesän jalkapallon EM-turnaukseen Ranskaan matkaavat Islanti ja Albania -molemmat ensikertalaisia. Kolmensadantuhannen asukkaan karun laavasaaren suoritus kovassa lohkossa oli sensaatiomainen. Urheilun aaltoliikkeestä kertoo jotakin se että Hollanti jäi tässä lohkossa kokonaan rannalle. Naapurimme Ruotsi, Norja ja Tanska saavat lohkokolmosina yrittää vielä jatkokarsinnan kautta. Suomi otti hienon loppukirin pelaten peräkkäin neljä tappiotonta ottelua, mutta kangertelu alkukierroksilla vei huuhkajien mahdollisuudet.

Islanti kelpaa jälleen esimerkiksi siitä että suuruus ei aina ratkaise. Asukasmäärältään puolikkaan Helsingin kokoinen sitkeä kansa on satsannut voimalla juniorivalmennukseen kouluttamalla valmentajia. Poikkeuksetta jokaisella palloilijalla on ohjajanaan ammattinsa hallitseva, lisenssin omaava henkilö. Suomi lähti juuri näihin karsintoihin suurin odotuksin. EM-turnaukseen selviytyvien maiden määrää nostettiin ja Suomi sai kaikkien aikojen lohkon. Jotain vastustajistamme kertoo sekin että sekä Romania, Unkari että Kreikka jakelivat potkuja koutseilleen ja käyttivät kukin peräti kolmea luotsia karsintojen aikana. Mixu Paatelainen aloitti urakan itseluottamusta uhkuen, mutta jokin huuhkaja-yhtälössä ei täsmännyt. Oma näkemykseni on että Suomelta puuttuu tällä hetkellä johtaja kentältä. Sami Hyypiän jälkeen päällikköä ei ole löytynyt. Roman Eremenko on loistava pelaaja, mutta ei ilmeisesti halua ottaa johtajan viittaa…Niklas Moisander kantoi kapteenin nauhaa, mutta sortui alusta lähtien virheisiin, mitkä söivät itseluottamusta. Tietenkään meillä ei ole myöskään Jari Litmasen vertaista pelistrategian luojaa, mutta se olisi jo liikaa vaadittu. Joukkue pelasi Mixun alaisuudessa hienoja jaksoja, mutta maalintekijöitä ei vielä tähän karsintaan ilmaantunut ja vastaavasti pienikin virhe kostautui omassa päädyssä. Aivan viimeiset ottelut osoittivat että akselilla Joel Pohjanpalo – Teemu Pukki – Kasper Hämäläinen parhaat vuodet ovat vielä edessä.

Huuhkajien seuraava päävalmentaja Hans Backe vieraili  viimeisen karsintaottelun alla Jalkapallovalmentajat ry:n seminaarissa Helsingissä. Hän kertoi aloittaneensa sekä pelaajien että liigavalmentajien haastattelut. Valmentaja vertasi Suomea Islantiin todeten että huuhkajien pelaajisto on jopa parempi kuin Ranskaan selviytyneen Islannin. Hän raotti sen verran tulevaa peliasetelmaa että ymmärtääkseni kenenkään ei jatkossa tarvitse kyttäillä hyökkäyksen kärjessä yksin. Jotakin ruotsalaista ryhmädynamikka- keitosta on ilmeisesti odotettavissa ja yleensä se on johtanut myös tuloksiin.

Jukka Vakkila (20.10.2015)


 

Löytyykö HJK:lle haastajaa?

Monien mielestä Helsingin HJK voisi pokata Veikkausliigan mestaruuden jo nyt. Toisinajattelevien onneksi urheilussa asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Klubin suurin vastustaja tulee olemaan hyvän olon tunne, mitä valmentaja Mika Lehkosuo joutuu käsittelemään päivittäin. Jos kuitenkin arvokkaat japanilaistulokkaat Atomu Tanaka ja Mike Havenaar hitsautuvat joukkueen pelityyliin niin muilla on todella vaikeaa.

Simo Valakari Seinäjoen Jalkapallokerhon koutsina lähtee joukkueineen haastajana ja hopea halutaan kirkastaa. Temperamenttinen Mehmet Hetemaj tuo kovuutta joukkueeseen, missä entuudestaan vilisee pelureita maailman eri kolkista. Luunkovat serbit johtavat puolustusta, keskikentän tähtenä Hetemajn rinnalla peliä pyörittää kamerunilainen ”Tuco”.  Laadukas SJK on vahva haastaja hallitsevalle mestarille. Myös pronssille viime kaudella venynyt FC Lahti haluaa roikkua kärkikahinoissa. Kokeneitten konkarien Petri Pasasen ja Pekka Lagerbomin johdolla puolustus on vahva. Uusiutunut keskikenttä on ainakin alkukaudesta mielenkiintoisin haaste. Brassi Rafael kolkuttelee jälleen maalipörssin kärkeä, mutta mihin se sitten riittää?
Hollantilainen Job Dragtsma luotsaa jo kahdeksatta kauttaan FC Interiä. TPS:n pudottua sarjasta Inter puolustaa yksin kaupungin futismainetta. Menestys ei ole viime vuosina ollut häävi, mutta nyt vahvasti uusiutunut ryhmä pyrkii takaisin huipulle. Ikonit Henri Lehtonen ja Mika Ojala siivittävät joukkuetta omalla esimerkillään. Dragstma on yleensä onnistunut melko hyvin hankinnoissaan joten ylöspäin on suunta. Mielenkiintoisin tulokas joukkueessa on Vahid Hambo. Vahva ja kookas nuorukainen voi olla yksi liigan suurista yllättäjistä ja tuleva maajoukkuetähti.

Länsirannikon VPS:n tai FF Jaron menestykseen en oikein jaksa uskoa. Jaron Alexei Eremenko on toki taitava   valmentaja ja Jonas Emet on joukkueen arvokkain pelaaja. Odottelen kovasti että kolmas Alexein pojista, Sergei, lyö itsensä läpi nyt 16-vuotiaana. Vaasalla on huipputykittäjä Steven Morrissay, joka latookin varmuudella maaleja. Se ei kuitenkaan vie joukkuetta aivan kärkeen. Kokeneen Pekka Lyyskin luotsaama IFK Mariehamn on jälleen kerran arvaamaton. Riveissä on huippunimiä kuten Peteri Forsell, Dever Orgill, Diego Assis sekä uusia tulokkaita joista L yyski pyrkii taas hitsaamaan joukkueen. Mitään hätää saarelaisilla ei tule olemaan ja tiedossa on vaikea laivamatka monille.
Kuopion Palloseuralla ja Rovaniemen Palloseuralla on muutama pelaaja joita kannattaa seurata. ROPS:n Moshtagh Yaghoubi ja KUPS:n ex-lapsitähti Freddy Ady sekä Turun Interissä maaleja sylkenyt Irakli Sirbiladze tekevät Veikkausliigasta mielenkiintoisen seurattavan. Kotkan FC KTP:llä ja Tampereen Ilveksellä tulee olemaan kova urakka taistelussa liigapaikasta. Nousija HIFK lähtee varmasti ennakkoluulottomasti tuusulalaisen Jani Honkavaaran johdolla suuntana liigan keskiryhmä. Joukkue vaikuttaa tuoreelta ja se on saanut riveihinsä luotettavan maalitykin Pekka Sihvolan ja suurlupauksen Fredrik Lassaksen. Myös KP-75:n kasvatti Milo Jung on organisaatiossa.
Toivottavasti Jung pääsee näyttämään osaamisensa ja on esimerkkinä kaikille keskiuusmaalaisille junioreille. Ihmetystä aiheuttaa miksei yli 100.000 asukkaan talousalueelta ole useita pelaajia Veikkausliigassa.  Tehdäänkö meidän pelaajakehityksessä sittenkään kaikkia asioita oikein? Tietoa ja osaamista on olevinaan ja lupauksistakin kohistaan, mutta tulos on vaatimaton.

Siitä huolimatta Veikkausliiga tulee olemaan seuraamisen arvoinen ja toivottavasti myös yllätyksellinen.

Jukka Vakkila 


AEFCAN SYMPOSIUM 10.-12.12.2014, Zagreb Kroatia

Joulukuussa järjestetty AEFCAN Symposium oli järjestyksessään jo 35. Taas oli koolle kerääntynyt suuri joukko jalkapalloihmisiä pääosin Euroopasta, mutta osallistujia oli myös niinkin kaukaa kuin Brasiliasta, Kanadasta, Kiinasta, Etiopiasta, Sudanista, Indonesiasta, Irakista, Japanista, Venezuelasta, Yhdysvalloista, Uruguaysta, Thaimaasta, Filippiineiltä ja Pakistanista. Kaikkiaan koossa oli valmentajia noin sata lähes jokaisesta maailman kolkasta.

Luonnollisesti tärkein aihe Symposiumissa oli menneen kesän MM-kisat Brasiliassa. Kisoja analysoitiin usealta kantilta, lopputulos oli kuitenkin kaikissa analyyseissä sama: Kisat olivat varmasti kaikkien aikojen viihdyttävimmät, mestaria lukuun ottamatta yllätykselliset  ja monia uusia maita nousi parrasvaloihin ennakkoluulottomilla esityksillään. Yhtenä luennoitsijana toimi myös maajoukkueemme päävalmentaja Mixu Paatelainen, joka hoiti esityksensä tutulla energisellä tyylillään.

Paljon esillä oli luonnollisesti myös isäntämaan jalkapallo, Kroatiahan on kuulunut jo vuosikausia maailman eliittiin. Symposiumin arvostusta maassa kuvaa hyvin se, että maajoukkueen päävalmentaja Nico Kovac sekä muu tekninen henkilöstö oli paikalla koko kolme päivää kestäneen symposiumin ajan. Paikalla oli myös muita Kroatian jalkapallon suurnimiä, kuten liiton puheenjohtaja Davor Suker, entiset suurvalmentajat Otto Baric, Ivica Osim jne. Kuulimme luentoja paikallisesta jalkapallosta ja näimme kaksi malliharjoitusta. Harjoitukset sinällään eivät tuoneet mitään uutta ja mullistavaa, mutta pelaajien taitotaso oli kyllä erittäin korkea. Toinen näkemistämme malliharjoituksissa oli GNK Dinamo Zagrebin U15 joukkueen harjoitus, kyseinen joukkue on ikäluokassaan yksi Euroopan parhaista. Olimme seuraamassa myös Eurooppaliigan ottelua GNK Dinamo Zagreb – Glaskow Celtic Kroatian maajoukkueen kotiareenalla Maksimir Stadionilla. Ainakin minussa kummastusta herätti katsomon tyhjyys. Vaikka kotijoukkueen jatkomahdollisuudet olivatkin jo menneet, on kummallista että suuren jalkapallomaan katsomo ammottaa tyhjyyttään tällaisessa ottelussa. Katsojia oli vain muutama tuhat, joista iso osa oli vierasjoukkueen kannattajia. Asiaa tiedustellessani, en selvää vastausta saanut, jonkinnäköisestä boikotista seurajohtoa kohtaa lienee kuitenkin kysymys.

Symposium järjestettiin toistamiseen kolmen vuoden sisällä Kroatiassa, sillä vain muutama kuukausi ennen sen alkua varsinainen isäntämaa ilmoitti, ettei pystykään sitä järjestämään. Kroatian Valmentajayhdistyksen puheenjohtaja Fredi Fiorentini apulaisineen teki kuitenkin valtaisan työn, lyhyessä ajassa hän pystyi organisoimaan loistavasti järjestetyn Symposiumin.

Ensi vuoden Symposium järjestetään Venäjällä Sotchissa todennäköisesti joulukuussa. Paikka tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen, sillä tiettävästi kaupunki olympiahuuman jälkeen on melkoisen autioitunut. Mielenkiinnolla odotellaan, mitä tuleman pitää!

Iso kiitos järjestäjille!

Hannu Paatelo


 

Futiskausi 2014 – Poimintoja

Brasilian MM-lopputurnaus oli luonnollisesti vuoden 2014 jalkapallon päätapahtuma. Kisat olivat hyökkäyspelin voitto. Valtaosa joukkueista lähti voittamaan otteluita eikä vain välttämään tappiota. Saksa vei ansaitusti maailmanmestaruuden osoittaen paremmuutensa pelin kaikilla osa-alueilla. Mestari antoi myös aiheellisen opetuksen niille, jotka ovat vannoneet viime vuodet yli kaiken pallonhallintapeliin. Brasiliassa joukkue, mikä piti palloa hallussa ottelun aikana vastustajaa vähemmän, voitti ottelun 21 kertaa. Edellisen mestarin Espanjan pallonhallinta romahti loputtomaan jauhamiseen ja tehottomuuteen. Aiemmin menestystä tuonut pelitapa taisi tulla tiensä päähän. Saksan mestaruuteen siivittänyt salaisuus oli huippuunsa hiottu suunnanmuutospeli, äärimmilleen viritetty fyysinen valmius sekä kisojen paras maalivahti. Saksa ei laiminlyö pelaajakehityksessä henkilökohtaista pallonhallintataitoa, mutta pelissä päätavoite on iskeä vähillä kosketuksilla ratkaisualueille. Ainakin pienestä vallankumouksesta voidaan puhua. Tapasin mestarien valmentajan Joakim Löwin syyskuussa Pietarissa. Löw korosti että menestyksen taustalla on Saksan jatkuva panostus valmentajakoulutukseen. Kaikilla tasoilla pelaajia ohjaavat lajin ammattilaiset. Olisikohan siinä ohjetta meillekin.

Suomen Huuhkajien taival EM-karsinnoissa alkoi syyskuussa Färsaarilla lupaavasti. Vaikean alun jälkeen joukkue otti väkisin täydet kolme pistettä. Lokakuun kotipeleissä Kreikkaa ja Romaniaa vastaan odotukset olivat korkealla. Pettymystä ei voinut peitellä kun tuloksena oli vain yksi piste mikä heltisi syöksykierteeseen ajautuneelta Kreikalta. Neljäs karsintaottelu Budapestissa marraskuussa jatkui myös alavireisenä ja Unkari vuorostaan vei koko potin. Mixu Paatelainen on tehnyt hyvää työtä, mutta sai muutamassa kuukaudessa paljon ajateltavaa. Mixun entisenä valmentajana rohkenen kannustaa häntä ainakin pohtimaan joitakin taktisia muutoksia. Vaikkapa Löwin muistivihkoa lainaten: vähemmillä kosketuksilla maalintekoalueille - ja laajalla rintamalla. Muoto pelikentällä saa muuttua mutta tasapaino ei missään tilanteessa. Jos taidot eivät riitä ”täydelliseen” pallonhallintapeliin, ”turhan” pallonmenetyksen sattuessa tasapaino kentällä järkkyy. Olemme EM-tiellä hengissä ja toivon vilpittömästi että joku monista lupaavista hyökkääjistämme kasvaa nopeasti todelliseksi ratkaisijaksi.

Parhaansa on varmasti tehnyt myös tämän hetken kirkkain lähettiläämme Sami Hyypiä. Rohkeasti suoraan pelikentältä valmennuksen huipulle hypännyt Sami koki karun totuuden sekä Leverkusenissa että Brightonissa. Huippupelaajasta ei automaattisesti tule huippuvalmentajaa. Samin kohdalla tämä yhtälö on vielä ratkaisematta. Uskon että mies ei ole tapojensa mukaan antanut periksi. Aika luontevaa olisi nähdä hänet jossakin vaiheessa myös Huuhkajien taustalla.

Kotimaisilla kentillä ykkönen oli Helsingin Jalkapalloklubi vieden sekä mestaruuden että Suomen cupin. Kauden kruunasi selviytyminen Eurooppa-liigan lohkovaiheen peleihin. Hyvin toimivan joukkueen takana on ammattitaidolla rakennettu organisaatio. Tässä mielessä HJK kelpaa juuri nyt esimerkiksi niille suomalaisille seuroille jotka oikeasti pyrkivät menestymään. Lämpimät onnittelut HJK:n joukkueelle sekä koko hienosti onnistuneelle organisaatiolle.

Erinomainen suoritus maajoukkuetasolla oli Futsalmaajoukkueen turnausvoitto Nordic Futsal Cupissa loppuvuodesta. Siitä onnittelut sekä pelaajille että taustajoukoille!

Hyvää Uutta Vuotta!

Jukka Vakkila (30.12.2014)


 

Potkuja herkässä

Valmentajien potkut ovat ammattiurheilussa arkipäivää. Liipaisin on usein herkässä. On vain kahdenlaisia valmentajia: heitä jotka on jo erotettu ja heitä joita ollaan erottamassa. Meillä päättynyt Veikkausliiga alkoi valmentajien kannalta levottomasti. Tapahtumia kirjattiin mm. Espoossa, Turussa ja Kuopiossa. Useimmiten valmentajat ovat työsuhteessa määräaikaisella sopimuksella ja työsuhteen katkaiseminen kesken määräajan tarkoittaa lähes poikkeuksetta kustannuksia seuralle. Huono menestys johtaa usein potkuihin, mutta ei poista työnantajan velvollisuutta hoitaa sopimusta loppuun. SJV:n tietoon erilaisia kiistatapauksia tulee kauden aikana parikymmentä. Usein tapa, millä työsuhde katkaistaan, osoittaa heikkoa johtamiskulttuuria sekä valmentajien aliarvioimista. Vaikeimmissa tapauksissa yhdistyksen jäsenellä on mahdollisuus saada tuekseen myös lakimiespalvelua. Mielestäni viime vuosien Veikkausliigan valmentajat ovat kaikki päteviä lajin ammattilaisia. Valitettavan harva heistä pääsee toteuttamaa osaamistaan täysipainoisesti johtuen lyhytjänteisestä toiminnasta. Jos kirstu on vajaa, joudutaan elämään vain tätä päivää ja tekemään jatkuvasti kompromisseja.
 

Kun maajoukkueen EM-karsinnan syksy ei mennyt täysin odotusten mukaisesti on joissakin medioissa ja nettivirityksissä käännetty jo selkää päävalmentaja Mixu Paatelaiselle. Onneksi liiton johto osoittaa johtamiskulttuuria mihin hötkyily ei tässä tilanteessa kuulu. Suomi on takkuilusta huolimatta kilpailussa mukana. Englannissa Sami Hyypiän Brighton on ollut sitkeästi tasapeliputkessa ja joukkue on yllättäen taulukon häntäpäässä. Seuran johto on varmasti kovan paineen alla. Sami on vahva persoona ja hänellä on tietojeni mukaan pelaajien vahva tuki takanaan. Laivan on kuitenkin pakko kääntyä, jotta paine ei kasva liian suureksi.
 

Syksyn ehdoton kohokohta on ollut HJK:n hieno venyminen Eurooppa-liigan lohkopeleissä. Varsinkin voitot Torinosta ja FC Kööpenhaminasta olivat huikeita jännitysnäytelmiä. SJV:n vuoden valmentajaksi valitsema Mika Lehkosuo on saanut klubin kansainväliseen kiitoon. Toinen ehdoton kohokohta on tripla Malediiveilla. Tuon huikean suorituksen takana on suomalainen valmentaja Mika Lönnström, jonka johtama joukkue voitti maan mestaruuden, cupin sekä supercupin. Onnea Mikalle.

Jukka Vakkila  (14.12.2014)


 

 

Budapestissa paljon pelissä 
 

Kun Sipoon kasvatti Joona Toivio pitää virheettömästi kookkaan Adam Szalain ja keskikenttä vaarallisen nimihirviön Balazs Dzsudzsakin niin futiksen EM-karsinnan F-lohkon taulukko näyttää tänä iltana aivan uudelta. On vain yksi tavoite: Huuhkajien on otettava Unkarissa kolme pistettä. Niillä ollaan edelleen kilvassa mukana, taataan työrauha valmentaja Paatelaiselle sekä vältytään kielletyiltä savupaukuilta ensi vuonna Pohjoiskaarteessa. Eivätkä ensi vuoden budjetinlaatijatkaan mieltään pahoita. Szalai mättää maaleja tällä hetkellä Keravan kasvatin Jukka Raitalan ex-seurassa Hoffenheimissa ja on mies jolle Suomen puolustuksen ei sovi antaa tilaa edes nappiksen mittaa. Moskovassa pelaava Dzsudzsak on varallinen nousija ja laukoo yläkulmiin. Nyt ei riitä hyvä puolustaminen ja päälle selittelyt. Nyt on pelattava vieläkin paremmin - ja virheettömästi.


Varsinaisia maailmantähtiä illan kotijoukkueella ei kuitenkaan ole ja muutenkin otteet ovat ailahdelleet. Suomi pystyi hallitsemaan peliä pitkiä jaksoja niin Kreikkaa kuin Romaniaakin vastaan lokakuun kotiotteluissa. Läpimurtoalue oli kuitenkin vielä iso kompastus ja maalitilanteet jäivät vähäisiksi. Pallon hallinta ei sinällään kerro vielä mitään. Sen sijaan me tarvitsemme päättäväisiä, nopeita ja rohkeita suunnanmuutoksia, joilla voimme pallon riiston jälkeen iskeä ylivoimalla. Kaikilla kärkiehdokkaillamme - Teemu Pukki, Kasper Hämäläinen, Riku Riski - on täydet ominaisuudet juuri tähän peliin. Kaverien omilla työpaikoilla lapikas on puhunut tehokkaasti viime aikoina. Miksei myös sinivalkoisissa tänä iltana - Pukki mm. valittiin juuri Tanskassa kuukauden pelaajaksi.


Mixu Paatelainen ei näytä hermostuneelta. Viimeistään auringon noustessa tänä aamuna, koutsi on ratkaissut juokseeko Jere Uronen avaukseen pakin tontille, ohittaako tervehtynyt Juhani Ojala sittenkin sipoolaistopparin ja antaako mahdollisuuden Malmössä loistavasti pelanneelle Markus Halstille. Pienetkin terveysasiat voivat ratkaista, mutta Halstin veto keskikentälle lienee varmaa.
Pelaajavalintojakin tärkeämpi asia on rohkeus ja itseluottamus. Pienikin pelko johtaa virheisiin. Liika varovaisuus on jo pelkäämistä ja tietää ongelmia. Usein on nähty että vapautunut peli alkaa vasta kun vastustaja on kertaalleen iskenyt. Usein on myös nähty että se ”taktiikka” ei johda voittoihin. Henkisellä tasolla nämä tämän kaltaiset mittelöt mielestäni ratkotaan joten tänään: pelkääjät jääkööt kotiin, rohkeat kentälle ja käsijarru päältä pukukopissa.

 

Jukka Vakkila (Julkaistu Keski-Uusimaa- lehdessä 14.11.2014)
 


 

Huippuvalmentajat analysoivat Pietarissa

Euroopan maiden päävalmentajat ja tekniset johtajat kokoontuivat syyskuussa Pietarissa. Konferenssissa purettiin perusteellisesti Brasilian MM-turnauksen antia. Joachim Löwin johtama Saksa ansaitsi maailmanmestaruuden aseinaan muita vahvempi fyysinen valmius, tiivis joukkuepeli, räjähtävä vastahyökkäys, turnauksen kestävä kurinalaisuus sekä kisojen paras maalivahti.
Turnausta pidettiin hyökkäyspelin voittona. Esiin nousi useita loistavia viimeistelijöitä kuten Neymar, Muller, Messi, Rodriquez, Sanchez, Benzema… Kisat osoittivat että tämän päivän pelaajan on oltava liikkeissään räjähtävä ja samalla tilan ja ajan vähentyessä taidon on oltava huipputasoa. Yleinen toteamus Pietarissa olikin että pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämistä on edelleen jatkettava. Taktisesti MM 2014 osoitti että huippujoukkueiden laitapuolustajista on tullut tärkeitä hyökkääjiä. Keskialueella käytettiin yleisesti topparien yläpuolella yhtä puolustavaa pelaajaa ja useilla joukkueilla laitalinkit olivat poikkeuksellisen leveällä. Manuel Neuer esitteli uuden maalivahtimallin; hän pelasi Saksan ylimääräisenä puolustajana.

”Jogi” Löw ylisti joukkueensa ohella saksalaista pelaajakehitysohjelmaa, mikä käynnistettiin 2000-luvun alkupuolella. Uusia sisältöjä johtamaan ja toteuttamaan pestattiin jalkapallon huippuosaajia. Ammattifutismiesten ympäri maata toteuttama ohjelma tuotti jo v 2009 Euroopan mestaruuden U21 joukkueelle. Siitä ryhmästä MM-pokaalia oli nostamassa 7 miestä.
Kaiken takana on siis pelaajien systemaattinen ja korkealla ammattitaidolla toteutettu kehittäminen. Saksan ohella maailman huipulle nousseet Belgia ja Sveitsi kiittävät myöskin omia pelaajakehitysohjelmiaan. Suomellakin on oma pelaajakehitysohjelma, mikä kaipaa mielestäni jatkuvaa ravistelua ja arviointia. Testit ja käyrät ovat nekin paikallaan, mutta satsauksen kohteena pitää olla tilanne missä motivoitunut pelaaja ja ammattitaidon omaava valmentaja kohtaavat.

Jukka Vakkila (7.10.2014)


  

Näyttääkö Brasilia jo tänään mestarin elkeet?

Usein on väitetty ja jopa todisteltu että menestyäkseen joukkue ei tarvitse omaa ”tähtipelaajaansa”. Väite perustuu siihen että kiinteys ryhmässä kasvaa kun useampi pelaaja joutuu ottamaan vastuuta pelikentällä. Tänään pamahtaa käyntiin kuumeisesti odotettu futiksen MM-lopputurnaus. Samban tahdit keinahtelevat taukoamatta Sao Paulossa ja kaikkialla maailmassa isäntämaa Brasilian kohdatessa yllätysvalmiin Kroatian.

Mikä on turnauksessa huippumaiden tähtipelaajien tilanne juuri nyt. Kaikilla parhailla pelaajilla on takanaan lähes yli-inhimillinen vuosi. Vain puolisen vuotta on siitä kun piti olla täydessä iskussa selvittääkseen tiensä MM-lopputurnaukseen. Sitten tuli Mestarien liigan huipennus. Maailman parhaat pelaajat pelaavat maailman parhaissa sarjoissa Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Italiassa, Ranskassa jne, joten koko kevät pelattiin huimalla sykkeellä mestaruuksista sekä paikoista seuraaviin eurocupeihin. Muutama viikko näiden paineiden jälkeen pitikin olla jo maajoukkueen mukana valmistautumassa tänä iltana alkavaan kaikkein tärkeimpään futistapahtumaan. Toki joukkueen eteen pelaavia tähtipelaajia tarvitaan. Osa näistä huipuista on joutunut jäämään pois loukkaantumisista johtuen, mutta tietysti haluamme nähdä messit, neymarit, ronaldot, kloset, rooneyt, balotellit ja iniestat pelaamassa maansa väreissä maailman mestaruudesta. Menestykseen joukkue on aina tarvinnut maalintekijän, joka ratkoo turnauksessa pelejä. Löytyisikö Brasilian sikermästä tällä kertaa se 5-8 maalin mies?

Rio de Janeirossa 13.7. pelattavaan finaaliin selviävät joukkueet, joiden ”teamspirit” ja yhtenäisyys ovat kasvaneet silmin nähden kuukauden tiukan ja paineisen yhdessäolon aikana. Näiden joukkueiden tähtipelaajat sietävät toisiaan, tukevat toisiaan jopa vaihtopenkiltä ja tulevat toimeen kiihkeästi uutisia metsästävän median kanssa. Tämä asia on ollut monille huippumaille kompastuskivenä aikaisemmin.  Tässä asiassa hyvän esimerkin näyttäjä voisi olla Espanja?
Kolmanneksi tekijäksi voisin ottaa avausottelun merkityksen. Vaikka lohkossa pelataankin kolme ottelua, on avausottelu ja siinä saavutetut kolme pistettä henkisesti erittäin tärkeitä. Voittavan joukkueen harmonia lisääntyy kun taas häviäjän hermostuneisuus helposti kohoaa ja paine toiseen otteluun nousee liian kovaksi.
Voisiko avausvoitto Bosnia Hertsegovinasta (15.6.)siivittää Argentiinan ja Messin mestaruuslentoon?

Joukkuehenki, fyysinen valmius, hyvä palautuminen otteluiden välillä sekä henkinen sietokyky ovat näin pitkässä tapahtumassa aina peruselementtejä mutta ilman taitoa ja joukkueen pelillistä loistoa ei finaaliin ole asiaa. Nyt alkavissa kisoissa on todellisia futiksen huippumaita, joiden osaamista voi vain ihailla. Onko se Espanja, Brasilia, Argentiina, Saksa vai joku muu. Onko yllättäjä Sveitsi, Belgia vai Chile? Jää nähtäväksi. Miksi mainitut maat ovat ”huippumaita”? Mitä pelillisiä asioita tulemme näkemään? Pallonhallintapeli on tavaramerkki ja parhaat maat jauhavat 600-700 syöttöä ottelun aikana ja pallo liikkuu 1-2 sekunnissa seuraavalle pelaajalle. Jos näille joukkueille menetät pallon, olet pulassa.   Espanja ja Brasilia ovat tässä lähes omaa luokkaansa. Huippumaista Saksa tekee poikkeuksen mainituista ”pallonhallintamaista”. Valmentaja Joachim Löwin oppien mukaan joukkue pyrkii nopeasti suoraan ylöspäin. Saksa kuten muutkin kärkimaat harkitsevat tarkkaan millä alueella kenttää pallonriisto halutaan tehdä. Vastahyökkäys tehdään välittömästi kun omalla joukkueella on ylivoima katkon jälkeen. Onko sittenkin taas Saksan vuoro pitkän odotuksen jälkeen (MM1990)?

 Ja mitä jos Kroatia yllättäisi tänään kotijoukkueen Luka Modricin ja Mario Mandzukicin johdolla. Se olisi järkytys ja shokki - muuallakin kuin metrotunneleissa. David Luiz, Paulinho, Neymar, Fred, Hulk ja kumppanit ovat taatusti liekeissä jo tänään, sillä heillä on vain ja ainoastaan maailman mestaruus mielessä. Siihen tarvitaan myös avausvoitto.

Jukka Vakkila 12.6.2014
(julkaistu osittain myös Keski-Uusimaa-lehdessä)


 

Paineita Samilla ja respectiä (?) Hoenessille (24.3.2014)

Osallistuin edellisessä viikon vaihteessa Bratislavassa Euroopan jalkapallovalmentajien liiton, AEFCA:n hallituksen kokoukseen. Paikalla käsiteltiin strategiat, visiot, talouskiemurat sekä valmentajakoulutussuunnitelmat normimeiningillä. Kun valmentajista on kuitenkin kysymys, niin iso huomio kohdistui heidän asemaansa. Varsinkin Bundesliigassa kohisee, kuten huipulla niin usein.
Juuri tällä hetkellä Bayer 04 Leverkusenin Sami Hyypiä elää vaikeita aikoja. Pitkä voitoton kausi Saksan Bundesliigassa, putoaminen sekä Mestarien liigasta että Saksan Cupista ovat varmasti syöneet itseluottamusta. Muutamia kuukausia sitten Samia ylistettiin seuran porskuttaessa FC Bayern Munchenin kannoilla kakkossijalla. Raketin lailla parrasvaloihin Leverkusenin puikoissa ponnahtanut Sami on säilyttänyt hienosti tyyneytensä. Hän on itse avoimesti kertonut että opittavaa on paljon ja hän on myös halunnut keskustella vaikeuksista kokeneempien valmentajien kanssa. Loistavaa nöyryyttä ja avoimuutta Voikkaan lähettiläältä. Saksalaisten kollegojen mukaan media on edelleenkin Samin takana. Suomalainen on ollut tähän saakka ”koskematon”. On huikea saavutus saada valmentaa yhdessä maailman kovimmista jalkapalloliigoista. Bundesliiga on myös erittäin vaativa ja ankara tuloksen tekemisen paikka. Sami on saanut tukea esimieheltään Rudi Völleriltä ja toivottavasti kärsivällisyys palkitaan kurssin pikaisella käännöksellä. Sunnuntaina 23.3 Hyypiän johtama joukkue hävisi katkerasti kotona viimeisen minuutin takaiskumaalilla elintärkeässä ottelussa Jukka Raitalan ex-seuraa Hoffenheimia vastaan. Seuraava matsi on jo keskiviikkona Augsburgin vieraana.
Jos on paineita Leverkusenissa, niin murheensa on myös superseura Bayern Munchenillä. Sen kiistämätön johtohahmo Uli Hoeness tuomittiin veronkierrosta 3,5 vuodeksi telkien taakse. Hoenessia ylistetään urheilullisista saavutuksista ja seuran nousu maailman ykkösseuraksi menee hänen piikkiinsä. Hieman viiveellä tullut urheilupomon tunnustus sai ”respectiä” jopa liittokansleri Angela Merkeliltä (Sport Zeitung).  Respectiä kaverille, jonka oli juuri todistettu jemmanneen verottajan ulottumattomiin 27.2 miljoonaa euroa! Tuolla naapurimaahan lipsahtaneella summalla pyörittäisi helposti meikäläistä liigaseuraa 15 vuotta.

Jukka Vakkila

 

Walter Gaggin ajatuksia AEFCA:n roolista FIFA:n julkaisussa 28.2.2014

"We have a debt to Africa"
In the coaching business, opportunism and submissive silence often
trump solidarity and credibility.
'The Alliance of European Football Coaches'
Associations (AEFCA) acts as a counterweight. The coaches' umbrella
body also aims to support development in Africa.

"The butler did it!" This stereotype of
mystery fiction is so well-ingrained
it has become a staple of parody and
satire, and its footballing equivalent
is this: "The coach is to blame!"
Taking the German Bundesliga alone, no
fewer than 642 coaches have been replaced in
the league's 51-year history. The first victim was
Nuremberg's Herbert Widmayer on 30 October
1963. The most recent at the time ofwriting was
Dutch supremo Bert van Marwijk in Hamburg,
just last week.

The ultimate perpetrator in this respect
must be Christian Constantin, President of
Swiss Super League club Sion. He has already
hired and fired head coaches on 38 occasions
- in just 15 years at the helm.

You would think in a profession with such
vigorous employee turnover and standards of
treatment at times bordering on the inhumane
there would be a certain solidarity between the
principal characters affected, i.e. the coaches.
You'd imagine footbalI clubs, and specifically
the most obviously cynical and short-termist
bosses, would occasionally feel the wrath or
resistance of the coaching experts. This is the
only practical way to improve fair play towards
coaches and boost the credibility of the entire
trade. Unfortunately it's not what happens. A
more or less solvent club president only has to
snap his fingers and most coaches will come
knocking. I would very much like to see this
change.

Here at the Alliance of European FootbalI
Coaches' Associations (AEFCA) we are striving
to promote solidarity and a sense of shared
purpose among coaches.

At our annual meeting, which stars of the
scene such as Alex Ferguson, Fabio Capello,
Marcello Lippi and Vicente del Bosque have
graced in the past, we focus on the following
key points:
- Representing the interests of member associ-
ations
- Proteeting coaches' interests
- Assisting efforts to intensify instruction and
advaneed techniques in coaching
- Fostering close cooperation with UEFA, its
member associations, and with FIFA and
other international sports organisations
- Supporting intense, individual and creative
talent development in Europe
- Maintaining football's status as Europe's
number one sport
- Enhancing the public perception of coaching
as an occupational profile
- Maintaining fair play and adherence to
sporting codes in coaching efforts
- Applying and implementing discipline and
integrity to the coaching profession


Coaching instruction is one of the main
priorities. In this respect we are well organised
and structured in Europe. But there is much
catching up to do in other continents, especial-
Iy Africa. It is no accident that African associ-
ations disproportionately turn to European
head coaches. A glance at Africa's World Cup
contenders illustrates the problem well: Came-
roon are coached by a German (Volker Finke),
Cöte d'Ivoire by a Frenchman (Sabri Larnouchi)
and Algeria by a Bosnian (Vahid Halilhodzic),
Only Ghana's James Kwesi Appia and Nigeria's
Stephen Keshi are actual\y African.

If African nations could significantly
change this ratio in favour of homegrown
coaches it could be a decisive step in their foot-
balling development. The continent's vast res-
ervoir of talent can only truly be tapped by
local coaches. Responsibility lies with Europe-
an clubs and associations, but also with us at
AEFCA. Practically every leading European
club makes use of African footballing skills. It
is high time to give something back, in the
form of expertise and manpower in the area of
coaching instruction.


Walter Gagg Is a FIFA Director and
president of the Alliance of European
Football Coaches' Associations (AEFCA)

 



Huuhkajat kohti Ranskaa… (3.3.2014)

Suomen kannalta jännittävä jalkapallon EM-karsintojen arvonta suoritettiin 23.2. Nizzassa. Arvontatulos oli Suomelle hyvä, mutta tiedossa on vaikeita otteluita. Pelit pitää pelata. Ranskan EM-lopputurnaukseen v 2016 selviytyy jokaisesta yhdeksästä lohkosta suoraan kaksi lohkon parasta ja paras lohkokolmonen. Loput kahdeksan lohkokolmosta ratkovat keskenään ketkä neljä tästä joukosta lähtevät kisoihin. Isäntämaa Ranska mukaan lukien turnaukseen osallistuu ensi kertaa 24 joukkuetta.

F-lohkoon arvottiin Suomen lisäksi ylemmistä arvontakoreista Kreikka, Romania ja Unkari. Suomen neloskoria heikommista koreista lohkoon tulivat Pohjois-Irlanti ja Färsaaret. Kreikka selvisi ainoana näistä maista ensi kesän MM-turnaukseen Brasiliaan lyötyään jatkokarsinnassa nyt samaan lohkoon arvotun Romanian. Suomi kohtaa Kreikan heti ensimmäisessä kotiottelussaan 11.10. Toivottavasti helleenit potevat vielä MM-väsymystä. Joukkue on tunnettu erittäin kovasta puolustuspelistään ja sen vaaralliset maalintekijät Konstantinos Mitroglou (Fulham), Dimitris Salpingidis (PAOK) ja Georgios Samaras (Celtic) ovat viimeistelijöinä huippuluokkaa. Huuhkajille tulee vain kaksi lepopäivää Kreikka-avauksen jälkeen, kun Olympiastadionille juoksee jo tiistaina 14.10 arvaamaton Romania. Romania siis hävisi syksyllä MM:n jatkokarsinnan Kreikalle (3-1, 1-1). Romania ei ole entisaikojen loistossa ja pelaajien iskukyky heilahtelee usein mielialojen mukaan. Ciprian Marica (Getafe) ja Bogdan Stancu (Genclerbirligi) ovat tietysti maalintekijöinä aina vaarallisia.

Sattuman kauppaa se, että samaan F-lohkoon arvotut Suomi ja Unkari kohtaavat ystävyysottelun merkeissä jo tällä viikolla (5.3.) Györissä. Unkari sijoittui päättyneessä MM-karsintalohkossa Hollannin ja Romanian jälkeen kolmanneksi. Jotakin joukkueen moraalista kertoo se että Hollanti pöllytti sukulaispoikiamme kotonaan peräti 8-1! Suomi ei kuitenkaan unohda pimeitä iltoja kotistadionilla ja vuosia 1997 ja 2010. Molemmilla kerroilla katkerat ratkaisumaalit syntyivät tuomarin antamalla lisäajalla. Viimeksi pelatun matsin (EM 2010) pahantekijät Adam Szalai (FC Schalke) ja Balazs Dzsudzsak (D Moskova) ovat edelleen vahvasti mukana. Edellisen kerran (1997) huipputärkeän Unkarin tasoituksen Huuhkajat syöttelivät ja viimeistelivät itse.

Suomi avaa EM-karsintansa Färsaarien vieraana 7.9.2014. Hieman Järvenpäätä väkiluvultaan isomman kalastajakylän futisporukka on FIFA-rankingissa sijalla 172, mutta onnistui voittamaan viime MM-karsinnassa Kazakstanin. Suomen viimeinen ottelu EM-karsinnoissa tulee olemaan kotiottelu Pohjois-Irlantia vastaan 11.10.2015. Muistutuksena näistä brittitappelijoista olkoon MM-karsinnan 1-0 voitto Venäjästä ja vierastasapeli Israelin kanssa.

Tähän kaikkien aikojen herkkupalaan Suomi ei voi lähteä periaatteella ”tarkka peli ja porrastus”. Se merkitsisi aseiden antamista vastustajalle. Meidän on määrättävä pelin rytmi ja meidän on uskallettava voittaa. Pääkopassa ei saa olla altavastaajan eikä pelkääjän asennetta. Me emme tällä kertaa ole altavastaajia yhtäkään joukkuetta vastaan. Huuhkajien puolustus on pitänyt erinomaisesti viime karsinnoissa. Hieman aneemiseen viimeistelyyn Teemu Pukin ja Kasper Hämäläisen rinnalle saattaisivat ehtiä suuret lupauksemme Joel Pohjanpalo ja Tim Väyrynen. Meillä on iso mahdollisuus.

Jukka Vakkila


 

 

Sami Hyypiä herättää keskustelun karismasta (16.12.2013)

Sami Hyypiä luotsasi tyylikkäästi saksalaisen Bayer Leverkusenin Mestarien liigan pudotuspeleihin. Hän teki suomalaisena valmentajana historiaa ja on noussut Saksassa kuumaksi puheenaiheeksi. Samin joukkue on myös erittäin tasokkaassa Bundesliigassa sarjataulukon kakkonen. Se on huima saavutus vaikka nyt ollaankin vasta puolimatkassa. Saksassa jalkapallo on päivittäin kaikkien ihmisten huulilla. Tällä hetkellä maassa keskustellaan valmentajien tyylistä kestää paineita sekä tavasta käyttäytyä erilaisissa ongelmatilanteissa. Niin professorit kuin monet muutkin käyttäytymistieteitä edustavat ovat tehneet Hyypiästä esimerkillisen roolimallin. Suomalaista ylistetään ja samalla korostetaan yleisemminkin suomalaisten rauhallisuutta ja tyyneyttä. Samin karisma on kiistaton, eikä valinnasta vuoden valmentajaksi Suomessa liene epäilyn häivää.
Sami Hyypiä pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa 7.11.1992 Tunisiassa 19-vuotiaana. Olin silloin valmentajana enkä ymmärtänyt antaa hänelle peliaikaa kuin 8 minuuttia. Hänelle kertyi kaikkiaan maaotteluita 105.

Karismaattiset maailman luokan futaajat eivät lopu yhteen mieheen. Palloliitto liikutteli loppusyksystä valmennusorganisaatiotaan valitsemalla pelaajakehityksestä vastaamaan ex-ammattilaisen Hannu Tihisen. Kemistä maajoukkueeseen ja maailmalle lähtenyt ”Tihi” on kapteenina nostanut mestaruuspystin mm FC Zurichin riveissä. Maaotteluita tälle ”jäävuorelle” kertyi 76. Hänet on aiemmin valittu johtamaan mainitun seuran urheilullista toimintaa ja Suomen Olympiakomitean hallituskin on tullut jo tutuksi. Tässä toinen järkähtämätön suomalainen, joka nauttii suunnatonta kansainvälistä arvostusta.
Kolmantena suomalaisena ”suurlähettiläänä” on pakko ottaa esille Jari ”Litti” Litmanen. Hän on pelillisten ansioittensa vuoksi maailman eliittiä. Jarin vapautuessa hiljalleen pelivastuista hän tulee osoittamaan karismansa entistä voimakkaammin myös pelikentän ulkopuolella. Valmentajakoulutuksen aloittaminen osoittaa nöyryyttä lajia kohtaan ja jättää varmasti lähtemättömiä jälkiä suomalaisen futiksen kehityskaareen.

Näistä kolmesta kaverista tullaan kuulemaan vielä paljon. Heille ”nothing is impossible”. Näitä jäävuoria on meillä paljon muitakin. Seurataan sellaisia persoonia, joiden ei yleensä tarvitse sanoa mitään, mutta silti heitä kuunnellaan. Heihin saattaa kätkeytyä karismaa, minkä voimalla laivatkin kääntyvät.

Jukka Vakkila  


 

AEFCAN symposiumin kuulumisia (10.12.2013)

AEFCAn jokavuotinen Symposium järjestettiin tänä vuonna Turkin Antalyassa, jonne suuntasin sunnuntaina 1.12. Turkkiin Symposiumi palasi vain kahden vuoden tauon jälkeen, kun varsinaiseksi tapahtuman järjestäjämaaksi kaavailtu maa ei saanut järjestelyjä hoidetuksi ajoissa. Antalyassa järjestelyt hoituivat rutiinilla, ja kokouspaikka Concorne De Luxe Hotel sai varauksetonta kiitosta osallistujilta. Fasiliteetit olivat kunnossa, ruoka oli erinomaista ja ajoittain sitä tuli myös liikaa syödyksi.

Osallistujia oli tällä kertaa reilusti yli 100 noin 50 maasta. Kaukaisemmat osallistujat tulivat Kamerunista, Kanadasta, Yhdysvalloista, Meksikosta, Venezuelasta, Japanista, Kiinasta ja Australiasta. Kiinan edustajan kanssa keskulteltaessa totesin, että vaikka meillä on iso maa, kyllä pelimatkat lienevät meillä kuitenkin vielä kohtuullisen mittaisia. Monenlaista jalkapallo-osaamista oli siis liikkeellä. Euroopan maistahan kutsun saa kaksi henkilöä joka jäsenmaasta kun taas Euroopan ulkopuoliset maat hoitavat matkajärjestelynsä itse.

Symposiumin kolme päivää olivat työntäytteisiä ja luennot ja malliharjoitukset olivat mielenkiintoisia. Kuulimme Gerard Houllierin ajatuksia niin Liverpoolin ajalta kuin myös hänen nykyisen työnantajansa Red Bull –konsernin jalkapallovisioista. Valmentajien valmentamisesta kuulimme saksalaisen urheilupsykologi Werner Micklerin esityksessä, Southampton Way oli myös mielenkiintoinen esitys, onhan Southampton tällä hetkellä toden teolla kiusaamassa Valioliigan suuria. Kuulimme myös vedonlyöntiongelmista, järjestetyistä otteluista, jotka viime vuosina ovat ikävä kyllä yleistyneet, myös meillä Suomessa.Tuoreessa muistissa on vielä TamUn ja RoPSin tapaukset. Tiistaipäivä oli perinteisesti varattu isäntämaan esityksille. Aamupäivällä olimme seuraamassa Antalyasporin harjoituksia, jossa käytiin läpi hyökkäyksen päättämistä. Harjoitusten johtamisesta vastasivat kaksi apuvalmentajaa, sillä ykkösvalmentaja Samet Ayaba oli ollut juuri lonkkaleikkauksessa. Hän pyyteli kovasti anteeksi omaa vointiaan ja lupasi seuraavan kerran tavatessamme olla paremmassa kunnossa. Kaikkien Turkin päivän esityksien slidet olivat turkin kielellä, joka on ikävä kyllä yksi niistä maailman monista kielistä, joista ei allekirjoittanut ymmärrä sanaakaan. Asia tuli kuitenkin selville, siitä piti huolen englannin kielinen simultaanitulkkaus. Yksi luennoitsijoista oli Turkin U21 –valmentaja Abdullah, jonka monet meistä muistaa Trabzonsporin, Benerbachen ja Galatasarayn pelaajana 1990- ja 2000 –luvuilla. Itse ainakin muistan hänet pelivuosiltaan jo lievästä ylipainosta, sitä oli nyttemmin kertynyt vielä lisää. Yleensähän huipputason valmentajat näyttävät siltä, että he pystyisivät fyysisesti koska tahansa laittamaan peliasun päällensä ja hyppäämään kentälle. Tämä lienee osoitus siitä, että voidakseen toimia huipputason valmentajana, pitää oman kunnon, niin henkisen kuin fyysisenkin olla kunnossa. Abdullah toimikoon tässä asiassa poikkeuksena. Torstaina oli vuorossa pakollinen kiertoajelu, jossa kolmen tunnin bussimatkan välissä pistäydyimme Manavgatin vesiputouksilla, näin tuhansien järvien miehenä tämä ei ollut kovinkaan ihmeellistä. Varsinainen Symposium päättyi keskiviikkoiltana Gaalaillalliseen, jossa pidettiin viimeiset puheet ja söimme loistavan illallisen.

Keskiviikkona 4.1. pidettiin AEFCAn vuosikokous, jossa yhdistykselle valittiin uusi johto. Entinen presidentti Josef Venglos oli ilmoittanut jo hyvissä ajoin luopuvansa tehtävästä ja hänen tilalleen valittiin erittäin pitkän uran FIFAssa tehtyt Walter Gagg. Suurempi uutinen meille lienee kuitenkin se, että 1. Varapresidentiksi valittiin SJV:n pitkäaikainen puheenjohtaja Jukka Vakkila!

Torstaina 5.12. suunnattiin Vakkilan Jukan kanssa Turkish Airlinesin (valittu vuonna 2012 Länsi-Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi) siivin Istanbulin kautta takaisin Helsinkiin monta kokemusta rikkaampana. Suurimman osan esityksistä voit lukea Suomen jalkapallovalmentaja –lehden kahdesta seuraavasta numerosta!

Hannu Paatelo


Ohtosen Pekan terveiset Meksikosta (28.10.2013)

Kävellessäni päivänä muutamana Mexico Cityn katuja, terästin katseeni erääseen tekstiin. Ei voi olla totta! Kyllä vain. Siinä se oli – Tolsa. Kotkan tunnetuimmalla jalkapalloilijalla on siis Mexico Cityn Juarezin kaupunginosassa oma katu. Niin sen täytyy olla, koska katukilvessä niin lukee. Loistavaa!
KTP, Suomessa ja Beerschot Belgiassa olivat Arto Tolsan joukkueet. A-maajoukkueen pelejä hänelle kertyi 74 ja muita maaotteluita 10. Vanhemmat valmentajat voivat kertoa lisää tästä kotkanpojasta nuoremmilleen. Koska rupesimme muistelemaan vanhoja, niin muistellaan sitten kunnolla. Jokaisella valmentajalla on oma Dream Team. Tässä omani, johon ei ole hyväksytty pelureita viime vuosikymmeniltä:
Mv:t: Ricardo Zamora, Lev Jashin
P/KK: Carlos Alberto, Roberto Carlos, Franz Beckenbauer, Paolo Maldini, Bobby Moore, Platini,
H:  Gruijff, Ferenc Puskas, Pele, Garrincha, Gerd Muller, Diego Maradona
Valmentajat: Martti Kuusela ja Jukka Vakkila
Pelaajia on 14, koska 3 saa vaihtaa, valmentajat ovat saksalaisen koulukunnan miehiä (vrt mestarienliiga 2013)
Ai niin ja oma saldoni Meksikossa viimeisen 6 vuoden ajalta:
144 ottelua, 117 voittoa, 11 tasuria, 16 häviötä – ei paha!
Terveisin Pekka
Toimitus: Pekka on kirjoittanut tämän tarinan jo elokuun lopulla ”öljylyhty”-kämpästä kesälomansa aikana. Juttu on ollut eksyksissä mutta onneksi löytyi. Pekka toivottaa yhdistyksen väelle oikein hyvää jatkoa! Pekka Ohtonen on maineikas oululainen valmentaja joka toimi Suomessa vuosikausia sekä pääsarjatasolla että juniorijoukkueiden kanssa. Viimeiset 6 vuotta Pekka on valmentanut Meksikossa sikäläisiä joukkueita.

 

Monipuolisuutta ja Hyypiä nostetta (28.10.2013)

Törmäsin tiistaina 22.10. Keski-Uusimaa- lehden julkaisemaan juttuun (STT) otsikolla: ”Jalkapallovalmentajat eivät usko monien lajien harrastamiseen”. Otsikko saattoi harhauttaa jotkut luulemaan, että kyseessä olisi virallinen futiskoutsien julkilausuma. IF Gnistanin valmentaja Erkka V. Lehtolan tai yksilölajeissa esillä olleen Kyösti Lampisen mielipiteet ovat luonnollisesti heidän omiaan. Suomen Jalkapallovalmentajat ry. ei ole moista asiaa pahemmin käsitellyt, koska jokainen valistunut lajinsa tunteva valmentaja tietää että lapselle monipuolinen liikkuminen ja lukemattomien liikemallien tallentaminen on ensiarvoista. Kuinka monta eri lajia siihen tarvitaan, ei varmasti tyhjentävästi ratkea koskaan. Tarvitaan osaavia silmiä. Pelaajaksi et kuitenkaan tule, ellet onnistu ”kesyttämään” palloa monien miljoonien kosketusten kautta.  Mainitusta otsikosta ei tietenkään saa vetää johtopäätöstä, että lajien välinen yhteistyö ei olisi suotavaa. Kysymys on paljolti ajasta. Jos lapsi on ohjatussa harjoittelussa 3-4 kertaa viikossa, niin kovin paljon sinne ei asioita mahdu. Erilaiset virikkeet tietokoneiden rinnalle vapaa-ajalle ovat mahdollisuus lasten koukuttamiseen. Se ei ole keneltäkään kielletty. Jalkapallossa on tällä hetkellä virallisesti rekisteröityjä pelaajia n 120.000, josta tyttöjen ja naisten osuus on 28.000. Monet palloilulajit tuskin yltävät edes futiksen tyttöjen määrään. Tietysti nämä lukemat ovat lasten ja nuorten omia valintoja – onneksi. He tekevät sitä mikä eniten kiinnostaa. Ylivoimaisesti suurimman lajimme harrastajien joukossa on varmasti sellaisia yksilöitä, joiden ominaisuudet sopivat paremmin muihin lajeihin. Tärkeintähän on että jokainen löytäisi paikkansa – joko liikunnan harrastajana tai kilpaurheilijana.
Suomen jalkapallon kuuma nimi, Sami Hyypiä, on löytänyt paikkansa. Samin Bayer Leverkusen on esiintynyt erinomaisesti Saksan Bundesliigassa, mikä monillakin mittareilla mitattuna on maailman kovin liiga. Samoilla mittareilla katsoen valmentajapesti huippujoukkueessa Bundesliigassa on varmasti kaikkien aikojen kovin palloiluvalmentajan paikka, mitä suomalaisiin tulee. Sami on kaiken otteluruuhkan ohessa suorittanut vaadittavan UEFA Pro- lisenssin loppumetreille, joten sekin velvollisuus on hoidossa. Voitto viime viikolla mestarienliigan lohkovaiheessa Shaktar Donetskista lukemin 4-0 osoitti että tässäkin kilpailussa seura voi edetä pitkälle. Hyypiän valmentajaura on lähtenyt suoraan maailman huipulta ja jatkoa tulee taatusti seuraamaan. Ei tarvitse olla ihmeellinen ennustaja jos sanoo että hänet nähdään jossakin aikataulussa Huuhkajien peräsimessä.
Suomalainen Veikkausliiga saatiin lauantaina (26.10.) onnellisesti päätökseen. Mestari- HJK potkii edelleen omassa sarjassaan ja ansaitsee valta-asemansa muita paremman pelaajamateriaalinsa sekä parhaimman organisaationsa johdosta. Klubilaiset ovat hyvässä tilanteessa, koska pääsevät vuosittain testaamaan tasoaan kansainvälisiin kilpailuihin. Mestarienliigan karsinnassa tämä vuosi oli täydellinen pettymys, mutta ensi vuosi toivottavasti kaiken muuttaa. Kymmenen pelaajaa HJK:n riveistä lensi Huuhkajien mukana San Diegoon, missä joukkue kohtaa 30.10. Meksikon. Mukana koneessa on myös liigan maalikuningas Tim Väyrynen (FC Honka), jonka maajoukkue-läpimurtoa odotellaan seuraavien EM-karsintojen aikana.
Jukka Vakkila

 

Illan Ranska-ottelu näyttää suuntaa tuleviin EM-haaveisiin (15.10.)

KP-75:n kasvatti Marko ”Make” Myyry oli isossa roolissa, kun Suomen jalkapallomaajoukkue edellisen kerran kohtasi MM-karsinnoissa Ranskan Parc de Princes- stadionilla (-92) 30.000 katsojan edessä. Keravan ”Keagan” järjesti loistavalla oivalluksellaan maalintekopaikan Petri Järviselle, joka ei erehtynyt. Matsi jäi mieliin myös siksi että isännät väänsivät Suomen erinomaisesta pelistä huolimatta 2-1 voiton - maalintekijöinä tuon ajan supertähdet Jean-Pierre Papin ja Eric Cantona. Heidän lisäkseen futisihmiset tuntevat varmasti myös Didier Dechampsin sekä Mixu Paatelaisen. Samaisessa pelissä esiintyneet kaverit ovat tänään Ranskan ja Suomen 2014 MM-karsintojen päätösottelussa valmentajapenkillä. Tällä kerralla pelataan Stade de France- stadionilla ottelun alkaessa klo 22.00 Suomen aikaa.

Ranska on murskannut harjoitusottelussaan Australian 6-0 ja uhkuu varmasti itseluottamusta. Karim Benzema, Franck Ribery ja Samir Nasri eivät helpolla suostu taipumaan huuhkajien edessä. Espanja menee  lohkovoittoon ja Brasiliaan, sillä tasapeli Georgiaa vastaan riittää eikä jätä spekulaatioille sijaa. Ranska säilyttää MM-mahdollisuutensa jatkokarsintojen kautta ottelun lopputuloksesta huolimatta. Se ei voi kuitenkaan löysätä pelimoraaliaan kotikentällä pientä Suomea vastaan.

Suomelle illan ottelu on mielestäni lähtölaukaus ensi vuonna alkaviin EM-karsintoihin. Kolmas sija karsintalohkossa on varmistettu ja nyt on vain voitettavaa. EM-haave vuodelle 2016 toteutuu, kunhan opimme menestymään myös näissä lohkojen kärkimaiden kohtaamisissa. Tässä karsinnassa on otettu pieniä askeleita eteenpäin. Espanjalta otettiin piste vieraissa, mutta kotona taivuttiin lukemin 2-0. Kotiottelu Ranskaa vastaan oli tiukka vääntö, mutta kääntyi lopulta huuhkajien maalin tappioksi. Jatkossa on selviydyttävä lohkossa kahden parhaan joukkoon ja se edellyttää tietysti pisteitä myös näiltä ”kärkimailta”.

Mielenkiintoista nähdä illan kamppailussa mikä on Joona Toivion ja Jukka Raitalan asema kun Niklas Moisander sekä Juhani Ojala ovat loukkaantuneina. Ainakin Toivion uskoisin juoksevan aloitukseen.

 

Kolumni/Keski-Uusimaa/14.10.2013 / Jukka Vakkila

 

Georgia lyötiin tasapainoisella suorituksella (11.9.2013)


Suomi nousi omassa MM-karsintalohkossaan Espanjan ja Ranskan jälkeen tavoitteen edellyttämälle kolmannelle sijalle. Voitto tasapainoisen suorituksen jälkeen Georgiasta sen kotikentällä lukemin 1-0 oli ansaittu.

Tiistai-illan ottelussa Teemu Pukki hukkasi kaksi varmaa maalia ja Kasper Hämäläinenkin yhden. Pukin ylärimalaukaus näytti edestä kuvattuna selvältä maalilta. Tärkeintä Suomen pelissä oli onnistunut suunnanmuutospeli. Joukkue pystyi nopeasti estämään kotijoukkueen ylivoimahyökkäykset ja toisaalta huuhkajien lähtö vastaiskuihin loi mainitut ”varmat” maalipaikat. Tässä tärkeässä ottelussa suomalaiset olivat enimmäkseen onnistujia. Ehkä merkittävin asia maajoukkueen tulevaisuuden kannalta on maalivahtipelin onnistuminen. Niki Mäenpään virheettömät otteet ovat tuoneet hurjasti itseluottamusta koko puolustuspeliin. Nikin pelituntuma tulee ainakin toistaiseksi vielä Hollannin kakkosliigasta (VVV-Venlo) ja maajoukkueessa ohjeet lähtevät ex-huippuveskari Antti Niemeltä.

Puolustuslinjaan on juuri tällä hetkellä tunkua. Veli Lampi ja Juhani Ojala korvasivat perjantain Espanja-ottelussa pelanneet Petri Pasasen ja Joona Toivion. Varsinkin VJS:n kasvatti Ojala on mielenkiintoinen nimi. Venäjän Terek Groznyssa pelaava toppari on saanut runsaasti itseluottamusta ja on ulottuva ja aktiivinen puolustaja.

Suomen keskikentällä konkariosaston Teemu Tainio on jälleen terve ja antoi nyt kokemuksen näkyä hienosti keskikentän pohjalla. Pelaako Tornion kasvatti jo viimeisiä karsintojaan – se nähdään varmasti lähiaikoina. Roman Eremenkon noustua jälleen hieman hyökkäävämpään rooliin, voitiin odotella tapahtumia läpimurtoalueella.  Ja niitä tulikin. Pukki ja Hämäläinen päärooleissa osoittivat, että he ovat taatusti jo tällä hetkellä kansainvälistä tasoa.
Samalla kun A-maajoukkue ilahdutti otteillaan Georgiassa, taisteli Suomen U21 joukkue mainion tasapelin Valioliigan pelaajista koostuvasta Englannista. Tampereen ottelu osoitti että näistä nuorukaisista voi jo piankin nousta haastajia huuhkajien kokoonpanoon. Topparilahjakkuus Thomas Lam (Az Alkmaar), keskikentän pelintekijä Moshtagh Yaghoubi (FC Honka) ja saman seuran hyökkääjä Tim Väyrynen ovat esimerkkejä siitä.

Miten tästä sitten eteenpäin? Seuraava EM-lopputurnaus v 2016 on kirjattu selkeästi Suomen tavoitteeksi. Osallistujamaiden määrä nousee tuolloin 24:ään, joten mahdollisuuksien pitäisi parantua…Sitä ennen pelataan lokakuussa tämän karsinnan viimeinen ottelu Ranskassa. Ranskalle se on erittäin tärkeä ja meille se on tärkeä. Sen jälkeen jaetaan ruusut ja risut -  on tämän karsinnan yhteenvedon aika.

Jukka Vakkila


 

Siistin Espanja-tappion jälkeen odotamme tänään voittoa (10.9.2013)

Koputtaa koputtaa, mutta ei meinaa ovi aueta. Maailmanmestari Espanja jaksoi jauhaa tyylinsä säilyttäen niin kauan kunnes ovi aukesi. Suomi sinnitteli pitkään ja tekipä vielä muutaman uhkaavan vastaiskunkin -valitettavasti ilman tulosta. Loistavassa urheilutapahtumassa viime perjantaina oli paikalla yli 37.000 katsojaa, jotka eivät päässeet kokemaan aivan sitä hurmosta mitä odotettiin. Kun ei auennut Niki Mäenpään johtama puolustuspaketti sahaamalla ja tolkuttamalla määrällä syöttöjä sinne sun tänne, niin aukesi vihdoin oivallisella vaihtoehdolla. Oikean pakin tontilla yllättäen Jukka Raitalan tilalla esiintynyt Sipoon kasvatti Joona Toivio ei mahtanut Jordi Alban jujutuksille mitään. Jordi pelattiin irti tarkalla pitkällä syötöllä.

Taitava Espanja rusikoi lopullisen niitin toisella jaksolla komealla muilutuksella. Espanja hämäsi puolustuksen keskustaa jättämällä kaksikin pelaajaa selkeään paitsioasemaan. Juoni oli kuitenkin pelata pallo taustalta sisään ja näin alun paitsiotilanne raukesi. Vaihdosta sisään tullut Alvaro Negredo viimeisteli kylmästi loppulukemat 2-0 vieraille.

Suomen ei tarvinnut hävetä esitystään. Emme yltäneet nyt parhaimpaamme, mutta huuhkajat osoittivat että yhdessä osataan hommaa hoitaa. Yllättäviä vetoja Paatelaiselta olivat aloituksen nimet Markus Halsti, Rasmus Schuller ja Joona Toivio - sipoolainen lähinnä pelipaikkansa vuoksi.

Samaan aikaan MM-karsintaottelun kanssa Suomen Jalkapallovalmentajat ry järjesti suomalaisille valmentajille kahden päivän seminaarin. Pelaajakehitykseen keskittynyt tapahtuma keräsi 120 huippuvaikuttajaa pohtimaan futiksemme tilaa. Eturivissä nähtiin mm Alexei Eremenko, Pekka Lyyski, Antti Muurinen ja Simo Valakari. Suomessa toimivien huippuvaikuttajien lisäksi paikalla oli Saksan Bundesliigan, Leverkusenin päävalmentaja Sami Hyypiä. Kaikkien yhteinen näkemys oli että Suomella on tällä hetkellä lupaavia pelaajia ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Nopeus on avainasia nykyjalkapallossa ja sen suuntaisesti on voimakkaasti toimittava.

Suomi taistelee oman karsintalohkonsa kolmannesta sijasta ja pelit jatkuvat jo tänään. Georgia ei ole jalkapallossa suuri nimi, mutta huuhkajien vastustaja nappasi perjantaina Ranska- ottelusta mainion 0-0 tasapelin. Nyt on taas mahdollisuus näyttää, että omalla tasollamme olevat vastustajat olemme oppineet jo voittamaan. Tappio Espanjalle ei ole häpeä, mutta Georgia kuuluu niihin maihin jotka meidän pitää selvittää.

Jukka Vakkila


 

Nollan hyökkääjän Espanja Helsingin yössä (5.9.2013)

 

Näemmekö me suomalaiset huomenna Olympiastadionilla maailman parhaan futisjoukkueen? Maailmanmestaruus ja Euroopan mestaruus ovat toki kiistämättömiä perusteluja. Suomen huuhkajien perjantai-illan tehtävänä on murskata nuo väitteet. Stadikalle on tulossa yli 37.000 katsojaa, jotka taatusti tekevät kaikkensa, jotta joukkueemme pitkä tappioton putki saisi yllätysjatkoa.

Pelikentällä tittelit eivät välttämättä paina mitään. Suomi venyi maaliskuussa Gijonissa tasapeliin kenttäpeliä täydellisesti hallinneesta mestarista, vaikka etukäteen juuri kukaan ei asiaan uskonut. Se oli lähes ihme huuhkajilta. Huominenkin peli on pelattava lähtötilanteesta 0-0. Mikä sitten tekee Espanjasta niin poikkeuksellisen vahvan, että vastustajille läimitään isoja kertoimia silmää räpäyttämättä.

Espanja pelaa valmennuskielellä ilmaistuna pallonhallintapeliä, missä jokainen pelaaja kykenee täsmälliseen lyhytsyöttöpeliin sekä pystyy pitämään erinomaisen henkilökohtaisen taidon turvin palloa vaikeissakin paikoissa menettämättä sitä vastustajalle. Pelifilosofiaan kuuluu oleellisena piirteenä pelaaminen pystyyn, ”syvyyteen” heti jos vastustaja jättää pienenkin tyhjiön puolustusalueelleen. Pallon menetyksen jälkeen isketään välittömästi vastustajaan usean pelaajan voimin tarkoituksena voittaa pallo nopeasti takaisin riippumatta siitä missä osassa kenttää ollaan.

Näin ruletti pyörii ja orkesteri toimii. Joukkueen ehdoton orkesterinjohtaja on F.C. Barcelonan Xavi (Hernandez Xavier) 126 maaottelullaan. Niin ikään maailman parhaisiin lukeutuva seurakaveri Andres Iniesta voisi kantaa nimeä ”soluttautuja”. Hän sanan mukaisesti tunkeutuu vastustajan selustaan pienimpiinkin rakoihin ja aiheuttaa sille useasti isoja ongelmia. Joukkue vilisee keskikenttäpelaajia ja numeroina ilmaistuna formaatti on poikkeuksellinen 4 – 6 – 0, missä kukaan ei ole varsinaisesti puhdas hyökkääjä. Formaatin toinen numerosarja on 4 – 2 – 3 – 1, missä Iniesta, Xavi ja David Silva takanaan kaksi tasapainottavaa pelaajaa, hakevat ”kärjessä” häärivää Francesc Fabregasia. Tässä ottelussa noista tasapainottavista keskikenttäpelaajista puuttunevat ainakin Sergio Busquets ja Xabi Alonso, joten pientä päänvaivaa myös mestarikoutsi Del Bosquelle.

Mixu Paatelaisen päänvaiva on saada Suomi hurmokseen, missä tilassa jokainen pelaaja venyy parhaimpaansa. En usko toista kertaa taktiikkaan, missä koko huuhkajaparvi valuu oman rankkarialueen viivalle. Jotain uutta pitää tulla.  Puolustuksen kautta on nytkin lähdettävä, mutta liikaa ei saa valua. Hyvässä hurmoksessa myös suomalaisten pallonhallintapeli kohenee ja näin voimme rakentaa tarvittavat vastaiskujen paikat. Teemu Pukki on varmaan jo merkitty pelaaja, mutta yhdessä Kasper Hämäläisen ja Roman Eremenkon kanssa vastustajan puolustus on aukaistavissa. Suomen ase on täydellinen maalivahtipeli, ehdoton yhtenäisyys sekä terävät vastaiskut. Iskun paikkoja tulee taatusti jokaisessa pelissä muutaman maalin tarpeiksi. Illan pointteja on muitakin. Miten Kari Arkivuo jaksaa Iniestan kanssa 90 minuuttia? Antaako Iniestan hyökkäysinto juuri Arkivuolle ratkaisevan iskun paikan? Joukkue huokuu vahvaa yhteishenkeä. Hyvin Saksan kakkosbundesliigan aloittanut Tim Sparv valitsi viime kuussa tärkeän Slovenia- ottelun ja sinivalkoisen sijaan oman seuransa. Toivottavasti tämä konflikti on käsitelty.

Jukka Vakkila

(kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa- lehdessä 5.9.)

 

 

 

10.7.2013 Huuhkajat ja Helmarit


Helteinen kesä on merkittäviä futistapahtumia täynnä. Naisten maajoukkue on suurimmassa roolissa heinäkuun puolivälistä lähtien ja tietysti myös odotukset Helmarien suhteen ovat suuret. Odotamme huikeaa suomalaista taisteluilmettä sekä jatkopaikkaa tasaiselta vaikuttavasta lohkosta, Mikään ei estä naisiamme hoitamasta tehtäväänsä. Yhdistyksen lähettämä iskuryhmä on turnauksessa paikalla Rosa Lappi-Seppälän johdolla ja raportit otteluista saamme loppukesästä kaikkien luettavaksi.  

Suomen Huuhkajat kohtasivat MM-karsinnan merkeissä Valko-Venäjän neljän päivän välein kotona ja vieraissa. Odotukset edellyttivät, että Suomen on nostettava osakkeitaan lohkon hänniltä ja otettava vähintään neljä pistettä. Tuo tavoite toteutuikin, eikä pari lisäpinnaakaan ollut toivottoman kaukana. Minusta on turha höpöttää liikaa pelin tasosta silloin kun vain voitto ja kolme pinnaa näkyvät taulukossa. Jospa Suomi olisikin nyt oppimassa, miten karsintalohkoissa on pelattava.

Näyttää siltä, että Suomen harjoiteltu vastahyökkäyspeli on hiljalleen juurtumassa pelaajien aivoituksiin. Joukkueemme on pelannut neljä viimeistä MM-ottelua tappioitta ja pisteet on ansaittu onnistuneilla vastahyökkäyksillä tai nopeilla suunnan muutoksilla. Tällainen” kontraaminen” onnistuu silloin kun pelaajat ymmärtävät oikean hetken ja osaavat kääntää suunnan maksimaalisella nopeudella ja tarkoilla syötöillä kohti vastustajan maalia. Oppimista näkyy myös siinä, että kontraus osataan tehdä nykyaikaisesti osajoukkueella (3-4 pelaajaa), muiden vastatessa siitä ettei tasapaino myöskään omaan puolustussuuntaan järky. Pukki, Kasper Hämäläinen, Alexander Ring ja Roman Eremenko on tähän juttuun oivallinen paketti.

On myönnettävä että Valko-Venäjä uhkasi useilla laukauksillaan Niki Mäenpään maalia molemmissa otteluissa. Niki on kasvanut kuitenkin viime peleissä rutkasti ja on huokunut vahvaa itseluottamusta. Tätä olemme odottaneet ja sillä on iso vaikutus koko puolustuspeliimme. Jossain vaiheessa näytti siltä että kokeneen Petri Pasasen aika on ohi. Pakkina sekä nyt topparina puolustusta johtanut Peetu selvisi näistä matseista hyvin. Mixu Paatelainen tulee tarvitsemaan häntä vielä. Pakeista Jarkko Hurme oli oikealla puolella ajoittain pulassa vikkelien vastustajien kanssa, mutta yhteistyöllä selvittiin. Jukka Raitala pelasi mielestäni tasaisen varmat ottelut, vaikka häntäkin muutaman kerran vietiin. Huuhkajat on päästänyt viidessä karsintaottelussa neljä maalia – se kertoo jotakin.

SJV järjestää vuoden Valmentajapäivät seuraavan MM-karsintapelin yhteydessä. Tuolloin on suomalaisten valmentajien vuoden tärkein kohtaaminen ja samana iltana Suomen ja Espanjan kohtaaminen Olympiastadionilla! Se on nähtävä.

Jukka Vakkila

 


 

Göteborg 12.7.2013

Suomen Jalkapallovalmentajien järjestämä viisipäiväinen koulutusmatka naisten EM-kilpailuihin Ruotsiin on nyt puolessa välissä ja tässä lyhyt päivitys kokemuksiimme ja tunnelmiin tähän mennessä. Koulutusmatkan päätarkoituksena on kerrata ja laajentaa osallistujien näkemystä kansainvälisestä huippujalkapallosta, sekä analysoida eri joukkueita ja yksilöitä otteluiden aikana. Mukana matkalla on seitsemän kokenutta valmentajaa eri puolilta Suomea: Rosa Lappi-Seppälä (matkanjohtaja), Lauri Halkola (PuiU, Helsinki), Henri Karjalainen (TOVE, Pori), Eki Koskinen (NuPS, Nummela), Ari Laiho (JyPK, Jyväskylä), Vesa Stenroos (JyPK, Jyväskylä) ja Sinikka Vanharanta (Palloliitto Keski-Pohjanmaan piiri, Pietarsaari).

Ryhmä matkusti keskiviikkona Kööpenhaminan kautta Halmstadiin, jossa pelattiin illalla Suomen avauspeli Italiaan vastaan. Ennen ottelua kävimme läpi molempien joukkeiden taustoja, oletettua pelitapaa ja avainpelaajia. Jokainen valmentaja oli saanut ennakkotehtäväksi valmistella analyysin yhdestä turnaukseen osallistuvasta joukkueesta ja esitellä tämän muille. Kaikille jaettiin lisäksi tehtävät otteluseurantaa varten. Keskitymme reissulla kvalitatiiviseen sekä puolustus- että hyökkäyspelin analysointiin antaen UEFA:n hoitaa kvantitatiivinen tilastointi.

Itse pelissä Suomen otteista paistoi hermostuneisuus ja omaa pelinrakentelua sotkivat lukuisat helpot pallonmenetykset. Sen sijaan puolustuspeli toimi kiitettävästi, eikä Italia onnistunut luomaan kuin muutaman kelpo maalintekopaikan useista yrityksistä huolimatta. Suomen onnistujia olivat erityisesti maalivahti Tinja-Riikka Korpela sekä Italian pystyavauksia erinomaisesti puolustanut Tuija Hyyrynen. Otteluanalyysit purettiin torstaina yksityiskohtaisesti ja oli hauska huomata perjantaisessa tapaamisessamme maajoukkueen valmennusjohdon kanssa, että havaintomme olivat yhteneviä.

Torstaina matkasimme Vaxjöhön, jossa pelattiin Saksan ja Hollannin välinen hegemoniakamppailu. Hollanti pelasi selviä ennakkosuosikkeja vastaan erinomaisen ottelun ja he saivat luotua aika ajoin hyvää painetta Saksan puolustukseen. Molemminpuolisista hyvistä paikoista huolimatta ottelu päättyi tasan 0-0. Kuten jo ottelun ennakkobriiffissä saimme kuulla, on Hollanti satsannut tyttö- ja naisjalkapallon kehittämiseen viimeiset vuodet erittäin aktiivisesti ja se näkyi myös kentällä. Vuoden 2009 EM-kilpailuiden (Hollanti mukana arvoturnauksessa ensimmäistä kertaa) puolustusvoittoisesta joukkueesta oli kasvanut aktiivista ja nopeaa hollantilaisen koulukunnan jalkapalloa pelaava ryhmä.

Tänään perjantaina vierailimme juuri Suomen maajoukkueen majapaikassa Comwellissa Varbergissa. Tapasimme maajoukkueen valmennusryhmän, jotka kertoivat meille Suomen huomisesta vastustajasta Ruotsista, sekä joukkueen tunnelmista avauspelin jälkeen. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Suomen scouttaus on onnistunut ja pelaako Ruotsi odotetulla tavalla. Myös Suomen onnistuminen priorisoiduilla osa-alueilla on seurantamme kohteena.

Tänään on vielä edessä tutustuminen Damalsvenskanissa pelaavan Jitex BK:n toimintaan ja pääsemme seuraamaan myös heidän harjoituksiaan.
 

Roosa Lappi-Seppälä


 

 

Neljä pistettä Valko-Venäjältä - minimivaatimus toteutui
(18.6.2013)
 

Vastahyökkäys Suomen aseena

Suomen Huuhkajat kohtasivat MM-karsinnan merkeissä Valko-Venäjän neljän päivän välein kotona ja vieraissa. Ennakkoarvailuissa totesin että Suomen on nostettava osakkeitaan lohkon hänniltä ja otettava vähintään neljä pistettä. Tuo tavoite toteutuikin, eikä pari lisäpinnaakaan ollut toivottoman kaukana. Minusta on turha höpöttää liikaa pelin tasosta silloin kun vain voitto ja kolme pinnaa näkyvät taulukossa. Jospa Suomi olisikin nyt oppimassa, miten karsintalohkoissa on pelattava.

Näyttää siltä, että Suomen harjoiteltu vastahyökkäyspeli on hiljalleen juurtumassa pelaajien aivoituksiin. Joukkueemme on pelannut neljä viimeistä MM-ottelua tappioitta ja pisteet on ansaittu onnistuneilla vastahyökkäyksillä tai nopeilla suunnan muutoksilla. Tällainen” kontraaminen” onnistuu silloin kun pelaajat ymmärtävät oikean hetken ja osaavat kääntää suunnan maksimaalisella nopeudella ja tarkoilla syötöillä kohti vastustajan maalia. Näin syntyi Teemu Pukin maalit sekä Espanjassa että Valko-Venäjän Gomelissa. Oppimista näkyy myös siinä, että kontraus osataan tehdä nykyaikaisesti osajoukkueella (3-4 pelaajaa), muiden vastatessa siitä ettei tasapaino myöskään omaan puolustussuuntaan järky. Pukki, Kasper Hämäläinen, Alexander Ring ja Roman Eremenko on tähän juttuun oivallinen paketti.

On myönnettävä että Valko-Venäjä uhkasi useilla laukauksillaan Niki Mäenpään maalia molemmissa otteluissa. Niki on kasvanut kuitenkin viime peleissä rutkasti ja on huokunut vahvaa itseluottamusta. Tätä olemme odottaneet ja sillä on iso vaikutus koko puolustuspeliimme. Jossain vaiheessa näytti siltä että kokeneen Petri Pasasen aika on ohi. Pakkina sekä nyt topparina puolustusta johtanut Peetu selvisi näistä matseista hyvin. Mixu Paatelainen tulee tarvitsemaan häntä vielä. Pakeista Jarkko Hurme oli oikealla puolella ajoittain pulassa vikkelien vastustajien kanssa, mutta yhteistyöllä selvittiin. Jukka Raitala pelasi mielestäni tasaisen varmat ottelut, vaikka häntäkin muutaman kerran vietiin. Huuhkajat on päästänyt viidessä karsintaottelussa neljä maalia – se kertoo jotakin.
Suomella on lohkossaan kolmas sija Espanjan ja Ranskan jälkeen. Jäljellä on kotiottelu Espanjaa vastaan sekä Ranska ja Georgia vieraissa. Viimeisten näyttöjen perusteella tavoitteeksi voisi asettaa minimi neljä pistettä. Kun Espanja yllätetään stadionilla syyskuussa ja Georgiasta otetaan pakkovoitto, niin saldo lohkossa on lähellä kiitettävää. Harmi että Olympiastadionin kapasiteetti on vain reilut 30.000, sillä nyt syyskuun Espanja-otteluun menisi lippuja vaikka kuinka paljon.

 Kolumni / Keski-Uusimaa 12.6.2013 / Jukka Vakkila
 


 

Oikotietä huipulle ei ole vieläkään olemassa !
(3.4.2013)

Onko oikein laittaa kohtuuttomia summia yhteiskunnan verorahoja konsultteihin ja selvitysmiehiin ratkomaan yhtälöä, kuinka suomalainen urheilija pääsee maailman huipulle. Usein näihin tehtäviin lipsahtaa kaverin kavereita ja näkemykset lähtevät hyvinkin marginaalisista lähtökohdista. Usein myös lajituntemusta väheksytään. Jalkapallossa pelaajan pääseminen maailman huipulle on huikea suoritus. Siihen ei riitä yksi ponnistus tai yksi heitto. Kaikki kunnia toki heille jotka ovat sen tehneet. Litmasen, Hyypiän, Niemen, Jääskeläisen, Eremenkon ja muutamien muiden kehittyminen yksilöinä samalle tasolle, mitä tämän hetkiset maailman parhaat edustavat on suurta kunnioitusta herättävää. He ovat lähinnä itse vastuussa omasta erinomaisuudestaan, mutta samalla myös suomalaisen seuravalmennuksen tulosta. Heillä on pitänyt olla satoja huippusuorituksia äärimäisissä kilpailutilanteissa maailman suosituimmassa lajissa, jotta runkopaikka huipulle on auennut. Kalliit raportit lajien välisen yhteistyön lisäämisestä tuskin vievät suomalaista pelaajaa yhtään mihinkään. Yhteistyötä ei kukaan ole ennenkään kyseenalaistanut.

Väitän että mikään ei ole muuttunut. Oikoteitä ei ole ollut eikä sitä tule. Suomalaisten pelaajien auttaminen huipulle lähtee edelleen kolmesta tekijästä. Tarvitsemme laajan harrastajapohjan varmistamaan että joukkoon eksyy myös erityislahjakkuuksia. Maan ylivoimaisesti suurimpana lajina (116.000 rekisteröity pelaajaa) meidän tilanteemme ei ole huono. Palloliitossa ja sen piireissä on tehty tässä asiassa erinomaista työtä. Toisena ja ehdottomana edellytyksenä tulee laadukas valmennus. Se on mahdollista vain hyvin koulutettujen lahjakkaiden valmentajien voimin. Meillä on tällä hetkellä 91 korkeimman UEFA Pro- lisenssin suorittanutta valmentajaa. UEFA A-lisenssejä on 131 ja UEFA B-lisenssejä 443. Jo tällä hetkellä kahdella ylimmällä tasolla vaaditaan nuorten valmentajilta minimissään B-tutkintoa. Jos nuorten joukkueet pelaavat SM-sarjaa on vaatimuksena A-lisenssi. Tätä linjausta kehitellään parhaillaan koskemaan myös alempia tasoja. Nuoret ansaitsevat parhaat valmentajavoimat ohjaajikseen.  Kolmantena tekijänä pidän sitä, että jokaiselle juniorille taataan tasokkaita kilpailullisia pelejä. Jokaisen pitää päästä kamppailemaan omalla tasollaan. Otteluiden on oltava kilpailullisia ja niiden on palveltava pelaajan kehittymistä.

A- ja B-juniorien SM-karsintapelit, mitä itse olen päässyt näkemään, ovat olleet lupauksia herättäviä. Kentällä on esiintynyt erinomaisia pelajaatyyppejä, joilla on tulevaisuudessa kaikki mahdollisuudet. Uskon, että näissä otteluissa on näkynyt hyvin tehty valmennustyö. Ratkaisevaa tulee olemaan, kuinka siirtymävaihe junioreista aikuisiin hoidetaan. Uskomme että hyvin.

Hyvää kevättä!

Jukka Vakkila


 

Maailmanmestari oli joutua paniikkiin!
(24.3.2013)

Suomen futismaajoukkue järjesti epäilijöilleen todellisen jymypaukun! Hallitsevan maailmanmestarin Espanjan piti lämmitellä sen ensi tiistain ”oikeata” ottelua varten Suomi kumoon lätkälukemin. Oikeassa ottelussa se mittelee MM-karsinnan lohkovoitosta Ranskan kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Mixu Paatelainen kaivoi reseptin länsinaapurin valmennuskirjasta. Sieltä löytyi kärsivällisyys. Toinen taktinen avain kaivettiin Italian jalkapallohistoriasta; Catenaccio.  Se tarkoittaa puolustusryhmitystä, missä libero johtaa joukkueellista pelikavereita postimerkin kokoisella alueella. Huuhkajien libero oli hyvin pelannut maalivahti Niki Mäenpää. Mixu sai joukkueen uskomaan, että näillä aseilla Espanjan huipputaitureille ei jää vapaita tiloja maalintekoon.

Käsikirjoitus toimi täydellisesti. Jos joitakin vuosia sitten Suomi olisi ryhmittynyt moiseen sumppupuolustukseen, kritiikki olisi ollut armotonta. Ilman saumatonta yhteistyötä ja jokaisen sitoutumista noin alhaalla pelaaminen ei olisi varmastikaan tuottanut tulosta. Nyt hoidettiin lähes jokainen lähentely virheettömästi jättämättä Espanjan hamuamaa tyhjää tilaa veskarin ja puolustuslinjan väliin. Ensijakson kotijoukkueen täydellisestä hallinnasta huolimatta draaman ainekset olivat kaiken aikaa ilmassa. Odotettiin sitä, löytääkö Espanja aukon puolustuksesta vai pääseekö Suomi kuolettavaan vastaiskuun. Tähän meillä oli alusta lähtien eväät taktisesti loistavasti pelanneiden Kasper Hämäläisen, Kari Arkivuon ja Teemu Pukin ansiosta.

Nyt hyvin onnistunut sumputus osoittautui nerokkaaksi valinnaksi. Sillä valmisteltiin draaman toista osaa, missä kobra iskee kärsivällisen odotuksen jälkeen tilaisuuden tullen heti. Sergio Ramosin johtomaali kuihtui hetkessä Gijonin yöhön Teemu Pukin iskiessä huippukosketuksella pallon maaliin. Vastaisku lähti Tim Sparvin nopealla laidanvaihdolla, minkä päätteeksi Moisander ja Hetemaj pelasivat huippunopeasti pallon vasemmalle Alexander Ringille ja tämä puolestaan täydellisen ajoituksen Pukille.

Jälleen kerran nähtiin, kuinka tilastot ovat tilastoja. Ylivoimainen pallonhallintakaan ei takaa voittoa. Espanja piti pallon itsellään mutta oli täydellisen tehoton urhoollisen Suomen ansiosta. Suomi liikkui pääasiassa viheriöllä ilman palloa, mutta tällä kertaa tehot olivat tapissa. TV-ruuduissa lähes jumaliksi ylistetyt tähtipelaajat olivat kuin varjojen mailla. Sitä itseluottamusta, minkä Suomen pelaajat Gijonissa itselleen saivat, ei heiltä mikään voi pois ottaa. 

Tämä matsi jää varmasti omalla tavallaan historiaan. Suomelle hienolla tavalla.  Jääkö se myös siksi että maailman johtavan futismaan aallonharja on ohitettu? Se nähdään. 

Ja vielä niille kaikille jalkapallon ”asiantuntijoille”, jotka olivat etukäteen varmoja Suomen murskatappiosta; pysytelkööt nyt muutaman päivän sisätiloissa. Hilma ja muut lapset saavat toki mennä kouluun.

Jukka Vakkila
(juttu julkaistu ensin Keski-Uusimaa lehdessä)

 


 

 

Onko maailmanmestari horjutettavissa?
(21.3.2013)

”Iskä, tässä tapauksessa se ei oo mahdollista”. Näin totesi 8-vuotias espanjalaista jalkapalloa ihannoiva innokas futari Hilma, kun yritin todistella että jalkapallossa altavastaaja voi hyvinkin yllättää ennakkosuosikin. Luettelin monia tositapahtumia elävästä elämästä ja kerroin mahdollisen esimerkin. Sergio Ramos putsaa pallon maalinsa edustalta ja se osuu Gerard Piquen ahteriin kimmahtaen suoraan omaan maaliin. Suomi johtaa 1-0. Hetkeä myöhemmin Teemu Pukki kaatuu vastustajan rankkarialueella epäselvissä olosuhteissa ja tuomari näyttää pilkkua Huuhkajille. Tilanne Eremenkon vedon jälkeen 2-0 Suomelle.  Edes tämä ei siis vakuuttanut Hilmaa millään lailla. Kuitenkin myös Ramos on todennut; ”Suomi voi satuttaa meitä”.

 Euroopan ja maailmankin paras jalkapallomahti Espanja ottaa Suomen käsittelyynsä myöhään huomenillalla Gijonissa. Se tulee jauhamaan Barcan ja Realin huipputähtien johdolla yli 600 syöttöä pitkin stadionin viheriötä sinivalkoisten tarkkaillessa pallon kulkua niskat puuduksissa puolentoista tunnin ajan. Se kaivaa esiin pienimmätkin aukot Suomen tiiviiksi pakkautuvasta puolustuksesta. Pituudessa he eivät suomalaisille pärjää, mutta liukkautta ahtaissa tiloissa tunnetusti löytyy. Toivottavasti Andres Iniesta, Xavi ja Cesc Fabregas pohtivat huomenna jo seuraavan tiistain Ranska-ottelua. Silloinhan heidän karsintalohkon tärkeimmän hetken pitäisi olla. Se merkitsisi lievää asennevammaa tuntematonta Suomea vastaan. Se taas antaisi muutamia yllätysmomentteja meille. Niiden kylmäpäisellä hyväksikäytöllä pohjustetaan loistava peli ja hieno lopputulos.

Tässä ottelussa virheitä puolustuslinjassa ei sallita. Mahdollisen ”paketin” -  Niki Mäenpää, Jukka Raitala, Niklas Moisander, Joona Toivio ja Kari Arkivuo -  yläpuolelle tarvitaan vieläkin tiiviimpi ryhmitys. Todennäköisesti siellä hääräävät Perparim Hetemaj, Tim Sparv, Teemu Tainio ja Roman Eremenko. Näiden kavereiden on oltava hereillä. He työskentelevät alueella mihin Espanja survoo satoja syöttöjään ja missä virhetaklausten riski on suuri. Nyt jos koskaan joukkueen tiiviys on elintärkeää. Uskon ehdottomasti, että Suomi venyy tässä ottelussa ja tulemme yllättymään. Espanja ei sittenkään tule kuin matadorin ärsyttämä härkä. Se jauhaa ja jauhaa ja etsii, mutta toivottavasti ei löydä. Ainakaan montaa kertaa.

Hienoa, että meidän kärkimiehistä sekä Teemu Pukki että Kasper Hämäläinen ovat saaneet viime aikoina tuntumaa koviin otteluihin. Toivottavasti Roman Eremenkon tukemana muutama iskupaikka näille kavereille rakennetaan. Huikea ottelu on varmasti tulossa. Harvinaista herkkua ja todellinen näytön paikka suomalaisille pelaajille! Ei sovi unohtaa että Suomi on voittanut Espanjan Helsingissä lukemin 2-0 silloin kun maat edellisen kerran olivat samassa MM-karsintalohkossa. Se oli silloinkin superyllätys. Vastustajan analysoinnista vastasi tuolloin mies nimeltä Manuel Gerpe. Ja kukapa muistaa, että ”Manu” toimi aikanaan mm TPS:n, JyP:n ja KP-75:n edustusjoukkueiden valmentajana

Niin -  Hilmakaan ei muuten tainnut huomioida, että Suomen oljenkorsi voi olla Messi. Hänhän ei tunnetusti voi tähtisikermää tällä kertaa pelastaa.

Jukka Vakkila

(kirjoitus on julkaistu ensin Keski-Uusimaa lehdessä)


 

Futiksen superviikonloppu 12.-14.10.2012  - JäPS –Georgia – Alaja

 

Futiksen superviikonloppu on jälkiarviointeja vailla. Kakkosen Itälohkon voittaja Järvenpään Palloseura puolusti koko joukkueen voimin hienosti maalittoman tasapelin Koivusaaren aurinkoisella stadionilla miesten Ykkösen karsintaottelussa. Suomen tasapeliä MM-karsintaottelussa Georgiaa vastaan voidaan pitää jopa venymisenä, Palloliiton puheenjohtajavaali ratkesi ilman murinoita heti ensimmäisellä kierroksella.

JäPS otti taitavalta vastustajalta tilan pois ehtimällä ja jaksamalla peittää lähes jokaisen AC Kajaanin pallollisen pelaajan lähentelyn. Erinomaista taistelua ja venymistä, minkä seurauksena AC joutui varmasti vastoin tapojaan turvautumaan jopa pitkiin palloihin. JÄPS:n näkyvimmät miehet - toppari Severi Huikko ja maalivahti Janne Laiho - selvisivät ilmatilassa ongelmitta. Järvenpää on koonnut joukkueensa puhtaasti kotimaisista pelaajista, joista valtaosa tulee vielä lähialueelta. AC esitteli runsaasti tasokkaita ulkomaalaispelaajia, joiden tehot jäivät kuitenkin tällä kertaa ilmeisesti bussimatkalle. AC Kajaanin intohimoinen hallitusmies Raimo Rautiainen kertoi minulle odottavansa ensi lauantain toiseen osaotteluun Kajaaniin jopa 1500-2000 katsojaa. Mitä kauemmin Jäps pitää maalinsa Kajaanissa puhtaana, sitä suurempi joukko hornankattilassa on omiinsa hermostuneita kainuulaisia. Vierasmaalisääntö on tuossa taistossa iso etu jäpsiläisille.

Huuhkaja oli tekemässä viime perjantaina pahasti pakkolaskua siinä vaiheessa kun Georgia johti 1-0 ja heti perään Alexei Eremenko jr. järjesti itsensä suihkuun. Turhat varoitukset, tuiskimiset ja teatteriesitykset olivat koitua Suomen kohtaloksi. Tasoitus vajaalla pelaten oli Tim Sparvin ja Kasper Hämäläisen nappisuoritus ja Suomen pelastus. Huuhkaja sai ilmaa siipien alle ja selvisi rimaa hipoen tasapeliin. Kokonaissuoritus jäi odotettua vaisummaksi, kun Suomi ei saanut painetta pallolliselle pelaajalle missään vaiheessa käyntiin. Iloisimpia suorituksia nähtiin pakkien tonteilta Jukka Raitalalta ja Jere Uroselta. Molemmat esiintyivät ennakkoluulottomasti ja Raitala oli jopa tehdä komean nousunsa jälkeen maalin. Myös Kasper Hämäläisellä olisi ollut mono ”syönnillä”, mutta muu joukkue ei sitä riittävän ajoissa huomannut.

Sunnuntain jalkapalloväelle tärkeä puheenjohtajavaali käytiin viime metreillä tyylikkäästi viiden ehdokkaan kesken. Paikallakin piipahtaneelle tasavallan presidentiksi valitulle Sauli Niinistölle haettiin seuraajaa. Täysiverinen jalkapalloguru ja ehtymätön ideapankki Pertti Alaja vei selkeän voiton. Alaja on jalkapallotaustoiltaan toistaiseksi historian kovin nimi luotsaamaan maan suurinta lajiliittoa. Ex-maalivahti/-valmentaja lupasi näyttää tietä johtamalla laumaa edestä. Lauman keskelle hän piipahtaa nähdäkseen miten kentällä voidaan. Hän lupasi kulkea myös lauman jäljessä voidakseen tukea sitä tarvitsevia. Jokaisella hänen kilpakumppanillaan on niin ikään omilla tahoillaan paljon annettavaa Suomen jalkapallolle. Meillähän on vain yksi tie; eteenpäin.

Jukka Vakkila

 

 


 

Kohti kotikarsintaa (27.9.2012)

Suomi isännöi poikien U17 EM-karsintaturnausta Kouvolassa 3.-8.10. Suomen lohkossa pelaavat edelliskisojen finalisti Saksa sekä San Marino ja Andorra. Kaksi parasta selviytyy jatkokarsintaan, joka ajoittuu ensi maaliskuun lopulle. Edellisen kerran vastaava alkukarsintaturnaus on järjestetty Suomessa 2008.

Suomen joukkueen valmistautuminen kauden päätapahtumaa kohti on sujunut tuloksellisesti niukasti, mutta onneksi nousujohteisesti. Joukkue otti kauden ensimmäisen voittonsa juuri ”kenraalipeleissään” Romaniassa.

Kauden ottelut 96-syntyneet pojat aloittivat maaliskuussa Belgiassa pelaten tasaväkiset ottelut Slovakian ja Belgian kanssa päätyen molemmissa 1-1 tasapeleihin. Turnauksen ainoa tappio kärsittiin hallinnasta huolimatta Ukrainalle 0-1. Joukkueen pelillinen ilme oli positiivinen ja kesti vertailun kanssakilpailijoiden kanssa.

Huhtikuun lopulla Itävallassa joukkue kärsi 0-2 tappiot vahvemmilleen Meksikolle ja Kroatialle, jotka olivat kahdeksan joukkueen turnauksen finalistit. Niissä otteluissa maalitilanteiden luonti oli jo vaikeampaa. Sen sijaan Montenegro oli voitettavissa lukuisten maalipaikkojen ja selvän hallinnan ansioista, mutta vastustajan keskityksen lipsahdettua onnekkaasti sisään kärsimme 0-1 tappion. Hyökkäyspään tehottomuus nousi ikävän vahvasti pintaan.

Juhannuksen jälkeen Baltic Cupissa Latviassa sama juoni jatkui. Laadukkaiden maalipaikkojen luonti oli erityisesti tiiviisti alhaalla puolustavia joukkueita vastaan nihkeää. Ja kun riittävä marginaali vastustajaan jäi hyökkäyspäässä repimättä, pääsivät isokokoiset baltit iskemään erikoistilanteistaan. Saldona oli tasapeli Viron kanssa ja maalin tappiot Liettualle ja Latvialle. Puutteita oli nimenomaan hitaiden hyökkäysten jalostaminen hyviksi maalipaikoiksi.

Elokuun alun PM-turnaus Färsaarilla toi neljästä ottelusta kolme tasapeliä, muttei vieläkään voittoa. Avauspelissä vahvaa Norjaa vastaa joukkue venyi lopussa 2-2 tasapeliin. Seuraavana päivänä Englannin isot hyökkääjät aiheuttivat puolustajillemme ongelmia. Voimat eivät riittäneet hyvästä kiristä huolimatta; 2-4 tappio viimeisellä kympillä. Suurin pettymys koettiin, kun jäimme maaleitta isäntien U17 joukkuetta vastaan puolen tunnin miesylivoimasta huolimatta. Sijoitusottelun 1-1 tasapeliä isäntien U19 joukkueen kanssa voi pitää kohtalaisena pelattuamme lähes koko ottelun vajaalla maalivahtimme ulosajon jälkeen.

Syyskuun Romania-ottelut vieraissa olivat kauden parasta tähän mennessä. Ensimmäisen ottelun tasapainoinen ja tehokaskin esitys toi ansaitun 3-1 voiton. Toisessa ottelussa pelinrakentelua oli vähemmän, mutta lähinnä mainioiden tilanteenvaihtojen seurauksena maalitilanteita, jopa lukuisia avopaikkoja, oli kauden ennätysmäärä. Vain viimeistelyn epätarkkuus vei voiton mahdollisuuden. Määrällisesti ja laadullisesti niukemmista aineksista isännät leipoivat kuitenkin voittokakun 1-3 maalein. Otteluissa Suomi loi kuitenkin poikkeuksellisen runsaasti maalipaikkoja, se antaa uskoa myös Saviniemen karsintaotteluihin.

Yksilöistä vastuunkantajiksi ovat nousseet puolustajat Alex Lehtinen (HJK) ja Aleksi Ojanperä (TPS), keskikentän Onuray Köse (FC Reipas) ja Fredrik Lassas (HJK), kärjessä tehoja hakee Jaakko Oksanen (SalPa) ja Karim Jouini (HJK). Joukkueen molemmat maalivahdit Miikka Mujunen (Kuusysi) ja Lauri Jylhä (FC Honka) ovat molemmat osoittaneet luotettavuutensa. Kymenlaaksolaista mielenkiintoa lisää varmasti KTP:n Patrick Koukanou.

Ilkka Mäkelä


 

MM-karsinnat käyntiin – Viimeisen syötön mysteeri (14.9.2012)
 

Jalkapallon MM-karsintaottelut kohti Brasilian lopputurnausta 2014 käynnistyivät Euroopassa ilman yllätyksiä. Kesän EM-kisoissa menestyneet hoitivat pakkovoitot ammattitaidolla kotiin. Espanja piti fanejaan jännityksessä Suomen lohkossa (I) Georgian kotikentällä aivan viime minuuteille. Mestarin voittomaalin laukaisi kärkimies Soldado pelikellon näyttäessä 86 minuuttia. Lohkon kakkossuosikki Ranska selvitti räpiköiden avausottelussaan Olympiastadionilla Suomen niukasti lukemin 0-1. Ranskan hoideltua heti tiistaina toisella kierroksella tiukasti pyristelevän Valko-Venäjän kotikentällä numeroin 3-1, siirtyi se lohkon kärkipaikalle. Georgia otti avauskierroksella voiton Valko-Venäjästä, joka on tässä vaiheessa nollilla Suomen kanssa.

Suomi aloitti karsintasarjan harmillisella tappiolla, vaikka otteet paranivatkin hienosti ottelun vanhetessa. Hukattuja paikkoja ei kuitenkaan lasketa. Ranska sen sijaan ei hukannut hetkeä, mikä lähti Suomen hienosta avauksesta ja Kasper Hämäläisen ohjauksesta oikeaan laitaan Roman Eremenkolle.Sen sijaan että Roman olisi pelannut hyvin liikkuneille kärjille eteenpäin hän päätti hidastaa ja hakea poikittaissyötöllä Alexander Ringiä. Hieman epätarkka syöttö aiheutti Ringille vaikeuksia neljän ranskalaisen puristuksessa. Muuten vaisusti esiintynyt Karim Benzema nappasi keskialueella pallon, harhautteli suomalaisista Sparvin sekä Ringin ja vapautti Abou Diabyn toppareiden Joona Toivio-Niklas Moisander välistä maalintekoon. Koko soppa lähti yhdestä harkitsemattomasta syötöstä. Toivio kiilasi vielä Valioliigaa pelaavan Arsenalin tähden oikeaoppisesti laitaan, mutta sekään ei pelastanut. Muuten Huuhkajat puolusti joukkueena kurinalaisesti koko ottelun ajan ja loi siinä sivussa selkeät maalipaikat niin Pukille, Hämäläiselle kuin Sparvillekin. Uskon että olemme oikealla tiellä.

Usein Suomen kohdalla puhutaan hieman liikaakin hukatuista maalipaikoista. Mistä sitten johtuu, että Ranska tekee lähes ainoasta paikastaan maalin tai Ruotsi jossakin ottelussa neljästä paikasta kolme maalia jne. Mielestäni asiaan löytyy yksinkertainen selitys. Lähes aina ”varmaa” maalipaikkaa edeltää huippuhyvä syöttö . Se on perfect, se on komplett, se on exakt ja presiis. Täydellinen! Benzema tarjoili tällaisen Diabylle. Suomen kuusi pelaajaa hoippuivat kaikkialle muualle paitsi pallon eteen. Heillä oli siihen mahdollisuus.

Ranska-ottelun jälkimainingeissa stadionilla esiintyivät Palloliiton Gladiaattorit sekä Jari Litmasen ”sukupolven” pelurit jäähyväistunnelmissa. Jari on ollut urallaan se ainutlaatuisen nerokas ”perfect-man”. Sellaista vieläkin jaksan odottaa Alexei Jr.Eremenkosta. Mika Väyrynen oli tiistaina Tsekki-ottelussa joukkueemme perfect-man. Hän tarjoili ystävyysottelussa sen ”kuuluisan” Teemu Pukille. Teemu kiitti ja sinetöi 0-1 voiton sinivalkoisille.

Jukka Vakkila


MM-karsinnat käyntiin - Ranskakin on murroksessa (7.9.2012)
 

Ranska koki ison pettymyksen kesän EM-turnauksessa ja seurauksena valmentaja Laurent Blanc väistyi. Seuraajaksi valittiin Blancin maajoukkuepelikaveri Didier Dechamps. DD:n aikana on pelattu yksi harjoitusmaaottelu, missä päädyttiin Uruguayn kanssa maalittomaan tasapeliin. EM-turnauksen 23 pelaajasta on tällä hetkellä listalla alle puolet ja heistä avauskentälliseen mahtunee 4-5 pelaajaa. Ranska on futiksen suurmaa, mikä elää murroksessa. Suurmaan etuna on se että pelaaminen kaikkiaan on korkealla tasolla. Näin uusia nimiä on helpompi ajaa joukkueeseen. Pian nähdään, kuinka nopeasti Dechamps saa pelaajat omiin hyppysiinsä, löytää oikeat roolit ja ennen kaikkea saa hengen päälle. Mahdollisuuksia on, sillä pelaajana hän oli johtaja. Varsinkin maalintekijäosastolla Suomen perjantaiyön vastustaja on huippuvaarallinen. Karim Benzema (Real Madrid), Franck Ribery (Bayern Munchen), Oliver Giroud (Arsenal),Jeremy Menez (Paris S.G) ja Bafetimbi Gomis (O.Lyonnais) ovat jokainen vuorollaan valmiita rokottamaan virheistä.

Mixu Paatelainen on samankaltaisessa tilanteessa kuin DD. Erona vain se että Suomea ei vielä lasketa jalkapallon suurmaaksi. Hautomo, mistä ammennetaan, on kohtuullisen pieni. Suomella on mielestäni riittävän hyviä pelaajia tällaisten kotiotteluiden voittamiseksi, kunhan tietyt asiat saadaan reilaan. Maalivahdista lähdetään liikkeelle. Olli Huttusen, Kari Laukkasen, Antti Niemen tai Jussi Jääskeläisen jälkeen kukaan ei ole ottanut vakipaikkaa veräjän suulla. Nyt mahdollisuuden saanee Hollannin liigaa pelaava Niki Mäenpää.

Toivottavasti onnistuminen tulee juuri nyt, sillä omassa liigassa Nikin seura Venlo, on viimeisellä sijalla toistaiseksi ilman voittoa. Mixun päänsärky ei lopu veskarin valintaan, sillä myös puolustuslinja pitää saada uskottavaan muottiin. Nähdyt haparoinnit on unohdettava ja itseluottamus on loihdittava pintaan. Marco van Bastenin valmentama Jukka Raitala joutuu vakuuttamaan kenraaliharjoituksissa kuka pakin tontilla aloittaa. Joona Toivion suoritus Pohjois-Irlannissa jätti toivomisen varaa, mutta luottamusta ei synny, jos virhe johtaa heti penkkikomennukseen. Hyvä lopputulos edellyttää Suomelta maalia. Teemu Pukki pystyy siihen, vaikka viime aika on mennytkin maalintekoa Schalken penkiltä katsellen. Alexander Ringiltä ei itseluottamusta puutu, joten miksei hän voisi ratkaista. AC Chievossa pelaava Perparim Hetemaj on osoittanut vaarallisuutensa erikoistilanteissa. Saumaton kurinalaisuus, palava intohimo ja onnistumiset erikoistilanteissa ovat Suomen mahdollisuus..

Jukka Vakkila

 


 

Matkakertomus Puola-Ukraina-Puola -matkasta jalkapallon EM-kisoihin kesäkuussa 2012 eräiden linssien läpi katsottuna
 


Lähtö

Reissumme lähti liikkeelle perjantaina 8. kesäkuuta tapaamisella Hki-Vantaan lentokentällä klo 07.30. Luurailin aikani arvailemalla ketkä kuuluvat matkaporukkaan, yhden kolmesta osasin arvata oikein, joten ainakaan 75% matkalaisista eivät tunteneet toisiaan ennakolta. Välilasku Stockikseen sujui aikataulun mukaan, joten laskeuduimme Krakovaan heti puolenpäivän jälkeen ja pääsimme kipaisemaan D-luokan vuokra-autoamme lentokentän Aviksesta. Pian Jukka nosti kytkintä ja kurvasimme ensimmäisen liikenneympyrän pariin kertaan vain varmistaaksemme, että lähdemme moottoritietä oikeaan suuntaan.

Pian saavuimme tietullille ja kartanlukija kävi varmistamassa, että suunta oli oikea. Jees, jees, sinne vaan ja ensimmäiset viisi euroa sujahtivat tietullitädin pulleisiin näppeihin.
Reissulaulu raikui iloisesti, kunnes joku keksi tarkistaa ilmansuunnat auringosta ja kyllä, länteen oltiin menossa, vaikka Ukraina löytyy Puolasta itään. Jukka vaihtoi kulkusuuntaa ensimmäisestä rampista, joka löytyikin hetikohta parinkymmenen kilometrin jälkeen. Tietulli löydettiin sieltä, minne se jätettiin ja kylläkyllä, saatiin maksaa samainen femma ilman turistiurpoilualennusta. Ja sitten vaihtuikin kartanlukija.

Ensimmäisessä jaloittelupaikassa, jossa nokimme nälkäämme herkulliset puolalaiset mikroaaltouuniburgerit ja -kebabit, törmäsimme saksalaiskaravaanareihin, jotka sonkkasivat hätääntyneinä, että miliisit olivat katkaisseet kyseisen ajotien mielenosoittajien vuoksi. Ei auttanut kuin koukata takaisin ja etsiä uusi reitti rajalle. Matka piteni n. 160 km, mutta muu liikenne väheni, vaikka olisi luullut sen mieluumminkin lisääntyvän kaikkien kisaturistien siirtyessä tälle uudelle reitille. Tai sitten puolalaismiliisi oli tehnyt sakemanneille jostain kaukaisesta, kaunaisesta syystä nk. ”käytännön pilan”, jonka maksajiksi jouduimme myös me viattomat kisaveljet. Mene ja tiedä.

Tällä rauhallisemmalla reitillä Jukka losotteli menemään kuusivaihteisella Rellullamme niin vauhdikkaasti, että rajalle saavuttiin enää tuntia alkuperäistä aikataulua jäljessä. Vilautimme ensimmäiselle koppalakille ottelulippujamme ja meidät ohjattiin nk. ”Vihreälle Linjalle”, muutaman kymmenen metrin mittaiseen tynkäjonoon. Viereisellä kaistalla piti bakkanaalia satakunta metriä paikallista rahvasta. Ja mikäs siinä oli pitäessä, kun rajahenkilökunta oli jumittanut omat /C:nsä radion ääreen kuuntelemaan kisa-avausta Puola – Kreikka.

Odotellessamme haimme kahvilantapaisesta hökkelistä tököttiä, jota kait kahviksi raja-asemalla kutsutaan. Olisi sieltä saanut myös pulloittain votkaa ja 4:n futiksen kokoisia kaalikääryleitä. Huhtamäen styroksikupissa ei terva päässyt ihan heti jäähtymään, joten mikäs siinä oli puhallellessa mukeihin ja odotellessa matsin päättymistä. ”Eipä tästä paljoa kahvi enää voi parantua”, kuulin Ekin tokaisevan samalla kun pyyhin kyyneleitä silmistäni ja nielin isoina palasina happea pysäyttämään puolalaiskahvin taustanousut.

Pianhan se matsi päättyikin reilun tunnin venttaamisen jälkeen ja asemalle syntyi säpinää. Puolan puolella seistessämme passimme tarkistettiin kahdesti ja auton paperit kerran. Luonnollisestikin joku proopuska puuttui, mutta ei muuta kuin torumisten saattelemana paraatimarssia parikymmentä metriä eteenpäin, Ukrainan puolelle. Taas passimme kerättiin ei kerran, vaan kahdesti ja kädet heiluivat. Joku todistus vuokra-autostamme mätti, mutta suurin sotanorsu, jolta löytyi eniten rautaa kauluksesta, armahti meidät lopulta ja matriarkan suorastaan vietteleviksi maalattujen valvovien silmien alta pääsimme pujahtamaan kohti typötyhjää valtatietä. Arvelimme työntäyteisten viranomaisten pystyvän tarkentamaan näkönsä maksimissaan puolen kilometrin päähän, josta löysimmekin mitä rauhallisimman pysähdyspaikan jonkun Sotilasalue-merkin alta ja pääsimme keventämään lastiamme.

Hämärän hiipiessä kiitimme fosforinvihreiksi maalattuja maalaistaloja, jotka hohdollaan rajasivat kehnoksi käynyttä valtatietä. Lviv:n kaupungin löysimme ongelmitta ilman karttaammekin, joka sivumennen sanoen päättyi valtakunnan rajalle. Kaupungin keskustaan päästyämme otimme riistohintaiseksi (4 EUR) osoittautuneen taksin, joka saattoi meidät hotellimme paraatiovelle. Kello näytti kymmentä. Tunti tästä, olimme jo ravintolassa syömässä huonoa päivällistä.

 

Lauantai 10.6.

Hotellin runsaan aamupalan voimalla nousimme Sightseeing-minibussijunantapaiseen. Kaupungin keskusta oli todella epätasainen mm. käytöstä poistuneiden rautatieverkoston osittain tielle jätettyjen kiskojen vuoksi. Tie kiskojen ympäriltä oli painunut, joten vaaksan verran kiskoa puski useammasta kuin yhdestä risteyksestä ylös mukulakivetyksestä. Vaunu pomppi vieden paikatkin hampaista, joten matkustajien tärkeimmäksi tehtäväksi jäi takertua henkensä uhalla rakenteisiin ja suojata pää. Kuvia räpsittiin yhdellä kädellä katonrajaan jätetyistä avonaisista räppänöistä.

Ajelun jälkeen jäi aikaa ostoksille. Riistohintaisen kisakrääsän lisäksi kaupasta löytyi hyvin vähän muuta ostettavaa. Hienoimmassakin (ja ainoassa) tavaratalossa luottokorteille pyöritettiin päätä.
Reissumme viimeinen päivällinen nautittiin kolmen paikallisen futisnuoren kanssa, joihin Kari oli onneksemme tutustunut. Oppaamme ja ainoan englanninkielisen emäntämme neuvosta tilasimme Ukrainalaisen menun, jonka alkupala - Ukrainalainen borssikeitto- vei kielemme mennessään. Joka sinänsä oli ihan hyvä asia, koska varsinainen pääruoka oli leivitettyä perunaa öljyssä. Karmeaa. Lviv:stä oli hankalaa löytää lihaa. Syy jäi mysteeriksi.
Kuriositeettina mainittakoon, että hyvin diplomaattisesti kysyimme englanninkieliseltä oppaaltamme Ukrainan poliittisesta tilanteesta heikäläisten näkökulmasta. Asian arkaluonteisuus kävi ilmeiseksi kahdessa sekunnissa oppaamme painaessa päänsä ja pyyhkäistessään silmäkulmaansa. Vaihdoimme nopeasti puheenaihetta. Myöhemmin omassa porukassamme epäilimme, että tarjoilijoillakin voi olla korvat.

Ruokailun jälkeen oppaamme soitti paikalle kaverinsa, joka todella vaatimatonta korvausta vastaan lupasi heittää meidät jo aikaa sitten parhaat päivänsä nähneellä autollaan futisstadikalle. Neljän skroden urheilumiehen sulloutuminen samaan pikkuautoon näytti niin epätoivoiselta, että Jukka päätti etsiä itselleen oman kyydin. Muistutus paikallisliikenteen vaarallisuudesta saatiin max. 40 metrin jälkeen, kun Jukkaa kyydittävä kiesi ajoi kolarin. Lysmyt Ladassa lisääntyivät entisestään, mutta henkilövahingoilta vältyttiin. Jukka hyppäsi Simcaamme ja hurja kuskimme painoi lämän pohjaan. Harvoin, jos koskaan, olen istunut kyydissä, kun kuski on ajellut yksisuuntaisia katuja vasten virtaa ja tyynenviileästi koukkaillut jalkakäytävien kautta. Loput viisi kilometriä matkasta piti kulkea jalan, joka hurjan kyytimme jälkeen ei tuntunut ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Patikoiminen ei kuitenkaan koskenut kaikkein kalleimpia ökyautoja, huomasimme.

Stadikan ulkopuolella ihmettelimme hurjan hulabaloon, kisatorin ja myyntikojujen puuttumista. Stadika ja sen ympäristö olivat oiva muistomerkki sosialismi-realismin suuruudenhulluudesta, jos oman mielipiteen saa sanoa. Turvatarkastuksia oli kolme. Viimeisessä kulunvalvontapisteessä kohtuullista kessiä kantava, ei ehkä pelkästään kisojen, vaan koko Telluksen tyhmin sakemanni jumitti itsensä turvaporttiin ja Karin sekä koko loppujonon hänen taakseen. Sakemanni ei mahtunut sisälle, eikä ulos uskaltanut lähteä, koska ilmeisesti lipulla pääsi kulkemaan vain kerran suuntaansa. Eipä auttanut kuin koko loppulössin pakittaminen pois karsinasta toiseen jonoon. Sakemanni oli ainakin pelistä pois kulkiessamme irrotettu portista. Harmi, jäi kuva ottamatta.

Jälkipelit

Matsin jälkeen tutkailimme vähintään kolminkertaisesti ylisullottuja trolley-busseja ja päätimme yksissä tuumin mieluummin ottaa taksin. Hinta sovittiin triplaksi tulomatkaan verrattuna, joka kuitenkin pysyi alta neljän euron nokkaa kohti. Nahkarotsinen palveluammattilaisen irvikuva ajoi kuin itse Perkele hotellimme huudeille, puolessa ajassa menomatkaan verrattuna. Vanhaa kikkaa käyttäen hän pysäytti minibussinsa taxi-tolpalla päivystävien virkaveljiensä kohdalle ja ilmoitti hinnan pompsahtaneen vaatimattomasti kymmenkertaiseksi. Suomeksi käytyjen ”neuvottelujen” jälkeen tungin hänen rintataskuunsa ennalta sovitun rahasumman ja paiskasin etuoven kiinni. Virkaveljet tolpalla väänsivät ikkunat kiinni ja jumittivat penkeilleen istumaan kuskimme aneluista huolimatta. Reissumme ainoa vastoinkäyminen, josta selvittiin järkyttävän alhaisen verensokerin aiheuttaman kilarin puuskassa kokemusta rikkaampana.

Säntäsimme etsimään yöllistä. Ensimmäisen ravintolan terassilla syötiin houkuttelevasti, mutta voi, ravintolan nokkamies mietti ankarasti ikikrapulaista päätään käsiinsä nojaten ja pyöritti sitten päätään: eipä enää nappaa sapuskanlaitto. No eipä muuta kuin seuraavalle puolityhjälle terassille. Odotettuamme, odotettuamme ja vielä odotettuamme saimme ruokamme. Olen nähnyt jos jonkinlaisia kalansilmätekniikalla otettuja valokuvia, joissa hotellihuoneen vaatekomerokin saadaan näyttämään residenssiltä, mutta tämä photoshoppaus hyppäsi aivan uudelle tasolle. Menussa herkullisen näköisen annoksen kuva oli otettu epäilemättä mikroskoopin läpi: Ekin ja Jukan annokset tuotiin kahvikupeissa. Enkä puhu nyt mukikoosta, vaan kahvikupeista. Jälkiruokaa (joka oli taivaallista muuten) jouduimme odottamaan kaksi kertaa pidempään. Laskun sentään saimme hetkessä. Aamuyöllä kävelimme edelleen nälkäisinä hotelliimme.

Kotimatka

Muutaman tunnin yöunien jälkeen hotlamme aamupala valmistui ja hyökkäsimme nälkäisinä herkkupöytien ääreen. Huoneet luovutettiin ja auto haettiin takakujan vartioidulta parkkipaikalta - koskemattomana. Suunta Puolaan vaistottiin kimpassa, ei ehkä ihan heti, mutta kohta. Maantielle päästyämme unen karisti viimeistään silmistä vastaan ajanut punainen auto, joka ilmiselvästi halusi ajella meikäläisten sukille. Jukka veti kuitenkin kylmän rauhallisesti kuin Futistekniikan perusteet, osa I - kirjasta: kuljeta kovaa kohti, harhauta vasemmalle ja ohita oikealta. No, vähän käytiin pientareen yli ojan puolella, mutta avustava jätti liputtamatta ja matka jatkui. Taustapeilien mukaan kaveri olisi haastanut muitakin vastaantulevalla kaistalla ajavia, mutta me kaksi olimme aamun ainoat autoilijat.

Laskimme huviksemme kaikki tulomatkamme Fair Pay -poliisiratsioiksi lukemamme tapaukset. Niitä oli vaatimattomat 16. Paljon näkyi kynsiään jyrsiviä saksalaiskuskeja, joita ilmiselvästi oltiin rokottamassa. Me ajoimme niin oikein kuin osasimme ja koko 700 km matkasta Krakova-Lviv-Krakova selvittiin ilman mitään sakkoja. Kirkkoja tien varrelle oli siunaantunut aivan valtavasti monista uskontokunnista ja joissa sunnuntaisin oli paikallisilla selvästi suurella joukolla tapana käydä. Valtavia viljapeltoja näkyi silmänkantamattomiin, mutta ulkona tepottavia kasvattielikoita näimme hyvin vähän.

Auton luovutettuamme lentokentän autovuokraamoon, pääsimme vihdoin nauttimaan lentokentän terassilla yllättävän kapeat Krakovan-makkarat, joita ovelasti oltiin piilotettu Hot Dog -sämpylän väliin. Kiitimme matkanjohtajaamme turvallisesta ja aivan mahtavasta ja opettavasta matkasta. Jätimme Jukan Krakovaan odottamaan seuraavaa ryhmää ja me muut jatkoimme Oslon kautta Helsinki-Vantaalle.
Kieltä en oppinut, en sitten ollenkaan, esim. natiivien valuutan nimestä minulla ei ole edelleenkään minkäänmoista arvausta, mutta yhden sanan opin joka kävi oikeastaan kaikkialla positiivisessa hengessä niin rajaviranomaisten, ravintolahenkilökunnan kuin paikallisten kanssa asioidessa.
- ”Football?”
- ”Football!” :)

Teksti: Veli-Pekka Karvinen


 

Julkaisemme EM-kisojen ajan Jukka Vakkilan Keski-Uusimaa lehdelle kirjoittamia blogeja tällä palstalla sitä mukaa kun ne ovat ilmestyneet lehdessä.


EM-jalkapallo 2012, kolumnit

 

Vuoden 2012 jalkapallon EM-lopputurnaus on loppuun käsitelty. Espanja ylsi huikeaan saavutukseen pöllyttäessään lähes leikitellen finaalivastustajansa Italian. Sillä on nyt neljän vuoden ajalta kolme arvoturnausmestaruutta ja se hipoo jo sensaatiota. Joukkueen vahvuuksia ovat korkealuokkainen tekninen osaaminen, hyvä pelinlukutaito sekä uskomattoman hieno joukkuehenki. Näitä hyveitä ei pysty kukaan toinen kopioimaan. Niihin on kasvettava pitkän prosessin kautta. Espanjan tie kelpaa kuitenkin malliksi kenelle tahansa.

A-lohkon joukkueista Venäjä oli suurin pettymys. Hieno Tsekki-voitto (4-1) ei siivittänyt naapuria sen suurempaan lentoon. Tähdet olivat pimennossa, eikä juuri 22 vuotta täyttänyt Alan Dzagojev yksin pystynyt kaikkeen. Hän oli kuitenkin yksi turnauksen valopilkuista. Tasaisen heikosta lohkosta parhaiten selvisivät Tsekki ja Kreikka, mutta molempien paukut käytettiin jo alkulohkossa. Tie nousu pystyyn heti puolivälierissä. B-lohkon positiivisin yllättäjä oli Portugali pelaamalla hienoa jalkapalloa aina siihen asti kunnes kohtasi Espanjan ja hävisi rankkarikilpailun. Saksa oli totutun vahva, mutta hyytyi käsittämättömällä tavalla Italian repiessä sen puolustuksen välierässä kahdesti. Hollannin luovuus oli teillä tietymättömillä, eikä Bert van Marwijk saanut mitään otetta oikuttelevasta ryhmästään. Surkea esitys Suomen lohkosta turnaukseen ponnistaneelta.

C-lohko osoittautui lopulta parhaaksi lohkoksi, sillä siitä Espanja ja Italia venyttivät itsensä finaaliin. Myös Kroatia oli yksi turnauksen parhaista, vaikka menettikin pelin viime hetkellä Espanjalle töhrittyään ensin itse tuhannen taalan paikat. Kroatian Luka Modric ja Mario Mandzukic olivat kisojen ehdotonta eliittiä. D-lohko oli hieman väritön ja mauton. Englanti toki rimpuili puolivälieriin, missä Italia nöyryytti sen rangaistuslaukauksilla. Ranska pelasi pienoisista odotuksista huolimatta lupaavan huonosti ajatellen syyskuun MM-karsintaottelua Suomi-Ranska.

Jälleen kerran nähtiin miten pienestä menestys voi olla kiinni. Yksi tolppalaukaus, hutipotku tai muuten vaan huono hetki romuttaa jatkomahdollisuudet. Näin käy myös maailman huipuille. Espanjan totaalinen pelinhallinta johti ansaittuun mestaruuteen. Saksalle ja Italialle tuli heikot hetkensä ja se riitti tällä kertaa pudottamaan heidät. Kun näihin maihin lisätään vielä Portugali ja Kroatia niin koossa on turnauksen selkeästi parhaat maat. Kaikilla heillä on nykyaikaisen jalkapallon parhaat aseet käytössä. Ilman nopeutta, ilman taitoa, ilman lajin vaatimaa fyysistä kestävyyttä tai ilman kykyä pelata joukkueena ei tähän kategoriaan ole asiaa. Kansakunnat kaikkialla ovat jälleen nähneet, mistä on hyvät pelaajat ja hyvät joukkueet tehty. Espanja sen juuri nyt parhaiten osaa.

(Keski-Uusimaa 4.7.)

 


 

Punainen myllytys

Kolmannen peräkkäisen arvoturnausmestaruuden voittanut Espanja ei jättänyt selittelyn varaa selättäessään Kiovan finaalissa huipputurnauksen pelanneen Italian lukemin 4-0. Italialla oli toisen jakson alussa pieni mahdollisuus päästä peliin mukaan Di Natalen kahdesta hyvästä tilanteesta. Espanja riisui Italian aseista silmiä hivelevällä, lähes virheettömällä syöttöpelillään. Aiempiin otteluihin verrattuna huimasti tempoa lisännyt mestari näytti kentän jokaisella osa-alueella, mitä huippupelaajilta vaaditaan. Se näytti, että turbovaihde löytyy kun sitä tarvitaan.

Espanja joutui kulkemaan pitkän tien ilman suurempia menestyksiä, mutta nyt on löytynyt oikeat lääkkeet. Ylivertaiset keskikenttäpelaajat, jotka omaavat lähes täydellisen pallon hallinnan ja syöttötaidon, pyörittävät peliä vaihdellen pelitempoa ja rytmiä kunkin tilanteen vaativalla tavalla mielin määrin. Ratkaisu syntyy kun oikea-aikainen, terävä, nurmikkoa nuoleva syöttö puhkaisee vastustajan puolustuslinjan. Usein se nerokkuus kulminoituu joko Xaviin tai Andres Iniestaan. Molemmat ansaitsevat turnauksen parhaan pelaajan tittelin. Luova tapa pelata jalkapalloa liitetään vankkumattomasti Hollantiin. Nyt on keksittävä sopiva nimi Espanjan luomalle mallille. Olkoon se vaikka ”Punainen myllytys”.

Jos kaikkialla maailmassa jäljitellään Espanjan tapaa pelata jalkapalloa, niin ei ole liioiteltua sanoa, että ”Punainen”on piirtänyt jalkapallokuviot uusiin kuoseihin. Yksi turnauksen hienoimmista hetkistä oli finaalin loppuminuuteilla. Fernando Torres siirtyi ensin kolmannella maalillaan kisojen maalintekijöiden kärkijoukkoon. Seuraavalla henkilökohtaisella osumalla hän jäisi historiaan vuoden 2012 maalikuninkaana. Se avopaikka tulikin, mutta herrasmies, täydellistä joukkuepelaajan luonnetta osoittaen syötti pallon juuri kentälle tulleelle pelikaverilleen Juan Matalle. Mata latasi tyhjiin loppulukemat 4-0. Siinä oli myös osaltaan Torresin kiitos Matalle, joka tuki häntä Chelsean vaikeina aikoina. Tuosta teosta jopa Italian Mario Balotelli voisi ottaa opiksi. Jalkapallo on joukkuepeli. Onneksi olkoon Espanja!

(Keski-Uusimaa 3.7.)
 


 

Valtaosa maailman parhaista jalkapalloilijoista nähdään tänä iltana Ukrainan Kiovan stadionilla tavoittelemassa Euroopan mestaruutta. Vuoden 2012 Puolan ja Ukrainan yhdessä järjestämä EM-turnaus saa arvokkaan päätöksen. Hallitseva mestari Espanja on rakentanut  joukkueensa mahtiseurojensa Barcelonan ja Real Madridin pelaajista. Monien yllätykseksi finaaliin loistavalla pelillä selvinnyt Italia puolestaan perustaa joukkueensa oman mahtiseuransa Juventuksen miehiin. Ilmiömäiseen iskuun päässeen Italian pelijohtajan Pirlon lisäksi puolustuksesta löytyy neljä Juven pelaajaa. Juuri tästä syystä valmentajat Vicente del Bosque ja Cesare Prandelli ovat voineet pitää vakiokokoonpanot  koossa koko turnauksen ajan.

Molempien joukkueiden tyyliin kuuluu pelata omaa peliä. Espanjalla se tarkoittaa pallon hallintaa niin kauan kunnes ratkaisusyötölle paikka avautuu. Useimmiten se namupallo lähtee Iniestan tai Xavin jalasta. Italia luottaa myös pitkään palloon, koska heillä on siihen tyyliin sopivat kärjet Balotelli ja Cassano. Tarkka oikealla kierteellä lähetetty pallo on useimmiten Pirlon käsialaa. Joukkueet kohtasivat jo alkulohkossa (1–1) ja osoittautuivat erittäin tasaväkisiksi. Maalivahdeista sekä Buffon että Casillas ovat kokeneet lähes kaiken. Buffon on ehkä paremmassa iskussa rankkarien torjunnoissa. Italian puolustus Chiellini, Bonucci, Barzagli, Balzaretti sattaa olla hivenen Espanjan Ramosin ja Piquen johtamaa linjaa puolustusvoittoisempi.  Väittäisin samaa myös saapasmaan keskikentästä.

Hyökkäyssuuntaan Andrea Pirlo on sama Italialle kuin Andres Iniesta ja Xavi  Espanjalle.
Saapa nähdä onko Fernando Torres valmentaja del Bosquen valttikortti myös tässä finaalissa. Uskon, että Espanja tarvitsee ryhmäänsä huippusyöttelijöiden lisäksi myös  Italian selustaan juoksijan. Viime ottelussa kokeiltiin Sevillan Alvaro Negredoa, mutta nyt on mestaruusottelu. Odotettavissa on ilmiömäisten taitureiden viihdyttävä draama. Se voi ratketa yhteen tilanteeseen. Balotelli on viimeistellyt kolme maalia, Torres kaksi ja Cassano yhden maalin. Nyt verkko voisi heilahtaa jo aiemmin viisi maalisyöttöä antaneen Antonio Cassanon toimesta.


(Keski-Uusimaa 30.6.) 


 

Ei auta, ei auta. Mitkään selitykset eivät auta. EM- jalkapallon ennakkosuosikki Saksa on ulkona. Juuri silloin kun näytti niin hyvältä ja varmalta, tuli huippuvireeseen virittäytynyt Italia ja ajaa pörräytti Fiatillaan kirkkaasti ohi Mersun. Miten näin voi käydä? Näin voi käydä siksi, että jalkapallo on yksi maailman hienoimmista urheilumuodoista, missä yksittäisen ottelun voittajan ”tietäminen” ei ole helppo nakki kenellekään. Nyt en puolustele omia veikkauksiani. Sanoisin vaan että Italia oli välieräottelussa erinomainen ja ”azzurrin” jokainen pelaaja täytti täydellisesti tehtävänsä. Saksa voi miettiä syitä ties mistä, mutta nyt he jäivät jalkoihin lukemin 1 – 2.

Voiko futisfani enempää toivoa kuin saada nähdä Mario Balotellin täydellisyyttä hipovat suoritukset. Ensin Pirlon ja Cassanon älykkäästi rakentama Balotellin 1-0 päämaali ja Riccardo Montolivon täydellisen vapauttavasta syötöstä Balotellin 2–0. Toki voidaan kysyä mitä teki Saksan puolustus näissä tilanteissa. Ei kannata liiaksi hakea syyllisiä, sillä jos Anttonio Cassanon ja Mario Balotellin kaltaiset  tuittupäät (valmentajien kauhut) päättävät olla pelihuumorissa samana päivänä ja vieläpä samassa pelissä, niin peli on pelattu.

Saksa on futismaa missä esitetään voimakasta kritiikkiä silloinkin kun maa voittaa mestaruuksia. Se takaa kehityksen ja taas MM-turnauksessa 2014 Saksa on yksi ennakkosuosikeista.

Sunnuntain finaalia vailla oleva EM-turnaus on osoittanut, kuinka vaikeaa ennakkosuosikin asema voi olla. Monet heistä levittelevät aurinkorasvaa ja pomputtelevat parhaillaan rantapalloja. Italian mahtavan esityksen lisäksi kiitos on jaettava Portugalille, minkä kynsistä mestari Espanja selvisi vasta rankkareilla. Se, että Bruno Alves ei saa rankkaria sisään ja Csec Fabregas saa, on pienestä kiinni. Portugali voi olla ylpeä joukkueestaan ja ennen kaikkea raikkaasta pelityylistä. Joukkue lähti rohkeasti asetelmalla 4-3-3, pyrkien pelaamaan taitojalkapalloa alhaalta lähtien Pepen, Alvesin sekä Coentraon toimiessa pelin käynnistäjinä. Pepen panos Espanja-ottelussa oli mielestäni lähellä kymppiä. Olen aina pitänyt hokemasta: ole yksilö, mutta pelaa  joukkueellesi. Tiedän että tähtipelaajat ovat erilaisia ja erilaisuus on rikkautta. Silti en ymmärrä, miksi loistava Cristiano Ronaldo on niin kiinnostunut hiuksistaan. Jopa enemmän kuin pelikavereistaan. Taasen Italian tähtipelaaja Andrea Pirlo ei puhu, mutta pelaa. En tiedä pussaako.

Partakosken metsien ja rantojen useat kesäasukkaat ovat tehneet jälleen kerran arvokisaveikkauksensa. Olen siinä mukana. Voitto näyttää taas luisuvan naishenkilöille, jotka sanojensa mukaan eivät ole käyneet matseissa koskaan.

(Keski-Uusimaa 29.6.)


 

Puseron alla asuu pieni Oliver Kahn

Puola on tehnyt osuutensa vuoden 2012 EM- jalkapallon järjestäjänä tänä iltana. Saksa ja Italia ratkovat Varsovassa kumpi joukkueista on finaalissa. Euroopan mestari käynnistää juhlat turnauksen viimeisessä ottelussa sunnuntaina Ukrainan Kiovassa.

Satuin juuri katsomaan Saksan television lähettämän dokumentin legendaarisesta maalivahdista, Oliver Kahnista. Tämä taipumaton veskari saavutti ja näki lähes kaiken niin Bayern Munchenissä kuin Saksan maajoukkueessakin. Nyt mies pyörittää konsulttifirmaa ja kiertää mm. nuorisovankiloita ajatuksenaan luoda uskoa sekä yritysjohtajiin että nuoriin syrjäytyneisiin. Kahn jos kuka voi uskottavasti julistaa: älä koskaan anna periksi, älä koskaan luovuta. Jos jotakin haluat, niin voit sen myös saavuttaa. Sinä itse vastaat itsestäsi. Oliver Kahn oli pelaajana tinkimätön. Hän ei todella luovuttanut koskaan. Hänen kohtaamisensa nuorten rikollisten kanssa teki syvän vaikutuksen. Myös rikollisiin.

Joachim Löwin valmentaman Saksan jokaisen pelaajan puseron alla asuu pieni Oliver Kahn. Välierävastustaja Italia tietää sen varsin hyvin. Italian sinipaidat ovat toisaalta itse tunnettuja kyvyistään latautua juuri tärkeillä hetkillä. ”Olemme paineen alla parhaimmillamme”, väittää valmentaja Prandelli. Miten Italian valmentaja voi uskotella pelaajilleen että he voisivat pudottaa kolme kertaa Maailman mestaruuden ja kolme kertaa Euroopan mestaruuden voittaneen hirmukuntoisen Saksan? Ehkä ei uskottavasti mitenkään. Yllätys ei liene sekään, että saksalaisille osui Italiaa pitempi palautumisaika ennen välierää. Heillä kun on muutenkin kahden joukkueen verran mestarien vertaisia pelaajia.

Saksaa olen ylistänyt jo monissa kolumneissa, joten todetaan nyt lyhyesti, että he voivat juuri nyt hävitä vain hyvin onnekkaalle vastustajalle. Ehkä rouva Fortuna tulee Italian avuksi. Tuohon ratkaisijan rooliin voi tarjota kisojen parasta pelintekijää, Andrea Pirloa. Hänen itsevarmuutensa on huipussaan. Jos Mario Balotellin lapikas osuu oikeaan aikaan - niin miksei. Italian puolustus on toiminut maalivahti Gianluigi Buffonin johdolla erinomaisesti jo neljässä ottelussa. Vain Espanja ja Kroatia ovat onnistuneet puhkomaan heidän puolustuksensa kertaalleen.

Yleensä joukkue, mikä päästää vähiten maaleja on lähellä mestaruutta. Jos Italia jotenkin pystyisi venyttämään pelin aina rankkarikilpailuun, niin Buffonille jäisi kuoliniskun avaimet. Vai mihin uskoo valmentaja Prandelli.

Roy Hodgson ilmaisi asian näin. Hyvä puoli Englannin putoamisessa jatkosta oli se, ettei tarvinnut jäädä häviämään Saksalle.

(Keski-Uusimaa 28.6.)



Real Madridin huiput iskevät illalla yhteen

Portugalin valmentaja Paolo Bento on melko kokematon heppu verrattuna Espanjan menestysluotsiin Vicente del Bosqueen. Aloittaessaan maajoukkueen peräsimessä v 2010, hän ei ollut portugalilaisten suosikki. Vähitellen menestys on muuttanut mielipiteet ja samalla hitsannut joukkueen yhtenäiseksi. Onko Portugalista todelliseksi Espanjan haastajaksi tänä iltana Varsovassa pelattavassa välieräottelussa?

Mielenkiintoa Portugalin ja Espanjan kohtaamiseen tuo se, että kentällä nähdään yhteensä jopa 7-8 Real Madridin pelaajaa. Espanjalla on ainakin alakerran Iker Casillas, Sergio Ramos ja  Alvaro Arbeloa tulessa ja heidän tukenaan puolustavana keskikenttäpelaajana Xabi Alonso.  Näiden rinnalle Bosque heittää Barcan miehistä ainakin Gerard Piquen, Sergio Busquetsin, Xavin ja Andres Iniestan. Miten kokematon Bento vastaa espanjalaisten tähtiasetelmaan. Myös hänellä on heittää peliin Madridin miehiä: Cristiano Ronaldo, Pepe ja Fabio Coentrao . Molemmat maat ovat pitäneet kiinni vakiokokoonpanoista koko kisojen ajan.

Avainpohdintoja tulee olemaan pitääkö valmentaja Bento Ronaldon vasemmalla laidalla, missä tehopommittaja saa vastaansa seurakaveri Arbeloan. Toinen seurakaveri, jota Arbeloan on syytä varoa on Portugalin nouseva vasen pakki Coentrao. Ronaldo voisi aloittaa keskelläkin, mutta silloin hän törmää puolestaan seurakaveriinsa Ramosiin. Ei ole helppoa. Kuka ottaa Portugalin loukkaantuneen huippuhyökkääjän Postigan  paikan? Hugo Almeida, 191cm, on hyvä vaihtoehto. Kova ase Nanin ja Ronaldon väliin.
Illalla tiedämme, onko Bosque antanut joukkueelleen käskyn väsyttää ”pelkillä” keskikenttäpelaajilla ja 800 syötöllä portugalilaisten puolustus. Silloin Fernando Torres aloittaisi penkillä ja Fabregas saisi tilaisuutensa. Jos peli on pitkään tasan niin ratkaisijaksi del Bosque voi lähettää oikealle laidalle Jesus Navasin. Navas on erittäin vaarallinen silloin kun vastustajalla jalka on jo raskas.

Spekulointi kuuluu jalkapallokulttuuriin, mutta paras katsoa livenä, miten tänään käy.
Mestarin päänahka on himoittu. Uskon kuitenkin että espanjalaisilta löytyy vielä yksi vaihde lisää. Se tietää finaalipaikkaa.

(Keski-Uusimaa 27.6.)


 

Pirlo teki Panenkat

Italian valmentaja Cesare Prandelli pumppasi miehistöönsä henkeä väsymättä koko  puolivälieräottelun ajan. Sama motivointi jatkui jatkoajan tauolla sekä vielä ennen rankkarikisaa. Englannin Roy Hodgson istui sykkyrässä penkillään. Aivan kuin hän olisi valmistautunut tappioon jo etukäteen. Italiasta paistoi halu voittaa ottelu, eikä briteillä ollut muutamaa lähentelyä lukuun ottamatta mitään sanottavaa. Pallonhallinta oli selkeästi saapasmaalla. Lisäksi tilastoidut maalintekoyritykset menivät Italialle lukemin 23-6 ja laukaukset kohti maalia luvuin 11-1.

Tilastotiede ottelutapahtumassa ei pidä läheskään aina paikkaansa. Nyt se joukkue mikä määräsi tahdin onnistui oikeutetusti ratkaisemaan ottelun, vaikkakin vasta rankkarikisan kautta. Epäonnistujia olivat Englannin Ashleyt Cole ja Young. Italian todelliset ratkaisijat olivat Joe Hartin ärsyttämä Andrea Pirlo sekä hienosti hermonsa hallinnut vaihtomies Alessandro Diamanti. Loistavaa turnausta pelaava Pirlo teki brittiveskarille rankkarivipin, minkä Mr. Hart muistaa ikänsä. Se jää muutenkin elämään samoin kuin erään Antonin Panenkan vastaavanlainen stoppari 1976 EM-finaalissa.Tuolla maalilla Tsekkoslovakia vei mestaruuden Länsi-Saksalta. Nuoret uraansa aloittelevat TV-selostajat eivät tätä ehkä muista. Panenka ja Youtube, niin siellähän se.

Taktisesti tarkastellen Prandelli oli piilottanut Pirlon taitavasti keskikenttäkolmikon Marchisio, Montolivo, De Rossi taakse. Sieltä laajalla säteellä liikkuva pelintekijä pääsi hyvin pyörittämään Italian peliä. Kärkipelaajat Mario Balotelli sekä Antonio Cassano saivat vuorotellen lähes tuhannen taalan paikkoja, mutta verkkoon asti he eivät pelitilanteista palloa saaneet. Italiaa arvioidessa ei sovi unohtaa, että Gianluigi Buffon on edelleen huippureppuri. Prandellilla on vielä mahdollisuus näyttää taktiset kykynsä. Hodgson on jo saarella. Royn joukkue ei hävinnyt peliajalla yhtään ottelua, joten Steven Gerrardin ja kumppanien ei tarvitse hirveästi hävetä. Jotain siitä junnaamisesta jäi kuitenkin puuttumaan.

( Keski-Uusimaa 26.6.)


 

Huipuilla ajoitukset kohdallaan

Joachim Löw antoi roiman annoksen itseluottamusta ryhmälleen peluuttamalla rohkeasti joukkueen nuorimpia miehiä puolivälieräottelussa Kreikkaa vastaan. Hyvässä iskussa olleet Lukas Podolski ja Thomas Muller saivat kaivattuja lepominuutteja. Saksa näytti sen tärkeimmän syy, miksi heiltä odotetaan Euroopan mestaruutta. Laitalinkkinä häärinyt Marco Reus, 23v on Alexander Ringin pelikaveri Borussia Mönchengladbachista kun taas Andre Schurrle, 21v on Sami Hyypiän tuttu Leverkusenista. Mestari Dortmundin Mario Götze, 20v sai myös ottelumerkinnän ja luottamuksen valmentajaltaan.. Saksalla on siis lähes jokaiselle pelipaikalle kaksi maailmanluokan vaihtoehtoa. Ketään ei tarvitse kuluttaa loppuun pitkän turnauksen aikana. Se on iso etu viimeisiä otteluita ajatellen.
Löwille on lähes samantekevää, pelaako heillä piikkipaikalla Mario Gomez vai viimeisiä arvokisojaan käyvä Miroslav Klose. Kun taustalta tukea ovat antamassa Mesut Özil, Sami Khedira sekä Bastian Schweinsteiger, niin tiiviistikin puolustavat joukkueet ovat lujilla. Khedira osoitti Kreikka-ottelun komealla maalillaan, että hän ei ole pelkästään puolustava keskikenttäpelaaja.

Jos sattuu niin että kukaan hyökkäävistä huippunimistä ei saa avausmaalia aikaiseksi, niin paikalle kiiruhtaa pakin tontilta kapteeni Philipp Lahm. Loistava nousu ja maali häneltä Danzigin ottelussa. Lahm on tottunut pelaamaan sekä oikealla että vasemmalla  voimakkaasti hyökkäävässä roolissa. Myös Jereme Boateng viihtyy pakkina molemmilla puolilla. Tämä taas antaa valmentajalle oivan taktisen aseen ja se tietää vastustajalle harmia.

Aivan huonosti ei mene Espanjalla eikä Portugalillakaan. Hallitseva Euroopan mestari hoiteli Ranskan erittäin vakuuttavalla tavalla. Nyt oli tempoa huomattavasti aiempia otteluita enemmin ja syötöt olivat teräviä. Espanjalla on Saksan tapaan vahvoja akseleita kentän jokaisella alueella. Nyt heidän voitto-ottelussa ratkaiseva parivaljakko oli Jordi Alba ja Andres Iniesta. Xabi Alonson vuoro oli tällä kertaa olla viimeistelijä. Kisat lähestyvät huipennustaan. Hienointa on se, että huippunimet ja huippujoukkueet parantavat otteitaan. Heillä on ilmeisesti ajoitukset kohdallaan. Vai mitä mieltä ollaan Portugalin Cristiano Ronaldosta tai huipputaitavasta Nanista?

(julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 25.6.)
 


  

Sunnuntai 24.6. Kiova -  Kestääkö hyökkääjien hermot?

Italia on hivuttautunut hiljalleen ehdokkaaksi mitaliotteluihin. Joukkue pystyy pelaamaan voimakkaasti eteenpäin ja taitoa löytyy myös yllin kyllin. Kaikkiaan saapasmaa on esiintynyt mielestäni erinomaisesti. Englanti lähtee sunnuntain otteluun Kiovan stadionilla toistaiseksi tappiottomana joukkueena. Roy Hodgsonin ryhmä ei ole mielestäni mitenkään loistanut, mutta haittaako se. Voittamaanhan sinne kisoihin on lähdetty. Wayne Rooney on oiva lisä hyökkäyskalustoon. Hän pystyy ratkaisemaan pelejä, vaikka paikkoja olisi harvakseen. Myös Andy Caroll ja Theo Walcott voivat horjuttaa Italiankin puolustusta varsinkin kun näyttää selvältä että Giorgio Chiellini puuttuu kokoonpanosta. Hän on ollut yksi turnauksen parhaista alakerran pelaajista. Jos Englannin pelipäällikkö on Steven Gerrard, niin vastustajan vastaavassa roolissa häärii Andrea Pirlo. Molemmilla on mahdollisuus ratkaista peli joko kaukolaukauksella tai vaparista.

Sunnuntain ottelussa on mielenkiintoista seurata miten Italian huippuvaarallinen kärki Antonio Cassano pärjää kovaotteisen Jonh Terryn käsittelyssä. Englannin kapteeni saa olla varuillaan myös Mario Balotellin kanssa. Kaveri on varsinainen kuumakalle, mutta on vaarallinen hermot hallitessaan. Hän latasi mielestäni toistaiseksi hienoimman maalin ottelussa Irlantia vastaan..Kuumakalle löytyy myös Englannin riveistä Hän on tietysti Wayne Rooney. Jos nämä kaikki pysyvät kentällä niin tiedossa on jännitysnäytelmä.
 

julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä



Lauantai 23.6. Donetski – 800 syöttöä vain yhden maalin vuoksi?

Juhannuspäivänä juhlailtana Suomen suvessa sormet hakevat kiihkeästi kanavaa ja nupit suuntaavat noin kaakkoon, Donetskin stadionille, missä oman pudotuspelinsä pelaavat hallitseva mestari Espanja ja uutta menestystä rakentava Ranska. Pelaako Ranska viimeisen pelinsä, ennen kuin matkaa 7.9. Olympiastadionille karsintaotteluun Suomea vastaan.  Mikäli Espanja jauhaa jälleen se 800 syöttöä enimmäkseen taakse ja sivusuuntaan, niin eipä minua yllättäisi, vaikka Franck Ribery ja Karim Benzema puikahtaisivat jossakin vaiheessa maalintekoon. Tappio-ottelu Ruotsille oli heikko, mutta muuten Laurent Blancin ryhmä on pelannut aivan hyvin. Pitkän tappiottoman putken jälkeen tilanne on nyt nollattu ja peli saattaa jälleen vapautua.

Espanja irrotteli alkulohkossa heikkoa Irlantia vastaan latoen neljä maalia, mutta nyt tilaa ei yhtä avopaikkoihin löydy. Vastustajat ovat oppineet matkan varrella, miten Xavi hakee syvyyssyötöillä sekä pikku nostoillaan kärkeä puolustuksen takaa. Se pitää Ranskan estää hyvällä keskustan porrastuksella. Varsinainen painajainen pahimmillaan vastustajille on ollut Andres Iniesta vasemmalla laidalla. Jos hän sieltä sisään pujahtaa niin peli on selvä.

Missään jalkapallo-oppaassa ei pystytä sanomaan että joukkue, joka syöttää pelin aikana 800 kertaa voittaisi joukkueen joka selviää puolet vähemmillä syötöillä. Kroatiaa vastaan Espanjan syöttömylly johti yhteen osumaan. Miten käy lauantaina. Näemme ainakin sen onko Ranska lukenut läksynsä. Jos on, niin mestarin tie voi olla katkolla.

julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä


Freitag 22.6. Danzig – Avausmaali Kreikalle voisi olla Saksan tuho

Tämän illan puolivälieräottelussa Danzigissa kohtaavat ennakkosuosikki Saksa ja jälleen yllätysjoukkueeksi noussut Kreikka. Molemmat maat ovat saaneet maistaa aiemmin mestaruutta, mutta nyt Kreikan mahdollisuudet vaikuttavat vähäisiltä. Saksaa ei nimittäin taida pysäyttää mikään. Vai onko yllätys kuitenkin mahdollinen. Kreikan puolustuspeli luotiin jo saksalaisen mestarivalmentaja Otto Rehagelin aikana ja se toimii nykyisenkin luotsin, Fernando Santosin komennuksessa. Ihmeellistä, että joissakin asioissa niin lepsusti suhtautuvat kreikkalaiset jaksavat futiskentällä puolustaa koko joukkueen voimin. He iskevät myös kaksinkamppailutilanteissa kipua tuntematta. Heillä on aseenaan armoton vastahyökkäyspeli, missä nopeita päättäjiä löytyy; Fanis Gegas, Dimitris Salpingidis tai pelottavan näköinen rohjake Giorgos Samaras. Kymppipaikalla peliä  pyörittää taidolla  Giorgos Karagounis.

Jos Saksa saa laidoilla Lukas Podoskin ja Thomas Mullerin juoksuvauhtiin, niin jälkeä syntyy. Nyt vaaditaan liikettä ja nopeaa pallonsiirtelyä kolmikolta Mesut Özil, Sami Khedira ja Bastian Schweinsteiger. Mestarisuosikki on päästänyt jokaisessa kolmessa pelaamassaan ottelussa yhden maalin verkkoonsa. Melkein sanoisin että Kreikalle ei saa antaa ainakaan avausmaalia, sillä silloin voi kehkeytyä jymy-yllätys. Illan ottelussa ei ole kysymys siitä, kumpi on parempi joukkue, vaan siitä kumpi joukkue luo voittavan taktiikan.
 

(julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä)


Torstai 21.6. Varsova – Se päättyy kyyneliin

Pulssi kohoaa. EM- jalkapallossa siirrytään tänä iltana pudotuspeleihin. Puolivälierissä kohtaavat päivän välein Tshekki – Portugali, Saksa – Kreikka, Espanja – Ranska ja Englanti – Italia. Ennen illan jännitysnäytelmää käydään kuuma keskustelu Ukrainan maalin hylkäämisestä tiistai-illan Englanti- ottelussa. Sääntökirjan mukaan pallon on oltava kokonaan maaliviivan yli, jotta maali on selviö. Kameroiden mukaan John Terryn maalin sisältä putsaama pallo olisi pitänyt hyväksyä maaliksi. Maailman jalkapalloliiton FIFA:n erotuomarikomitea on saanut jo aiemmin tehtäväksi tutkia maalikameran tai palloon asetettavan tunnistimen käyttömahdollisuutta. Näin oikeusmurhilta vältyttäisiin. On ymmärrettävää että läheskään kaikki eivät kameroista tykkää. Vastustajien mielestä se olisi alkuvihellys kaikkien kentällä tapahtuvien ”epäselvien” tilanteiden videotarkistuksiin. Sellainen ”kilauta kaverille”- sekoilu saattaisi johtaa mellakoihin sekä edelleenkin vääriin tulkintoihin. Lajissa, mitä pelataan 208 maailman valtiossa Sudanista Pääsiäissaarille samoilla säännöillä, kamerat muuttaisivat koko sen arvokkaan luonteen.

Tämän illan joukkueet Tshekki ja Portugali kohtasivat vastaavassa vaiheessa vuoden 1996 EM-turnauksessa Englannissa. Tshekki voitti Karel Poborskyn maalilla ja eteni jopa loppuotteluun. Muita huippunimiä kentällä olivat mm. Pavel Nedved sekä Luis Figo. Tänään Varsovan illassa on nostalgiaa. Nyt vastaavia sankariviittoja sovitellaan tshekkien primusmotorille Tomas Rosickylle ja huippuvireeseen päässeelle Portugalin Cristiano Ronaldolle. Rosickyä on hoidettu välipäivinä jopa hänen kotimaassaan, mutta eiköhän mies pelaa. Joskus ne joilta eniten odotetaan jäävät muiden varjoon. Erittäin vahvan vaikutuksen ovat alkulohkossa tehneet tshekkien energinen Petr Jiracek (2maalia) sekä keskikentän vasemmalla laidalla itseluottamusta osoittanut Vaclav Pilar (2 maalia). Hän on oikeajalkainen ja yllättää ajamalla keskelle. Maalia vartio yksi maailman parhaista, Petr Cech.

Portugalilla oli jo alkulohkossa huippuvastustajat. Minun mielestäni se esitti toistaiseksi kisojen parasta peliä voitettuaan Hollannin 2-1. Puolustus on hurjia miehiä täynnä Bruno Alvesin ja Pepen johdolla. Keskusta tukitaan vahvan Raul Meirelesin toimesta. Näin taataan vapauksia vasemmalta Ronaldolle ja oikealta sivustalta Nanille. Kaksi Portugalin peliä paikan päällä nähneenä Nani on juuri nyt ykkössuosikkini. Hänen tekniikkaa ja syöttötaitoa kannattaa seurata. Yksi Portugalin valteista on huikea nopeus.
Jälleen on sen illan vuoro, jolloin draamaa ei tule puuttumaan. Antaa pelaajien ratkaista Kyyneliin se päättyy joka tapauksessa.
 

(julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 21.6.)
 


 

20.6.2012

EM-kisojen tasosta kertoo jotakin se että huippupelaajia vilisevät Hollanti ja Venäjä ovat siirtyneet seuraamaan otteluita kotikonnuilleen. Puolan joukkueelta odoteltiin yllätystä, mutta sitä ei koskaan tullut. Naapurimme Ruotsi ja Tanska ovat myös valmiita kotimatkalle. Mikäli Ruotsi häviää tämän illan ottelunsa Ranskalle, niin Suomen karsintalohkosta turnaukseen selviytyneet maat (Hollanti, Ruotsi)ovat hävinneet kaikki kuusi otteluaan. Ja niin vahvoilta kuin ne vielä viime syksynä näyttivätkin.
Miksi urheilijat niin usein ”alisuorittavat” silloin kun kaiken piti olla kunnossa. Hollannin valmentaja Bert van Marwijk ei saanut tähtiryhmäänsä pelaamaan missään vaiheessa sitä peliä millä oranssit parhaimmillaan pelaavat. Portugali oli ratkaisevassa ottelussa kuin toiselta planeetalta. Hollannin tähdet eivät tuikkineet vaan yrittivät kukin vuorollaan hoitaa voiton kotiin yksin. Yllättävää maalle, jonka luova joukkuepelaaminen on ollut monille malliesimerkki. Näissä kisoissa robbenit, vanpersiit ja schneiderit olivat sammuneita tähtiä.

Venäjän peräsimessä hollantilainen Dick Advocaat ei myöskään onnistunut saamaan tähdistään heidän osaamistaan irti. Pietarin Zenitin supermiehien varaan rakennettu kuvio oli kaukana legendaarisesta punakoneesta. Ei siis joukkue vaan ryhmä omaan pussiin pelaavia kavereita. Huippujoukkueissa leipäänsä tienaavien pelimiesten ohjelma on nykyisellään todella rankka, joten joskushan se jalkakin voi väsyä. Näissä tapauksissa syy on varmasti paremminkin korvien välistä.

Lohko C päättyi eilen illalla. Irlannille kotimatka oli oikein, sillä heidän kakkosluotsinsa Marco Tardelli tuuletti kerran maailman mestaruutta, mutta nikkasi myös päällä Torinossa silmieni edessä Juventukselle voittomaalin valmentamani Hakan verkkoon. Juvea valmensi Giovanni Trapatoni.

Tänään seuraamme peseekö Ruotsi kasvonsa Kiovan illassa pyrkiessään yllättämään Ranskan. Arvostettu futismaa Englanti ei ole tarjonnut juuri muuta kuin junnaava aluepeliä, mutta niinhän se mestari-Kreikkakin aikoinaan. Illan toisen matsin mielenkiintona on varmasti Wayne Rooney ja hänen nykykuntonsa. Mukavaa olisi nähdä edes toinen järjestäjämaa jatko-otteluissa. Siihen Ukraina tarvitsee Donetskissa Englannin päänahan.

Ne tähdistöt, jotka suostuvat pelaamaan nöyrää joukkuepeliä, ovat kalkkiviivoilla useasti vahvoilla. Ensi sunnuntaina tiedämme mitkä neljä maata ovat hallinneet hermossa parhaiten.
 

(julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 19.6.)


18.6.2012

Klaas-Jan Huntelaar haluaa jatkaa uraansa Saksan Bundesliigan Schalken kärkihyökkääjänä. Samalla hän on vaatinut seuran presidenttiä etsimään espanjalaisen ikonin Raulin tilalle huippuhyökkääjää, jonka avulla he voisivat voittaa jotakin suurta. Meidän harmiksemme Teemu Pukista ei tässä yhteydessä puhuta. Huntelaarilla menee juuri nyt huonosti. Samaa on sanottava Arjen Robbenista, jolla epäonnistuminen jäi jotenkin ”päälle”. Taustalla oli ennen EM-turnausta Bayern Münchenin riveissä Saksan Cupin ja Bundesliigan sekä Mestarien liigan pyttyjen menettäminen. Jotta lohdutus tulisi EM-menestyksen mukana oranssipaidassa, pitäisi tänään Ukrainan yössä tapahtua ihmeitä.

Toivottavasti Venäjän Alan Dzagojev nukkuu tänä aamuna hyvin ja voi valmistautua rennosti jatko-otteluihin. Kaveri on vienyt lihat kupista nimekkäiltä kilpailijoiltaan kolmella maalillaan. Jos joukkue pysyy mukana loppukahinoihin asti, niin TsSKA Moskovan mies voinee odottaa siirtoa vieläkin isompiin ympyröihin.

Toistan tarkoituksella itseäni, mutta Fernando Torresin sympatiseeraajana katselin tyytyväisenä Irlannin murskajaisia. Ennustan ja tunnustan että parempaa on luvassa. Näin uskon. Seurasin myös mediapaikalta kun Saksan joukkue saapui edelliseen oteluunsa Lvivin stadionille. Keskikentän tärkein pelaaja Bastian Schweinsteiger katseli Miroslav Klosen kanssa bussin ikkunasta kivettynein ilmein tyhjyyteen. He keskittyivät. He tietävät että Euroopan mestarit tarvitsevat miehen joka onnistuu maalinteossa vähistä paikoista. Mario Gomez on laukonut neljästi ja verkko on heilahtanut kolme kertaa. Tämän sunnuntai-illan annissa kannattaa seurata myös Gomezin ruokkijaa Mesut Öziliä. Eihän rikas ole sen parempi kuin köyhäkään, mutta tämä numero kymppi ansaitsee Real Madridin pestistään noin 250 miljoonaa euroa. No se siitä potkupallosta.

Ei ole mitenkään vaikeaa siirtyä muutamaa tuhatta kilometriä Ukrainasta Etelä-Karjalan Partakosken mökkimaisemiin. Pelit pyörivät myös täällä. Keskellä metsää paikallisella ”Wembleyllä” pelatussa perinteisessä kohtaamisessa Taipalsaaren ”Leviät” joutuivat tyytymään tasuriin Savitaipaleen FC Pettilän kanssa. Torresin tapaan sielläkin joku ampui ohi.

 
(julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 17.6.)

JUKKA VAKKILA



 

11.10.2011

AVOCA Hope, FC Esperanza
Hyväntekeväisyysmatka El Salvadoriin
14.4.-26.4.2011

 

Projektit AVOCA ja AVOCA Hope

Isä Peter O´Neill, Irlantilainen fransiskaanipappi El Salvadorista, istui mökin katolla Tampereen Näsijärvellä vuonna 2007 yhdessä siskonpoikansa Peter Bullin kanssa. Pete oli juuri mennyt naimisiin suomalaisen tyttöystävänsä kanssa. Tuolloin syntyi ajatus jalkapalloprojektista osana suvun hyväntekeväisyysprojektia El Salvadorissa, AVOCA:aa, A Voice on Behalf of Central Americans . Jalkapalloprojekti sai nimen AVOCA Hope, pelipaitojen rinnuksiin painetussa logossa lukee FC Esperanza (toivo). Kolme aluetta Soyopangosta, San Salvadorin kaupungin alueelta, ilmoittivat halunsa osallistua vuonna 2009 ja ovat pysyneet mukana siitä lähtien. Nämä alueet ovat San Jose 3, Montes 3 ja Pepeto.

Hyväntekeväisyysprojektin tavoitteena on vaikuttaa lapsiin ja nuoriin jalkapallon avulla. Keinoina tässä on varusteiden määrän ja tason parantaminen, valmentajien kouluttaminen, nuorten saaminen valmentajiksi ja kolmen Soyopangon alueen Pepeton, San Jose 3:n ja Montes 3:n yhteistyön parantaminen. Jengit ja niiden tuomat vaikeudet ovat arkipäivää alueella. Jalkapallon ja valmentajien mahdollisuudet kasvattavana tekijänä ovat suuret. 

El Salvador

El Salvador on vajaan seitsemän miljoonan asukkaan trooppinen valtio Keski-Amerikassa. Sen rajanaapureina ovat lännessä Guatemala, pohjoisessa ja idässä Honduras. Etelässä El Salvador rajoittuu Tyyneenmereen. El Salvador on Keski-Amerikan tiheimmin asuttu valtio ja sen pinta-ala on 20 041 km². El Salvador merkitsee espanjaksi Pelastajaa. (Wikipedia)

Maan sisällissodan sävyttämä verinen historia päättyi rauhansopimukseen 1991. Verrattain lyhyt rauhan aika näkyy kuitenkin kaikessa kehityksessä. Aseita on paljon ja ihmishenki ei ole samassa arvossa kuin hyvinvointivaltioissa. El Salvador on köyhä maa. Keskipalkka on noin 300 dollaria kuukaudessa. Asunnot ovat pieniä ja yhdessä asunnossa asuu usein useampi sukupolvi. Ydinperheet ovat harvassa. Miehet ovat joko töissä muualla tai lähteneet muuten vaan omille teilleen. Pojat ovat erittäin alttiita jengien houkutuksille ja niiden tarjoamalle yhteisöllisyydelle ja miehen malleille.

San Salvadorin kaupungin yllä leijuu koko ajan saastepilvi, mikä estää kauniin näkymän kaupunkia ympäröiville tulivuorille. Roskia on kaduilla paljon ja niitä poltetaan kasoissa aika ajoin. Poikkeuksiakin on. San Jose 3 -alueella näkyi asukkaiden aktiivinen toiminta poikkeuksellisena siisteytenä. AVOCA on tukenut mm. tätä projektia jalkapallotoiminnan lisäksi.


Viime hetken matkavalmistelut

Kuusi miestä kokoontui Englannissa Bedfordin kaupungissa 13.4.2011. Kukin oli saapunut paikalle taholtaan. Viisi Englannista ja yksi Suomesta. Lahjoitetut varusteet ja tavarat täyttivät asunnon lattian, kun miehet alkoivat pakata matkalaukkuja. Varusteita olivat lahjoittaneet The Royal Airforce, St. Gregory´s Catholic School, Wallsend boys club, Shifnell town, Suomen Palloliitto ja Tampereen piiri. Lisäksi rahaa on kerätty tapahtumilla ja keräyksillä seurakunnissa.

 Henkilökohtaiset varusteet saivat väistyä laukuista yksi toisensa jälkeen, kun lahjoituksina vietävät varusteet veivät tilansa. AVOCA Hope – jalkapalloprojekti oli laajentunut kolmantena vuotenaan kahden miehen matkasta kuuden miehen matkaksi. Lasten valmentamisen rinnalle oli tullut idea paikallisten valmentajien kouluttamisesta ja lahjoitettavien varusteiden määrä oli moninkertaistunut. Isä Peter O´Neil menehtyi juuri ennen vuoden 2010 matkaa, mutta projekti on jatkunut paikallisten avainhenkilöiden ja yhteisöjen tukemana.

Matkalla osallistuivat Mikko Tulonen Palloliiton Tampereen piiristä, Peter Bull, Graham Millie, John McGlasson, Chris Hutchinson ja Mark Harlow. Jokaisella oli runsaasti jalkapallo-osaamista jaettavaksi El Salvadorissa ja kova into auttaa paikallisia parhaansa mukaan.

 

Perillä

Noin kymmenen hengen ”vastaanottokomitean” tapaaminen lentokentällä oli välitön ja erittäin iloinen. Sama toistui koko matkan ajan. Ihmiset olivat erittäin kiitollisia siitä, että olimme tulleet auttamaan heitä.

Majoituimme Cresco:ssa, opiskelijoiden asuntolassa, Don Bosco yliopiston lähellä.

Tapaamamme El Salvadorilaiset olivat erittäin positiivisia ja iloisia. Maa on erittäin köyhä ja väkivalta on arkipäivää. Poliiseja ja turvamiehiä näkee joka paikassa. Yksi mieleenpainuva tilanne oli yhden harjoituksen aikana. Coca Cola:n jakelurekka ajoi parkkipaikalle ja ensimmäisenä autosta astui ulos viisi aseistettua vartijaa kädet aseen kahvalla. Näky oli erittäin ristiriitainen sen toiminnan kanssa, mikä oli käynnissä kentällä iloisten lasten ja paikallisten valmentajien kanssa. Samalla se oli hyvä muistutus alueen sen hetken tilanteesta.

Todettakoon, että meillä ei matkan aikana ollut minkäänlaista vaaranhetkeä, emmekä tunteneet turvattomuutta. Tämä johtui siitä, että olimme paikallisten kanssa ja heidän kutsuminaan. Yksin turistina näille alueille ai varmaankaan olisi ollut asiaa.


Matkan ohjelma

Torstai, lento
Perjantai, järjestelyt, avainhenkilöiden tapaamiset
Lauantai ja sunnuntai, valmentajien kouluttaminen
maanantai ja tiistai valmennus San Jose 3
keskiviikkoa ja torstai valmennus Pepeto
perjantai, valmennus Montes 3
lauantai tutustuminen alueeseen turistina, sunnuntaina lisäksi yhteenveto paikallisten avainhenkilöiden kanssa
maanantai, lento

Perjantaina yritimme toipua aikaerosta ja matkustamisesta. Aikaa lepäillä ei kuitenkaan juuri ollut. Koulutuksen suunnittelu, varusteiden järjestely sekä suunnittelupalaveri alueiden avainhenkilöiden kanssa ja vierailu seurakunnan kirkolla kuluttivat päivän huomaamatta.


Valmentajakoulutus

Lauantaina ja sunnuntaina koulutimme valmentajia. Pääkouluttajina toimivat Mikko Tulonen ja John McGlasson, joilla oli kokemusta valmentajien kouluttamisesta. Paikalle tuli viitisentoista valmentajaa, El Salvadorilaiseen tapaan kukin oman aikataulunsa mukaan. Suunnitelmien muokkaaminen tuli matkalla kovin tutuksi, niin tälläkin kertaa. Päädyimme aloittaman heti käytännöllä ja ohjasimme valmentajat tekemään harjoitteita. Päivä koostui kahden tunnin käytännön osuudesta, puolen tunnin teoriasta ja tunnin käytännöstä. Asianmukainen tauko päivän kuumimpaan aikaan kuului tietysti asiaan.

Freestyle ammattilaisemme Mark aloitti temppuilemalla ringin keskellä. Hän syötti pallon osallistujille, jolloin sanoimme kukin vuorollamme nimemme ja oman etukirjaimemme mukaisen kuvauksen. Esim. Mikko Muy Bueno. Kaikilla oli hauskaa ja ilmapiiri alkoi vapautua. Vuoro tuli tyylikkäissä verkkareissa olevalle kokeneemmalle valmentajalle. Hän sanoi nimensä ja totesi olevansa A-lisenssin omaava liiton ammattivalmentaja, ei mitään turhaa iloittelua. Sillä lailla, oikein herttainen aloitus rennolle ja iloiselle yhteistyölle! Muut valmentajat eivät olleet kouluttautuneet, joko rahanpuutteen takia, tai siksi että liiton kursseille oli muuten vaan vaikea päästä näiltä alueilta.

Sunnuntaina aloitimme parin tunnin teorialla ja ryhmätöillä. Päivä päätettiin pitkään käytännön osuuteen. Lauantaina kysymys oppimisesta ja opettamisesta nousi esiin. Miten pelaajille voidaan opettaa jotain tiettyä asiaa? Puhuimmekin paljon pelin kautta ja tekemisen avulla oppimisesta, sekä valmentajan keinoista käyttää esimerkkejä ja kyselevää valmennustapaa. Näytimme pääasiassa erilaisia pienpelejä ilman perinteistä maalia. Tämä mm. siksi, että harjoitukset koostuvat tällä hetkellä paljolti alkuverryttelystä ja ”oikeasta” pelistä.  Korostimme koko ajan positiivisuutta ja hauskuutta. Ensisijaisesti näiden valmentajien tehtävä on auttaa lapsia elämässä yleensä, jalkapallon avulla, ei tehdä huippupelaajia. Laadukkaan ja suunnitelmallisen valmentamisen kautta se onnistuu paremmin kuin heikosti organisoidulla toiminnalla.

Toiseksi pääasiaksi muodostui harjoituksen rakenne ja harjoitusten suunnittelu. Ajatuksena oli rakentaa harjoitukset kokonaan pallon kanssa tehtävillä harjoituksilla, koska moni heistä käytti paljon aikaa juoksemalla tehtävään alkuverryttelyyn. Osioina lämmittely, pääosio ja loppuverryttely. Kävimme läpi myös harjoituksen suunnittelulomakemallin.   Olimme suunnitelleet keskustelevamme myös harjoitusten organisoinnista, mutta se jäi vähemmälle. Toki he saivat siitä runsaasti malleja vetämistämme harjoituksista lasten kanssa. Myös syvällisempi keskustelu valmennuksen osa-alueista (tekninen-taktinen-fyysinen-psyykkinen-sosiaalinen) keskusteleminen jäi kokonaan pois.

Valmentajat olivat aktiivisia ja kyselivät paljon. He halusivat oppia ja saada tietoa. Ryhmätyöt sujuivat hyvin. Opetuskielenä oli englanti, jonka tulkki käänsi espanjaksi.


Valmentaminen

Maanantai oli ensimmäinen valmennuspäivä. Olimme korostaneet, että toivomme kaikki valmentajat paikalle kaikille alueille. Pääasiassa paikalla oli kuitenkin joka päivä oman alueen valmentajat. Ihmiset ovat hyvin aluekeskeisiä ja alueet eivät tee juurikaan yhteistyötä. Iloksemme muutamia poikkeuksia kuitenkin oli viikon aikana. Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että valmentajien koulutus jatkuu tutoroimalla heitä harjoitusten aikana. Tämäkin suunnitelma meni uusiksi ja pääasiassa valmentajina toimimme me. Loppuviikosta saimme muutamia nuorempia valmentajia ottamaan vastuuta oman alueensa lisäksi myös toisella alueella. Tämä oli erittäin hieno asia.

Valmensimme noin puoli yhdeksästä yhteentoista nuorempien, 5-13 – vuotiaiden ryhmää ja kello 14–16 vanhempien, 14–18 – vuotiaiden, ryhmää. Lapsia oli päivän aikana paikalla noin yhdeksänkymmentä. Päädyimme rastitoimintamalliin, jotta lapset saivat kokemuksia eri valmentajista. Lapset jaettiin aamulla ryhmiin mahdollisuuksien mukaan ikäluokittain. Sovimme rastiaiheet ja jokainen valmentaja suunnitteli oman rastinsa.

Olimme kaksi päivää kerralla kahdella ensimmäisellä alueella. Toisena päivänä valmentajilla oli sama ryhmä koko päivän. Tällöin pystyimme tekemään muistiinpanoja pelaajista palkintojen jakamista varten. Toisen päivän harjoitusten päätteeksi jaoimme palkintoja ja lahjoitimme peliasuja ryhmien käyttöön. Kaikki pelaajat saivat jonkin palkinnon. Nämä päivät olivat hyvin tunteellisia, valokuvia otettiin paljon ja jäähyväisiä jätettiin.

Perjantaina olimme Montes 3 – alueella. Heidän ”klubirakennuksessaan” oli joukkuekuvia yksi seinä täynnä. Kuvien yläpuolella roikkui viiri. Ilokseni huomasin sen oleva toissa vuonna lahjoittamani Tampereen Pallo-Veikkojen viiri. Tämä pieni yksityiskohta jäi mieleeni pysyvästi.

Valmensimme viikon aikana noin kahtasataakolmeakymmentä lasta ikähaarukalla 5-18. Organisoinnissa oli haasteita, kun eri-ikäisiä lapsia oli paljon ja tilaa vähän.

Meillä oli apuna muutamia englantia puhuvia paikallisia kääntämässä lapsille puhettamme. He sukkuloivat rastien välillä. Näyttämällä ja oppimillamme espanjankielen sanoilla sai myös sanomaa kivasti perille lapsille. Oli opettavaista huomata, kuinka muutamalla sanalla voi vetää yhden harjoituskerran. Itse sain kokea tämän viikon viimeisessä harjoituksessa, kun omaan ryhmääni ei riittänyt tulkkia.

Opettelemaamme valmennussanastoa:

Vasen, oikea, tulkaa tänne, seis, aloittakaa, ymmärsittekö, oletteko valmiita, syöttö, keltainen, sininen, punainen, tyhjä tila, rauhallisesti, hyvä, kiitos, ei, kyllä.


Mitä saimme aikaiseksi?

Leirin päätteeksi ”herra A-lisenssi” esitti meille kutsun tulla kouluttamaan valmentajia laajemmalta alueelta ja ymmärtääksemme jotenkin paikalliseen liittoon liittyen. Olimme siis onnistuneet laittamaan ajatuksia liikkeelle.

Kolme nuorta valmentajaa osallistui oman alueensa lisäksi myös toisen alueen valmentamiseen. He valmensivat myös itsenäisesti meidän tutoroimana. Toivottavasti he ottavat jatkossa isompaa roolia ja ovat kannustavana esimerkkinä nuoremmille.

Valmentajat näkivät uusia harjoitteita ja malleja harjoituksen organisoinnista. Yksi valmentajista filmasi paljon. Toivottavasti hän jakaa materiaalia myös muille alueille.

Kävimme läpi harjoituksen suunnittelulomakkeen.

Toivomme, että projekti tekee jalkapallotoiminnasta näillä alueilla parempaa, monipuolisempaa ja motivoivampaa. Näin saadaan lisää lapsia toimintaan mukaan ja useampi jatkamaan harrastustaan. Ehkä useampi alkaa myös valmentaa nuorempia junioreita. Lapset oppivat jalkapallon kautta sosiaalisia taitoja, toiseen huomioonottamista, hyviä tapoja jne. Toivottavasti tätä kautta useampi nuori löytää oman yhteisönsä ja miehenmallinsa muualta kuin jengeistä. Tämä positiivinen kierre olisi hienoa saada jatkumaan.

 

Mitä jatkossa?

Projekti pyrkii lisäämään alueiden välistää yhteistyötä. Jalkapallon kautta tämä voisi tapahtua esimerkiksi turnausten ja otteluiden kautta. Olisi hienoa saada yksi-kaksi valmentajaa innostumaan kouluttamaan muita valmentajia. Ehkä saadaan jonkinlainen yhteistyö käyntiin jalkapalloliiton kanssa ja sitä kautta lapsille ja valmentajille mahdollisuus ponnistaa pois omalta alueeltaan isompiin ympyröihin.

Kirjoittaessani tätä matkakuvausta ymmärsin, että on mahdotonta täysin kuvata kokemiani asioita. Matka oli itselleni ennen kokematon ja aivan mahtava monella tapaa. Vierailen varmasti toistekin El Salvadorissa AVOCA Hope – projektin kautta.

Kokenein matkan valmentajista, John McGlasson, on valmentanut katulapsia ja kouluttanut valmentajia Keniassa Glad`s House hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Ehkä siellä nähdään jonain vuonna myös hyväntekeväisyyskipinän saanutta suomalaista jalkapallo-osaamista….

Mikko Tulonen
nuoriso- ja seuratoimintapäällikkö
SPL Tampereen piiri

 


12.11.2010
Vastahyökkäyksen aika on nyt

Kansanedustaja Hannes Manninen esitti taannoin huippujalkapallon tilaa koskevan kysymyksen kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinille eduskunnan kyselytunnilla. Häntä kaiverteli Suomen Unkarille kärsimä kitkerä tappio. Tämä osoittaa, että olemme onnistuneet kiipeämään perinteisten futismaiden tasolle ainakin lajin kiinnostavuudessa. Myös päitä on vaadittu vadille. Arkadianmäen hätähuutoon on yhtynyt koko Suomen media. Asiat ovat useasti siten, miltä ne näyttävät. Kenenkään ei ole syytä ottaa hernettä nenään. Futiskulttuuriin kuuluu kiivas keskustelu. Miten voisimme saada aikaiseksi draamaa, jos mielipidevapaus olisi rajoitettua. Jos tämän hetken tilannetta joku kutsuu paniikiksi, niin siitä selvitään parhaiten jalkapalloperheen omilla keinoilla. Nyt on vastahyökkäyksen aika.

Vastahyökkäyksellä tarkoitan futisihmisten lujaa sitoutumista sovittuihin linjoihin. Kritiikki ei ole ongelma, mutta jos omat potkivat omia, niin se on iso ongelma. Uskoisin että seuratasolla tapahtuvan pelaajakehityksen tärkeydestä kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä. Samoin ajatuksesta, että tarvitsemme lisää päätoimisia. Ja erityisesti päätoimisia jalkapallon ammattilaisia, jotka hallitsevat pelaajakehityksen. Haastava kilpailujärjestelmä hioo lupauksista timantteja.

 A-maajoukkueen nykykokoonpanossa on paljon enemmän parhaaseen iskuun kypsymässä olevia pelaajia kuin julkisuus antaa ymmärtää. Oikeastaan ”vanhoihin” pelaajiin lukeutuivat Unkari-ottelussa vain Hyypiä ja Litmanen. Jos toinen heistä pelaa huippujoukkueessa Bundesliigassa johtavana pelaajana, niin pitäisikö hänen A-maajoukkuepaikkaansa kyseenalaistaa. Litmanen ei ole pitkään aikaan vienyt keneltäkään avauskokoonpanon paikkaa ja osaa kyllä väistyä sitten kun sen aika tulee.

Nuorennusleikkaus ei ole tällä hetkellä sittenkään se osuvin nimi. Pitää puhua paremminkin toimivan permanentin rakentamisesta. Joukkue on hitsattava yhteen ja siihen on puhallettava sammumaton henki. Maajoukkuevalmentajalla on käytettävissä juuri ne päivät, mitä seurajoukkueilta sääntöjen mukaan annetaan. Se on kaikille sama. Sinä aikana on rakennettava voittava joukkue. Kysymys on johtamisesta, ei niinkään valmentamisesta. Sen tehtävän hoitaminen voi tapahtua millä hyvänsä eurooppalaisella kielellä. Se joukkue lähtee varmasti pääosin nykyisen ryhmän pohjalta. Voittavaan joukkueeseen on hiottava mahdollisimman nopeasti tulivoimaa Mikael Forssellin rinnalle. Lisäksi Alexei Eremenkon kaltaisia lahjakkuuksia meillä ei ole varaa menettää.

Jukka Vakkila

 

_______________________________________________________________

11.11.
 

Nuorten pelaajien esiinmarssi liigassa, onko sitä?

Onko Veikkausliiga sarja, jossa tähdet syttyvät? Tuottaako juniorikoulutuksemme liigaan avainpelaajia vai vain ringinleventäjiä? Onko tilanne tältä osin muuttunut viime vuosikymmeninä? Tuleeko pääsarjamme perusta olla omassa pelaajakasvatuksessa vai haetaanko ”valmiita” pelaajia ulkoa muun elämän kansainvälistymisen tapaan?

Edellä on kysymyksiä, joita on syytä välillä pysähtyä tarkastelemaan ja lyömään faktat pöytään. Tässä jutussa nuori pelaaja määritellään max 20-vuotiaaksi ja vertailua tehdään kymmenen vuoden välein kausien 2010, 2000 ja 1990 osalta. Pysyn objektiivisesti vain määrällisissä argumenteissa, laadullinen taso on jo subjektiivinen arvio. Avauskokoonpanojen vertailussa on käytetty poikkileikkausperiaatetta, kaksi ottelukierrosta / kausi. Tiedot perustuvat liigan tilastotietoihin.

Kaudella 1990 liigakentillä nähtiin 28 nuorta (-70 tai jälkeen synt.) pelaajaa 11:ssä joukkueessa (Kuusysin tiedot puuttuivat) eli 2,5 / joukkue. Heistä 11 oli avauskokoonpanossa sarja-avauksessa, myös syyskuun kierroksella avauskokoonpanoissa oli 11 nuorta pelaajaa eli 8% kaikista avauskokoonpanon pelaajista. Reipas juoksutti kentälle kauden aikana yhteensä kahdeksan nuorta, mukana mm. Jukka Koskinen ja Jari Litmanen. Muilla seuroilla nuoria oli 1-4, mm. Aarno Turpeinen OTP, Jukka Ruhanen MP, Tommi Koivistoinen Ilves ja Kai Nyyssönen KuPS. TOP-10 maalintekijän joukkoon mahtuivat nuorista Litmanen ja Marcus Gayle KuPS.

Kaudella 2000 nuoria pelasi yhteensä 48 12 joukkueessa eli 4,0 / joukkue. Avauskokoonpanoihin nuoria mahtui viisi sekä sarjan avaus- että syyskuun kierroksella eli vain 4 % kaikista pelaajista. Eniten nuoria peluuttivat TPS, VPS (mm. Jukka Sauso ja Keijo Huusko) ja FC Lahti (mm. Petri Pasanen ja Mika Väyrynen). Muissa joukkueissa uraansa alottelivat mm. Tuomas Aho MYPA, Jussi Kujala TamU, Paulus Roiha HJK sekä Mikko Innanen Haka. Roiha oli tuolloin maalipörssissä 11.

Kuluvalla kaudella on tähän asti (22 kierrosta) pelannut 46 nuorta 14 joukkueessa eli 3,3 / joukkue. Liigan avauskierroksen avauskokoonpanoon heistä kuului yhdeksän eli 6% kaikista pelaajista. Syyskuun kierroksella luku nousi 16:een eli 10%:iin. Muutos johtui siitä, että  Haka, HJK ja TPS ovat valinneet nuoria avaukseen keväästä poiketen. Eniten nuoria on kentällä käyttänyt Inter (6), myös HJK, TPS ja TamU ovat esitelleet runsaasti (5) nuoria kasvoja. Vain kolmella joukkueella (Oulu, VPS ja MYPA) ei ole vielä nähty nuoria avauskokoonpanossa.

Tällä kaudella joukkueidensa avainpelaajien joukkoon on laskettavissa ainakin Hongan keskikentän kolmikko Lepola, Simpanen ja Schuller, Interin Kauko, Jaron Kronholm, HJK:n Westö ja KuPS:n Hoivala. Syyskauden sensaatio TPS:n Roope Riski on Litmasen tapaan nuorena pelaajana liigan toiseksi tehokkain maalintekijä.

Aiemmin on jopa A-maajoukkueeseen noussut liigan tähtiä jo nuorena (Rautiainen, Litmanen, Tainio…). Vielä 1990-luvulla päästäkseen ulkomaille pelaamaan (ykkösjoukkueeseen, ei akatemiaan) tuli olla A-maajoukkuepelaaja. Nykyisin asetelma on kääntynyt. Nyt tulee pelata ulkomailla päästäkseen A-maajoukkueeseen. Vaikka nyt ulkomailla pelaavien suomalaisten vapaaksi jättämiä ruutuja liigassa on entistä enemmän, ei nuorten tähtien nousu kirkkaisiin valoihin ole tapahtunut samassa suhteessa. Tilaisuuksia kyllä olisi, mutta riittääkö lahjakkuutta ja luonnetta? (Vrt. kappaleen alun nimet)

Ilkka Mäkelä

 

_________________________________________________________________

Hollanti ei upottanut toivoamme… (8.9.)

Moldovan jälkeinen kasvojen kohotus Rotterdamin yössä onnistui mielestäni melko hyvin. Suomi uhkasi MM- hopeamitalisti Hollantia jopa tasapelillä ankean alkutaaperruksen jälkeen. Toinen EM- karsintaottelumme osoitti, että potentiaalia löytyy, kunhan saadaan oikea käsikirjoitus kestämään kokonaisen ottelun ajan. Huntelaarin nopean kahden maalin alkunäytöksen jälkeen Suomi tuli komealla kulmuritilanteen maalilla peliin mukaan, kun peliä oli pelattu vasta 18. minuuttia. Yksi parhaista viesteistä oli nähdä herkkäliikkeinen ja vaarallinen Mikael Forssell joukkueemme kärjessä. Forssellin tapaan Mika Väyrynen teki vahvaa paluuta. Nuoriso-osasto oli kauttaaltaan raikas. Maalivahti Otto Fredriksonilla on edellytykset pysyä tolppien välissä vielä pitkään. Hieno suoritus.

Jatkossa on pohdittava, miksi meitä heikommat maat ovat usein kovin vaikeita voitettavia. Toisaalta on kysyttävä myös, miksi peli-ilo ja vapautuneisuus meitä isompia vastaan löytyvät usein vasta sitten kun olemme antaneet yhden tai kaksi maalia vastustajalle eteen. Me valmentajat ja kylän miehet puhumme itseluottamuksesta ja siitähän tässä kaikessa toki on kysymys. Jos et luota itseesi, pelkäät epäonnistumista, pidät käden jarrukahvalla, niin silloin se virhe juuri tulee. Itseluottamus ei tietenkään synny puhumalla vaan tekojen ja onnistumisten kautta. Hollantilaiset pelaajat uskaltavat pitää palloa tilanteessa kuin tilanteessa, koska heille se on tuttua ja turvallista puuhaa jo junnuvuosilta. Silloin opittiin. Silloin automatisoitiin suoritukset. Harjoitus on pallon kesyttämistä eikä mitään muuta.

Vaikka Hollannilta puuttui nippu maailman parhaita hyökkääjiä (Robben, Kuyt, van Persie), heidän korvaajiaan löytyy aina. Tällä kertaa Huntelaar. Paitsi että nämä nähdyn kaltaiset pelit ovat viihdettä parhaimmillaan, meidän on myös opittava asioita. Hollannilla on maailman kuulu pelaajakehitysohjelmansa. Kuinka meillä hoidetaan pelaajakehitystä? Kuinka me voisimme varmistaa, että huippulupaavista 21- vuotiaitten maajoukkuepelaajista Jukka Raitala, Joona Toivio, Teemu Pukki, Akseli Pelvas tai Riku Riski kasvaisi vastuunkantajia A- maajoukkuetasolle? Jätän tällä kertaa kysymyksen pohdittavaksi. Ikuisesti nämäkään pelaajat eivät nuoria lupauksia voi olla.

Hollanti- ottelun ilonpilkahduksen ja lupaavan näytöksen jälkeen toivomme loppusyksyltä täyspottia. Vaihtoehtoja ei ole. Kotimainen huipputapahtuma tulee olemaan Unkarin kohtaaminen lokakuussa ja tietysti San Marinon marinointi marraskuussa. Uskon että kotikentällä iloinen ilme säilyy ja hinaamme itsemme karsintaryhmän kärjen uhkaajaksi. Se edellyttää ilmeen lisäksi puolustuspelin virheiden minimointia, Forssellin onnistumisia ja Väyrysen kaltaisia otteita keskikentällä. Nuorison otteiden soisi vakiintuvan. Eikä sovi unohtaa, että Hyypiä is back.

 

Jukka Vakkila

Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 9.9.

_________________________________________________________________

 

Uutta matoa koukkuun ! (7.9.)

 

Moldova ei ole Suomen rajanaapuri eikä suurvalta, mutta oli jalkapallon EM-karsintojen avauksessa meitä suurempi joukkue ottamalla historiallisen 2-0 voiton kotistadionillaan. ”Peliin on saatava iloa ja lentoa. Katsokaa Moldovaa: pelaajat lähtivät altavastaajina, mutta meno ja meininki oli ihan jotain toista kuin Härmän kipsiin valetuilla patsailla. Nyt on herättävä muutokseen. Jukka tee jotain!”  Tämä teksti oli lainaus sähköpostistani ja kuvaa intohimoisen nimimerkki ”symbolin” tuntoja raastavan TV- draaman jälkeen. Kiitos kaima luottamuksesta: eteenpäin on menty, vaikka nyt tulikin takapakkia. Minä kuulun niihin, jotka eivät ole syntymässään saaneet oikeassa olemisen armonlahjaa – valitettavasti. Futis ei kuollut Moldovassa.

Tänään lippulaivamme esiintyy Rotterdamissa Hollannin isännöidessä EM-karsintojen toista kierrosta. Hollanti on muutaman piirun Moldovaa uhkaavampi joukkue ja on hallitseva MM-hopeamitalisti. Edellisessä EM-kohtaamisessa Rotterdamissa sain istua kentän reunalla penkin päässä todistamassa 2-0 tappiota tuoretta Euroopan mestaria vastaan. Keskikentällä juoksi kaksikymppinen Jari Litmanen. Vuosi oli 1991! Litmasen seura oli vielä tuolloin HJK. Olihan meillä kentällä kolme ammattilaistakin. Keskikentällä häärivät Keravan Keegan, Marko Myyry (Lokeren) ja Anderlechtiä edustanut Kari Ukkonen. Hyökkäyksessä jyräsi Dundee Unitedin Mika-Matti Paatelainen. Niillä mentiin. Kuusi viikkoa myöhemmin kohtasimme mestarit Helsingissä ja pelasimme sensaatiomaisen tasapelin Erik Holmgrenin puskiessa Suomen maalin. Keravan Myyry oli yksi ehdottomia kentän hahmoja.

Meillä on edelleen Litmanen, joka on jo nyt tehnyt osuutensa Suomen futiksen kehittämisessä korvaamattomalla tavalla. Nyt näyttää jo siltä että patsas Lahden Kisapuistoon valmistuu ennen kuin Litti ripustaa kengät naulaan. Edellä mainitsemani ottelun Van Bastenit, Gullitit, Koemanit, Rijkaardit on kärrätty jo kierrätykseen. Hollantilainen systeemi on leiponut uudet mestarit. Meillä kierrätysasioissa tullaan tunnetusti jäljessä. Ajatelkaapa vaikka viikonlopun jälkeistä hetkeä kesäpaikan jäteasemalla? Mihin laittaisin? Turha edes luetella enempää kuin Sneijder, van Nistelrooy, de Jong, van Bommel, Kuyt, Huntelaar….Hollanti haluaa pitää palloa ja tulla leveällä rintamalla. Järjestelmä 4-2-1-3 toimii juuri heidän materiaalillaan. Normaalisti nuo kaksi (2) ovat luunmurskaaja van Bommel  kaverinaan de Jong. Kolmion kärjessä (1) juonii Sneijder. Suomen on onnistuttava ”rikkomaan” tämän kolmion yhteispeli. Samalla on vilkuiltava taustapeiliin sillä taustalta nousee ukkoa kuin pilven reunaa.

Niin kauan kun peliä ei ole pelattu, meillä on samat yllätysmahdollisuudet kuin Moldovalla ennakkosuosikki Suomea vastaan. Huomenna olemme viisaampia. Tärkeä lähtökohta illan otteluun on, että pelkokerroin on pois päältä ja joukkue juoksee kentälle uuden kapteenin johdolla iloisena ja itseensä luottaen. Kadoksissa ollut joukkuepeli on saatava iltaan mennessä ruotuun. Kaikesta huolimatta on oltava rohkea ylöspäin. Samalla puolustuksen keskustan on oltava hereillä ja porrastaa toinen toistaan. Lisäksi joukkueesta on noustava esiin ratkaisijoita. Kahden ottelun turneelta piti tuoda kolme pistettä. Kukaan ei ole määrännyt keneltä ne otetaan.

 

 Jukka Vakkila

 Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 7.9.

_________________________________________________________________

1.7.2010/Jukka Vakkila

Semifinaaleihin draamalla ja rankkareilla….

Brasilian ja Argentiinan yllä taivaat repeävät, sokeritopat sulavat ja pampaksen härät villiintyvät, mikäli MM-turnauksessa hienosti edenneet maat eivät olisi mukana ensi tiistaina ja keskiviikkona pelattavissa semifinaaleissa. Voittamalla vielä kaksi ottelua nämä supermaat kohtaisivat MM-finaalissa. Mikäli nousukiidossa oleva Saksa putoaa tässä vaiheessa uskon että virran suunta Rheinissä ja Moselissa kääntyisi. Nämä maat ovat saaneet maistaa maailmanmestaruutta ja siksi odotukset ovat juuri nyt hirvittävät. Myös Uruguayn historiasta löytyy kultaa, mutta nyt joukkue on tullut puskista ja iskenyt kuin hauki kaislikosta, eikä kansa vaadi siltä ihmeitä. He ovat jo sankareita. Samoin uskoisin kansan suhtautuvan Paraguayn ja Ghanan joukkueisiin. Puuttuvat puolivälieräjoukkueet ovat Hollanti ja Espanja. Niin hyviä futismaita kuin ovatkin, niin MM-menestys on ollut heiveröinen. Hollannilla sentään himmeää historiasta.
Tänään neljän ottelun viikonloppuputki alkaa jännitysnäytelmällä Hollanti-Brasilia. Molemmat maat jauhavat peliä enimmäkseen lyhyillä syötöillä aina läpimurtoalueelle saakka. Nyt kannattaa seurata miten brassiakseli Kaka - Luis Fabiano ja vastaava Hollannin Schneijder - Robben onnistuu paitsiolinjan puhkaisussa. Molemmilla parivaljakoilla on vierellä työtä pelkäämättömät tienraivaajat vailla vertaa: Brasilialla Robinho ja Hollannilla Kuyt. Jos nämä herrat eivät peliä ratkaise, niin seuraava brassien ase on oikealla harppuunapuolustaja Maicon. Hieman pelkään hollantilaisten puolesta, sillä heidän ”heikoin” lenkkinsä van Bronckhorst on Maiconilla vastassaan.

Tämän illan myöhäisottelu Uruguay – Ghana on kahden loistavasti puolustavan joukkueen vääntö. Ghanan serbivalmentaja Milon Rajevac on iskostanut vastoin kaikkia afrikkalaisia periaatteita ryhmäänsä uhrautuvan puolustusasenteen. Hänkin tietää, että hyökkäämällä voitetaan otteluita, mutta puolustamalla mestaruuksia. Nyt on kuitenkin kerrasta poikki ja ainakin pari kaveria pitäisi päästää irti. He voisivat olla Asamoah Gyan ja Prince Tagoe. Uruguaylla on mielestäni hyvä mahdollisuus nousta vieläkin suurempaan yllätykseen sillä sen puolustaminen on ollut erittäin hyvin organisoitua ja vahvaa. Tällaisen päälle on hyvä rakentaa hyökkääjille Forlanille ja Suarezille vastaiskupaikat. Tämän parin voittaja on joka tapauksessa superyllättäjä neljän parhaan joukkoon.

Huomenna maailman katseet kohdistuvat ensiksi otteluun Argentiina – Saksa. Maradona on ainoana valmentajana muiden tylsimysten joukosta erottunut temperamentillaan ja saanut myös pelaajat vireeseen. Argentiina on vyöryttänyt enemmin hyökkäyksiään vasemman kautta pakki Heinzen noustessa ylös. Mielenkiintoista, mutta Saksa tulee useammin oikeaa sivustaa pakki Lahmin survoessa ylös. Tarkoittanee sitä, että nämä miehet törmäilevät toisiinsa? Onko se Saksan etu, että koko kärkinelikko Podolski, Özil, Klose ja Muller ovat iskeneet maaleja. Vastustajan Higuain ja Tevez samoin, mutta liittyykö Messi huomenna joukkoon. Se voi olla ratkaisevaa. Kenen hermot kestävät tällä kertaa pilkkukisassa? Draamaa tiedossa.
Puolivälierät päättää lauantai-iltana ottelu Paraguay – Espanja. Paraguay on ihastuttanut ja saanut kaikkien sympatian, mutta mehän olemme eurooppalaisia ja haluamme oman joukkueemme semifinaaleihin. Espanjalla ja hyvä pelihuumori yllä ja Fernando Torresia lukuun ottamatta palaset kohdallaan. Mutta mutta. Torresilla on tapana olla paikalla silloin kun jotakin tärkeää tapahtuu. Valmentaja Bosque luottaa häneen, joukkue luottaa häneen, niin miksi emme mekin. Lopuksi pieni aamurukous ratkaisuotteluiden alla: älkää hyvät viirupaidat sotkeko tätä viikonloppua!

Kolumni/Keski-Uusimaa/Uusimaa/Aamuposti
Jukka Vakkila

 

___________________________________________________________________

 

11.6.
MM 2010 lohkoarviot      

Lohko A

 

Isäntämaa Etelä-Afrikka lähtee turnaukseen suurin odotuksin. Brassikoutsi Carlos Alberto Perreira tietää tilanteen. Kotiyleisö on valtava apuvoima, mutta tuo toisaalta myös paineita. Steven Pienaar (Everton) on yksi joukkueen tähdistä. Nyt tarvitaan jopa henkimaailman loitsuja. Uruguayn tie MM-turnaukseen oli kivinen. Diego Forlan (Atletico Mafrid) ja Luis Suarez (Ajax) ovat toki joukkueen yllätyskortteja. Vieläkö vanhuksia vilisevän Meksikon vieteri venyy? Peliä johtaa FC Barcelonan toppari Rafael Marquez – Meksikon Sami Hyypiä. Yli kolmekymppisten sombreromiesten lisäksi tarvitaan läpimurtoja  Andres Guardadolta (Deportivo) ja Carlos Velalta (Arsenal). Ranska ratkaisi pääsyn kisoihin nololla käsimaalilla Irlanti- ottelussa. Kaikkien sympatiat eivät ole heidän puolellaan, mutta lohkoarvonta taisi varmistaa heidän jatkopaikkansa. Valmentaja Domenechilla on heittää kentälle huippupelaajia Euroopan kovimmista liigoista kärkiniminään edelleen Franck Ribery (B.Munchen), Nicolas Anelka (Chelsea) sekä Thierry Henry (Barcelona). Kova ryhmä, jota ei liioin ole huomioitu ennakkolaskelmissa.
Jatkoon: Ranska ja Meksiko.

 

Lohko B

Argentiinan hyökkäyskalusto on varmasti turnauksen paras. Jos piiskuri Maradona ei hommaa sotke, niin Messi, Higuain, Tevez, Milito ja Sergio Aguero pistävät verkot tötterölle. Vai onko tähtiä sittenkin liikaa? Kun tarkastelee Argentiinan keskikenttää ja puolustusta, niin hätäisempi voisi julistaa ainakin loppuottelijan jo ennen turnausta. Etelä- Korean pelit ratkaisee Kim, Park tai Lee. Nimet ovat pitkiä ja lähes kaikilla samoja -  pelaajat ovat nopeita. Joukkue on yllätysvalmis, mutta valmentajana ei ole enää Guus Hidding. Se näkyy. Nigeria on Afrikasta ja saa varmasti ylimääräisen pelaajan rummunpäristäjistä lehtereiltä. Euroopan kentillä työskentelevät pelaajat ovat oppineet kurinalaisuutta ja harmonian joukkueeseen iskostaa Ruotsin ex-päävalmentaja Lars Lagerbäck. Jos pullamössö puree ja ”disipliini” todella löytyvät, joukkue voi edetä pitkälle. Kreikan saksalaisluotsi Otto Rehagel hamuaa menestystä. Otto on hyvin vanhoillinen passiivisen pelityylin Euroopan mestari. Se tyyli ei taida nyt riittää. Huippuseura Panathinaikos tuottaa edelleen pelimiehiä, mutta lama näkyy – myös jalkapallossa.
Jatkoon: Argentiina ja Nigeria

 

Lohko C

Fabio Capello haluaa olla valmentaja, joka johdattaa Englannin kautta aikain toiseen maailmanmestaruuteen. Maa on lähtenyt jatkuvasti yhtenä suosikkina turnauksiin, mutta  maailmanmestaruudesta on aikaa 44 vuotta! Vain Capello on nähnyt tapahtuman livenä. Nyt ratkaisumaaleja odotetaan Wayne Rooney`lta. Pelin johtamisen ja tasapainon hoitelevat Rio Ferdinand, Steven Gerrard sekä Frank Lampard. Avainasiana Rooneyn hermot. USA saa jo yhdeksännen kerran mahdollisuuden MM-tasolla – kiitos helpohkojen karsintojen. Jenkit antoivat varoituksen vuosi sitten pelatussa Konfederaatiocupissa voittamalla Euroopanmestari Espanjan 2-0 ja he johtivat Brasiliaa vastaan jo 2-0 häviten lopulta niukasti 2-3. Seuraamisen arvoisia pelaajia mm. Michael Bradley (Mönchengladbach) ja Clint Dempsey (Fulham). Slovenia yllätti jo pudottamalla Venäjän ratkaisuottelussa, mutta nyt rahkeet Euroopan liigoissa ”kakkostasolla” pelaavien pelimiesten voimin eivät taida riittää. Algerian tason kertoo voitto karsinnan ratkaisuottelussa huippumaa Egyptistä. Myös heidän pelaajansa ovat oppineet joukkuepeliä Euroopan kentillä. Yksittäisiä voittoja kenestä hyvänsä, mutta turnauskestävyys…
Jatkoon: Englanti ja USA

 

Lohko D

Ehdottomasti yksi hankalasti ennustettavista lohkoista. Saksa lähtee suosikkina ilman Michael Ballackia. Nuori Mesut Özil saanee ison roolin. Klose, Schweinsteiger,  ja kumppanit tekevät varmuudella maaleja ja kurinalaisuus ylittää hienoudet. Saksa lähtee aina pelaamaan turnausta, ei yksittäisiä otteluita. Ghana on ehdottoman yllätysherkkä ja sen huippuyksilöt voivat hyvinkin laittaa jopa saksalaispuolustuksen ahtaalle. Sillä on tiedossa loistava tulevaisuus. Maa on voittanut viime vuosina nuorten tasolla jopa maailmanmestaruuksia. Michael Essien (Chelsea) on polvivammaisena poissa, mutta joukkue voi silti pelata itsensä futisfanien sydämiin. Yksi avainpelaajista nuori Kwawdo Asamoah (Udinese). Australia putosi edellisissä kisoissa v 2006 vasta jatko-ottelussa mestari Italialle. Nyt Valioliigamenestyjät Mark Schwarzer (Fulham) ja Tim Cahill (Everton) ovat avainrooleissa. Vaarallinen joukkue erikoistilanteissa. Saksa pelkää jostain syystä Serbiaa. Serbit edustavat takuuvarmaa balkanilaista pallotaituruutta, mihin liittyy oleellisesti pelikovuus. Varsinkin vasemman laidan Kolarov (Lazio) ja Jovanovic (S.Liege/Liverpool) ja Pantelic (Ajax) ovat seuraamisen arvoisia.
Jatkoon: Saksa ja Ghana 

 

Lohko E

Hankala arvioitava niin ikään. Bert van Marwijk Hollannin valmentajana pohtii kuumeisesti ketä maailman huipuista uskaltaisi jättää penkille. Pieni riski konflikteille olemassa. Listalla nimet  Sneijder, Robben, Van Persie, Kuyt. Loputkin nimet varmistavat, että vääryys ei olisi, vaikka puukengät kolistelisivat mitalipeleihin. Samoihin mittelöihin tähtää myös Kamerun, jonka johtotähti Samuel Etoò (Inter) olisi mielellään ainakin afrikkalaisten paras maalitykki. Myös ex-tähti Roger Millalle olisi näytettävää. Mielenkiintoinen seurattava on nouseva vasen pakki Benoit Assou-Ekotto (Tottenham) sekä keskikentän nuori johtaja Alexandre Song (Arsenal). Taitoa ei tule puuttumaan. Tanskalla on matkassa useita kokeneita pelaajia. Avainpelaajat  Bendtner (Arsenal), C.Poulsen (Juventus), Rommedahl (Ajax), Thomasson (Feyenoord) ja Agger (Liverpool) ovat taatusti valmentaja Morten Olsenin käsissä hioutuneet yhtenäiseksi joukkueeksi. Laadun takaa pohjoismainen kärsivällisyys ja taktinen älykkyys. Japani lähtee turnaukseen pääosin kotimaisen liigan pelaajilla, joilta ”eurooppalainen” kokemus puuttuu. Jatkoon mahdolliset pisteet eivät riittäne.
Jatkoon: Hollanti ja Kamerun

 

Lohko F

Marcello Lippi tietää tuoreeltaan, miten maailmanmestarit leivotaan. Ihme täytyy kuitenkin tapahtua, mikäli Italia mestaruuden uusisi. Nimilista on kyllä huippuluokkaa. On kokemusta sekä kovuutta ja lisänä yksi parhaista maalivahdeista, Buffon (Juventus). Jos Gilardinon (Fiorentina) ja Di Natalen (Udinese) ruuti on kuivaa ja verkot venyvät, niin kuka ties…Paraguay on vain hivenen Etelä-Amerikan suurien (Brasilia, Argentiina) takana. Sillä on vaarallisen kuumat kärkipelaajat Oscar Cardozo (Benfica), Nelson Valdez (Dortmund), Lucas Barrios (Dortmund) sekä kisoihin toipuneva Roque Santa Cruz (M. City). Slovakia oli yksi jymy-yllättäjiä selviytymällä MM-turnaukseen. Vladimir Weissin johtaman ryhmän vahvuuksia ovat armoton joukkueena puolustaminen ja nopeat vastaiskut. Pekarik(Wolfsburg), Skrtel (Liverpool) sekä Hamsik (Napoli) ovat jo suuria nimiä, mutta löytyykö riittävästi tehoja maalin edustalla? Uusi-Seelanti otti jo tärkeän voiton selviytymällä kisoihin.  Näytettiin kotimaassa suositulle rugbylle. Pelaaminen perustuu lähes pelkästään fyysisyyteen ja sinnikkääseen puolustamiseen. Sillä ei jatkopaikka häämötä.
Jatkoon: Italia ja Paraguay  

 

Lohko G

Kuolemanlohko. Yksi huippumaa tulee pettymään. Onko se Brasilia, Norsunluurannikko vai Portugali? Pohjois-Korea lienee tässäkin asiassa sivussa. Brassien nykyvalmentaja Carlos Dunga on saanut riittävästi aikaa hioa huipputaitavaan joukkueeseensa eurooppalaista joukkuepuolustamista ja tästä johtuen yhtälö on hyvin vaikeasti kenenkään ratkaistavissa.
Luis Fabiano (Sevilla), Kaka (Inter), Robinho (Santos), Ramires (Benfica) ym, ym halutaan nähdä finaalipeleissä!  Valmentaja Svennis Eriksson ja huipputähti Drogba haluavat sinne myös Norsunluunrannikon. Koko Afrikka haluaa. Loppuottelut ilman Portugalia ja ennen kaikkea Cristiano Ronaldoa olisi harmi. Harmi, mutta yksi jää rannalle ja se tulee ratkeamaan pieniin asioihin. Kaikilla kolmella on pelifilosofian pääajatuksena pallollinen pelaaminen. Pieni puolustusvirhe voi ratkaista. Brassit kuuluvat jatkoon ja Norsunluunrannikko etenee ruotsalaisella yhteistyöllä huikean ”kotiyleisön” siivellä.
Jos Ronaldo kuitenkin tekee jotakin kuolematonta, niin huh huh. Pohjois-Korea on edelleen siellä Etelä-Korean yläpuolella.
Jatkoon: Brasilia ja Norsunluurannikko

 

Lohko H

Euroopanmestari Espanja oli jälleen vakuuttava karsinnoissa ja syöttelee itsensä jatkoon tästä lohkosta. Maailman parasta jalkapalloa esittävä keskikenttä Iniesta (Barcelona), Xavi (Barcelona), Alonso (R Madrid), David Silva (Valencia) ja Fabregas (Arsenal). Yhdessä tai erikseen, aina pelottavan tehokas.  Syöttöjä nähdään paljon, pallo liikkuu nopeasti ja syvyydessä kyttää David Villa (Valencia/Barcelona) kuin hauki. Ottmar Hitzfeld on kokenut menestyjä ja vaikutus näkyy Sveitsin joukkueen pelissä. Maalintekijä Alexander Frei taustatukenaan aktiivinen eurooppalainen joukkuepuolustus johtanevat jatkopaikkaan. Hondurasin menestys edes alkulohkossa olisi yllätys. Pelkät vastahyökkäykset eivät riitä kun puolustus on osoittautunut tiukoissa paikoissa haavoittuvaiseksi. Chile on menettämässä kulmahampaansa hyökkääjä Humberto Suazon viime metreillä loukkaantumisen vuoksi. Seuransa Zaragozan tähti mätti ennätysmaalimäärän myös Etelä-Amerikan karsinnoissa. Vaikeuksia tiedossa.
Jatkoon: Espanja ja Sveitsi

 

Jukka Vakkila
puheenjohtaja, SJV
(julkaistu Keski-Uusimaan MM-liitteessä 06/2010)

___________________________________________________________________

 

 

Pekka Ohtonen on Meksikossa vaikuttava suomalaisvalmentaja, jonka kuulumisia välitämme hänen kirjeidensä pohjalta.
 

 


Terveiset Meksikosta!
Monivaiheisten valmentajasekoilujen (Hugo Sanchez, Svennis eriksson ja nyt Javier Aguirre) jälkeen Meksiko lopultakin pääsi MM-kisoihin. Kisakuume maassa on VALTAVA. Lippujen ostokikkailu on jo alkanut. Tämän jalkapallohullun kansan pääsylippukiintiö kisoihin on vaivaiset 8000 biljettiä.

 

Tarpeita

Sekin ihme on nyt sitten nähty, että ottelu keskeytetään pelaajan ”hädän” vuoksi. Täällä San Felipessä pelattiin 3. divisioonan ottelu, jossa kotijoukkueen maalivahdilla tuli ”isompi tarve” vessaan. Pyynnöstä ystävällinen tuomari keskeytti ottelun noin neljäksi minuutiksi, jona aikana veskari kävi tarpeillaan ja sitten peli taas jatkui. Loppupelin ajan maalivahti kylläkin sai kuulla asiaan liittyviä kommentteja, kuten: ”Muistitko ottaa hanskat käsistä ennen ”kuittausta”?” Jäipähän tällekin pelurille jotakin kerrottavaa lapsenlapsilleen pelaajaurastaan. Tämä ei ollut mitään verrattuna siihen, mitä tv:n urheiluruutu näytti eräästä 2. divisioonan ottelusta. Kyseessä oli jälleen maalivahti. Hän kävi maalin takana olevan mainostaulun suojassa ”pienemmällä tarpeellaan” pelin ollessa koko ajan käynnissä! Tuomari ja tuskin toiset pelaajatkaan tätä toimitusta huomasivat, koska peliä käytiin vastustajan maalin tuntumassa. Televisiokameran tarkka linssi ja ohjaaja tämän kyllä huomioivat. Tätä episodia sitten näytettiin kansalle muutamana iltana sopivissa paikoissa. Tyhjennysharjoituksen suoritettuaan maalivahti palasi helpottuneena vahtimaan taas maaliaan (luvaton kentälle tulohan on aina kortin paikka)!

 

Turma

Monena päivänä television ykkösuutinen oli tapahtumaketju, jossa ”American” jalkapallojoukkueen paragualaista pelaajaa ammuttiin eräässä baarissa päähän. Kymmenettuhannet joukkueen kannattajat surivat tapahtumaa ja kantoivat päällään ”Olemme kanssasi Salvador”-paitaa. Vasta näiden uutisten jälkeen tulivat koko maailmaa järkyttäneet Haitin maanjäristysuutiset. Mm. tässä nähtiin selkeästi, mikä asema jalkapallolla on Meksikossa. Tätä kirjoittaessani Salvador Cabanas on ollut sairaalassa viisi päivää tajuttomana.

 

Historiaa

Jokin aika sitten julkaistiin San Felipen kaupungin ( 448 v) kaksiosainen historiikki. Historiikin toisen osan eräällä sivulla on muutaman rivin maininta, kuinka kansainvälinen, suomalainen valmentaja Pekka Ohtonen piti jalkapallovalmentajille kaupungin historian ensimmäisen valmentajakurssin (32 h)! Täten suomalainen valmentajatietous on iskenyt itsensä läpi myös Meksikon historiaan. Tästä koko jalkapalloileva Suomen kansa saa todella olla ylpeä.

 

Kakku

Oman joukkueeni kanssa tuhosimme pari päivää sitten 1-kynttiläisen, jalkapallokenttää esittävän täytekakun. Oli nimittäin kulunut tasan vuosi viimeisimmästä johdollani pelatusta tappiollisesta ottelusta. Kahdenkymmenenkolmen tappiottoman pelin putki toivottavasti jatkuu ja jatkuu… Kesäkuun alussa 2009, itse ollessani jo Oulussa, joukkue kylläkin hävisi semifinaaliottelunsa 0-1! Tätä häviötä en ota piikkiini, en missään tapauksessa. Lähdenkin tästä ottamaan sikapiikin, koska kaupunkimme 30 000 peruskoululaista on piikitetty, nyt on sitten aikuisväestön vuoro.

 

Jännittävää MM-kesää teille kaikille hyvät lajitoverit,

 

Pekka Ohtonen, valmentaja, Mx

___________________________________________________________________________

Afrikan mailla yllätysmahdollisuudet MM-kisoissa
(8.1.2010)

Lohkot ensi kesänä pelattaviin MM-kisoihin Etelä-Afrikassa on arvottu. Ennakkoon laskien huippukovaksi lohkoksi on luokiteltava lohko G, missä kestosuosikki Brasilia kohtaa Portugalin Norsunluunrannikon sekä Pohjois-Korean. Viime mainittu on varmuudella hionut yhteispeliään ilman ulkoisia häiriötekijöitä eikä sitä pidä aliarvioida. Norsunluurannikolla on taatusti yleisön vankkumaton tuki Afrikan maaperällä, eivätkä sen tähtipelaajat helpolla jatkopaikkaa luovuta. Avoimeksi jää, pystyvätkö Ronaldo ja Pepe siivittämään Portugalin jatkoon. Brasilia kuuluu sinne.

Euroopan maista huimaan iskuun viime aikoina päässeet Espanja, Englanti, Hollanti ja Saksa voivat olla melko varmoja jatkopaikoistaan, kunhan normaali taso säilyy. Englanti kohtaa C-lohkossa Yhdysvallat, Algerian ja Slovenian. USA on viime aikoina osoittanut olevansa varteenotettava haastaja kelle hyvänsä. Valioliiga on kouluttanut sen pelaajia jo usean vuoden ajan.

Espanja on hoidellut karsinnat ja maaottelut ilmeettömän tyylikkäästi ja etenee hallitsevana Euroopan mestarina vaivatta jatkoon. Honduras, Chile ja Sveitsi ratkovat kakkospaikan. Sitä voisi veikata vaikkapa Sveitsille. Hollanti joutuu huomattavasti lujemmalle kohdatessaan lohkossa E Japanin, Kamerunin ja Tanskan. Sen peli on kuitenkin kulkenut nykymiehistöllä niin jouhevasti, että ihmeitä pitäisi tapahtua sen karsiutumiseksi. Kamerun on tietysti kotimantereellaan armottoman kova ja taitava ja nyt kysytäänkin, mihin riittävät tanskalaisten eväät. Toki toivoisi pohjoismaista väriä jatko-otteluihin.

Saksa selviytyi kahdella tasapelillä Suomesta, mutta miten käy lohkossa D, kun vastaan asettuvat Australia, Ghana ja Serbia. Saksa pelännee eniten serbejä, mutta Ghana se vasta vaikeaksi voi muodostua. Veikkaus on että konemaisesti etenevä Saksa jatkaa pelejä yhdessä Ghanan kanssa.

Maailmanmestari Italia pelaa lohkossa F yhdessä Uuden-Seelannin, Paraguayn ja Slovakian kanssa. Tuntuu selkeältä, että muiden resurssit eivät yksinkertaisesti riitä mestari Lippin joukkueen lyömiseen. Mikäli onnekas Ranska raivaa tiensä lohkossa A jatkoon on eurooppalaisten panos todella vahva. Lohkossa pelaa isäntäjoukkue Etelä-Afrikka, Meksiko ja Uruguay. Ranskan peli on takkuillut, mutta rutiini vie ryhmän jatkoon.

Jos on brassien lohko mielenkiintoinen ja arvoituksellinen, niin samaa voinee sanoa toisen Etelä-Amerikan suosikin Argentiinan lohkosta B. Nigeria voisi ainakin paperilla yltää mihin tahansa ja Etelä-Korea sai edellisissä kisoissa Guus Hiddingin johdolla hurjasti uskoa omaan peliinsä.

Jukka Vakkila
(Jalkapallovalmentaja-lehti 3/2009)

__________________________________________________________________

Pikkuhuuhkaja Bundesliigaan (2.9.2009)

Saksan bundesliigaseura TSG Hoffenheim on KP-75:n juniorikasvatin Jukka Raitalan uusi seura. HJK ja Hoffenheim ovat allekirjoittaneet vuokrasopimuksen, mikä pitää Raitalan Saksassa ainakin ensi kevääseen. Hoffenheim on noussut raketin lailla kolmessa vuodessa kolmosdivarin
tasolta (Regionalliga) ylimmälle tasolle bundesliigaan (1.Bundesliga). Suoritus ”pikkukylän” joukkueelta hakee vertaistaan. Ensimmäinen kausi bundesliigassa meni hurmoksessa, minkä ansiosta Hoffenheim jopa johti sarjaa pitkän tovin. Seuran kotipaikka sijaitsee Saksan eteläisessä osassa Heidelbergin, Karlsruhen ja Stuttgartin läheisyydessä.
Bundesliiga on kivikova sarja ja vaatii pelaajilta erittäin paljon. Suomalaiset eivät ole kovin usein siellä läpimurtoja tehneet, mutta uskoisin että Raitalalla on siihen mahdollisuuksia. Ajatukseni perustuu siihen, että Jukka on tunnettu tasaisista suorituksistaan kovienkin haasteiden edessä. Sitä saksalaiset varsinkin puolustuspelaajien osalta arvostavat.

Saksalainen huippujalkapallo on tunnettua siitä, että mitään ei anneta ilmaiseksi, kaikki pitää itse ottaa. Pelaajan on pystyttävä osoittamaan voitontahtoa joka päivä. Ei pelkästään peleissä vaan harjoituksissa sekunti sekunnilta. Kurinalaisuus ja itsekkyys sopivassa määrin ovat valtteja. Hoffenheimin riveissä pelaa monia eri kansallisuuksia. Hyökkäyskalusto muodostuu Senegalin, Nigerian, Ghanan ja Brasilian lahjakkuuksista, joilla lähes jokaisella on paikka myös oman maansa maajoukkueissa. Puolustuksessa Jukka Raitalan kanssa paikoista taistelevat niin ikään liuta maajoukkuetason pelaajia. Viime vuonna bundesliigan parhaaksi toppariksi valittu kroaatti Josip Simunic luutii keskellä. Viereen löytyy mm. Ruotsin Sundsvallin mies Per ”Pelle” Nilsson, joka on kantanut jopa kapteenin nauhaa. Laitapakeista kannattaa mainita Saksan U21 Euroopan mestari Andreas Beck. Tämä alkujuuriltaan venäläinen luutinee Raitalan onneksi oikean laitapakin tontilla.
Hoffenheimilla on iso joukko kyvykkäitä pelaajia myös virallista sarjaa pelaavassa reservijoukkueessaan (U23). Lahjakkaista harjoittelukavereista ei tule pulaa.

Kuka on mies tämän menestystarinan takana? Hänen nimensä on Ralf Rangnick. Tämä 51- vuotias koutsi suoritti ammattivalmentajatutkintonsa (Fussball-Lehrer) samoihin aikoihin kun Jukka Raitala syntyi. Satuin itse olemaan Kölnin Urheilukorkeakoulussa Ralfin kurssikaverina. Ilman mainittavaa pelaajauraa valmentajaksi havitteleva sympaattinen kaveri kävi pitkän tien junnuvalmennusten kautta ykkös- ja kakkosbundesliigan pesteihin (Ulm, Stuttgart, Hannover, Schalke). Hän menestyi aluksi kaikkien näiden seurojen peräsimessä, mutta sopimukset päättyivät kaikki potkuihin. Tämä on juuri sitä mainitsemaani saksalaisuutta, mutta asiaan myös kuuluu, että potkujen myötä miesten kysyntä sen kuin kasvaa. Ralf oli vakava ehdokas maajoukkuevalmentajaksi ennen Jurgen Klinsmannin sopimusta. Tappion kokenut saksalainen ei laita päätä pensaaseen, eikä vaihda kadun reunaa jos vastaan sattuu joku tulemaan. Nyt Ralf on johtanut Hoffenheimin menestystä vuodesta 2006. Uskon että Jukka Raitala oppii Rangnickin teesit hyvin nopeasti. ”Alle immer Kompakt” – pelataan aina tiivistä peliä. Puolustaminen yhdessä, ylivoima vastustajan pallolliselle heti, ylhäältä kiinni, me haluamme määrätä tahdin! Pallonriiston jälkeen vastaiskuun ja nopeasti! Näihin asioihin Raitalan on Ralfin alaisuudessa sopeuduttava. Onnea Jukka Raitalalle hienosta sopimuksesta!

Jukka Vakkila
(Kirjoitus julkaistu 1.9.2009 Keski-Uusimaa)


 

Kreikan venymiseen ei oikein jaksa uskoa. Uskon, että Messin johdolla Argentiina jatkoon ja kaveriksi Nigeria.

Kisoihin on vielä aikaa lähes tarkalleen puoli vuotta. Siis vain puoli vuotta. Pelaajat keskittyvät vielä kevään aikana omien seurojensa otteluihin. Panoksia sarjoissa ja cupeissa on runsaasti tarjolla. MM-turnauksessa menestyminen tulee edellyttämään hyvin valmistautunutta joukkuetta. Kellään ei ole varaa antaa tasoitusta millään osa-alueella. Rasitukset ja levot on oltava kohdallaan. Yksi tärkeimpiä tekijöitä ovat avainpelaajat ja heidän terveystilanteensa. Olisi jo katsojankin kannalta varsin harmillista, mikäli pelaajat kuten Messi, Drogba, Ronaldo, Villa, Torres, Rooney jne. eivät jostain syystä olisi täydessä iskussa kisojen aikana.

Ilman huippuhyökkääjää millään maalla ei ole asiaa finaalipeleihin. Jonkun on aina noustava ratkaisijaksi, vaikka tilanteita pelissä olisi kuinka vähän.

 

Jotenkin tuntuu siltä, että ensi kesäkuussa pelattavat kisat tulevat olemaan huipputasoiset. Perustelen asiaa sillä, että aina taitavina pidetyt afrikkalaiset pääsevät näyttämään osaamistaan omalla mantereella. Ylpeys omasta afrikkalaisuudesta ja osaamisesta on voima minkä pysäyttäminen saattaa osoittautua monille maille mahdottomaksi.


Kesäkuu 2009

U21 EM-TURNAUS
SUOMEN NUORET KERÄSIVÄT SYMPATIAA

Englanti ahtaalla 90 minuuttia


Suomen Pikkuhuuhkajat saivat kunnian pelata Ruotsissa järjestetyn EM-lopputurnauksen avausottelussa vastustajana jalkapallon suurmaa Englanti. Englanti oli pahasti jyrän alla, mutta onnistui hyödyntämään paikkansa ammattilaisten tehokkuudella. Missään muussa britit eivät parempia olleetkaan. Theo Walcott, Micah Richards, Joe Hart tai Gabriel Agbonlahor ovat nimimiehiä jo Valioliigassakin, mutta lähes näkymättömiä avausottelussaan. Yksi Suomen parhaita oli ehdottomasti vasemman pakin tontilla Jukka Raitala. Ainakin Arsenalin Walcott huomasi ajautuneensa useamman kerran Raitalan syliin ja siihen hän jäikin.

Suomen joukkueen loistava lataus ja ennakkoluuloton pelaaminen eivät tällä kertaa riittäneet. Hieman hämillään ollut Englanti käytti kaksi joukkueemme virhettä tehokkaasti ja vei tärkeät pisteet. Englannin suorituksen arvoa nostaa tietysti se, että Berat Sadikin kaatanut Michael Mancienne lensi ulos jo 33 minuutin kohdalla.

Suomelta hyviä yksilösuorituksia

Suomen ehdotonta parhaimmistoa Raitalan lisäksi olivat Perparim Hetemaj, Tim Sparv ja Berat Sadik. Hetemaj osoitti että häneltä löytyy huippujalkapallon edellyttämä liikkuvuus sekä pallonkäsittelytaito. Sparv esitteli syöttötaitoaan ja pelasi onnistuneella pitkällä Sadikin läpi, josta seurauksena rankkari. Kapteeni Sparvin tasoitus pilkulta oli viileä. Berat Sadik sen sijaan osoitti että Bundesliiga (A. Bielefeld) on kova koulu ja sieltä onkin tarttunut puseroon hyökkääjältä vaadittavia kansainvälisiä ominaisuuksia. Huikea halu ja rohkeus eteenpäin sekä röyhkeys maalintekoalueella näkyivät otteista selkeästi.
Valmentaja Markku Kanervan vaihdosta kentälle heittämät pelaajat toivat kaikki osaltaan lisää puhtia hyökkäyspeliimme. Sekä Teemu Pukilla että Jussi Vasaralla oli mahdollisuus jopa tasoitusmaaliin.
Englannin molemmat maalit syntyivät pienistä mutta ratkaisevan vaarallisilla paikoilla tehdyistä sijoittumisvirheistä.
Kaikkiaan Suomen omat hyökkäystilanteet jäivät melko vähiin. Suurin ongelmamme oli läpimurtoalueen puhkaiseminen oikea-aikaisilla syötöillä tai keskityksillä. Englanti hävisi paljon palloja keskialueella, mutta ei suostunut iskemään ylhäältä juuri missään vaiheessa.


Saksa ahtaalla 59 minuuttia

Suomen hurmos näytti jatkuvan turnauksen toisessakin ottelussa, missä Suomi grillasi Saksaa minuuttia vaille tunnin. Kuten avausottelussa myös Halmstadin toisessa ”kotiottelussa” noutaja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vapari Saksalle ja sisäänpäin kierteisestä pallosta kuula puskien Suomen verkkoon. Vain kaksi minuuttia myöhemmin epäonnistunut paitsioansa Suomelta ja Saksa karkasi 2-0 johtoon. Suomen peli hyytyi tähän.

Käsikirjoitus oli kopio joukkueemme ensimmäisestä ottelusta. Suomi oli pelannut tässä vaiheessa 180 minuuttia ja jokainen pelaaja oli juossut reilut 20 kilometriä. Olimme hallinnet pelaamista 150 minuuttia, mutta tuona aikana tärkein puuttui - maalipaikat. Vastustaja sen sijaan värkkäsi olemattomista tilanteistaan kaksi maalia per ottelu.. Meillä oli joitakin hienoja laukauksia parista kympistä – parhain ehkä Jukka Raitalan kulmurin jälkitilanteesta Saksa- ottelussa vetämä hirmukuti. Päin maalivahtia.

Edelleen joudumme maksamaan siitä, että mailla kuten Englanti ja Saksa on sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria. Heillä ei ole kiire mihinkään, sillä he ovat valmistautuneet pelaamaan kahden viikon turnauksen. Jos peli ei kulje heti alkuminuuteista, he jaksavat odottaa. He kyttäävät ajankohtaa, jolloin vastustaja hetkeksi herpaantuu tai tekee virheen. Näin toimii kobra.

Espanja oli suuri pettymys

Suomen kolmannesta ottelusta paistoi jo tietyllä tavalla väsymys. Yksilösuoritukset eivät enää olleet niin häikäiseviä kuin alkuotteluissa. Espanja oli ajoittain todella puuduttava. Ottelun loppua kohden Suomen väsyessä se tosin esitteli taidokasta lyhytsyöttöpeliä. Hallinnasta huolimatta heillä ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuuksia juosta vahvempien suomalaispuolustajien ohi. Kuitenkin kävi jälleen kuten kahdessa aiemmassakin ottelussa. Kesken ei mitään Espanja hoiteli 2-0 voiton erikoistilannemaaleillaan Pedro Leon vapari oli suora veto, mutta keskityksen jälkitilanteesta syntynyt 1-0  oli jälleen vartiointiliikkeen epäselvyyksiä. Suomella oli tässä ottelussa omat paikkansa (Sadik, Hämäläinen) mutta huolellisuus ja terävyys viimeistelyssä puuttuivat.

Turnauksen läpivieminen on taitolaji

Ruotsin turnaus osoitti jälleen kerran, että menestyminen turnauksessa edellyttää kypsää taktista osaamista. Perinteiset menestysmaat eivät pelaa juuri koskaan katsojien tai asiantuntijoiden mielestä hyvää peliä alkukierroksilla. Minkähän takia? Tietenkin siksi, että he haluavat varmistaa paikan jatkoon ja vielä mahdollisimman vähällä. He ovat oikeasti valmistautuneet kahden viikon turnaukseen. Vähällä sen vuoksi, että sellaista ihmistä ei ole vielä keksittykään joka pystyisi pelaamaan kahden viikon aikana 5-6 peliä ja parantamaan koko ajan. Ne jotka käyttävät tai joutuvat käyttämään henkisiä ja fyysisiä akkuja muita enemmän alussa, kärsivät siitä auttamatta seuraavissa peleissä. Ihminen ei ole kone. Saksa on varmaankin näissä asioissa perinteisesti tunnetuin. Ei vouhoteta, ei avata peliä, kytätään vastustajan virhettä ja käydään iskemässä. He eivät niinkään välitä statistiikasta vaan voittamisesta. Nyt on kuitenkin sanottava, että sekä Englanti että Saksa olivat pitkään helisemässä nimenomaan Suomen onnistuneen aggressiivisen joukkuepelin vuoksi. Huippunimiltä otettiin aika ja tila pois. Jotenkin nuo vastustajat onnistuivat kuitenkin pitämään Suomen pois maalitilanteista.


Taitavia pelaajia ei korvaa mikään

Huipputasolla menestyminen edellyttää huippuyksilöitä. Henkilökohtainen taito ja ennen kaikkea sen jalostaminen huippupeliin on oltava tavoitteena. Suomen joukkueessa on monia lupaavia pelaajia, joilla tulevaisuus on toivottavasti edessä. Perparim Hetemaj, Mehmet Hetemaj, Jukka Raitala, Tim Sparv, Teemu Pukki, Kasper Hämäläinen tai Berat Sadik…
Pukkia lukuun ottamatta kaikki ovat jo miehiä ja heidän etsikkoaikansa on juuri nyt. Seuraava siirto on ratkaiseva. Ne jotka löytävät kyvyilleen sopivan joukkueen ja ne jotka saavat vastuuta omissa rooleissaan voivat kehittyä jalkapallon huipulle. He voivat kehittyä ratkaisemaan Suomen tulevia karsintoja.

Jukka Vakkila

 


22.6.2009
Saksa rankaisi Suomen nuoria virheistä


Suomen 21- vuotiaitten maajoukkue pelasi EM-lopputurnauksen avausottelussa Englantia vastaan lähes hurmoksessa. Sama hurmos näytti jatkuvan turnauksen toisessa ottelussa, missä Suomi grillasi Saksaa minuuttia vaille tunnin. Kuten avausottelussa myös Halmstadin toisessa ”kotiottelussa” noutaja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vapari Saksalle ja sisäänpäin kierteisestä pallosta kuula puskien Suomen verkkoon. Vain kaksi minuuttia myöhemmin epäonnistunut paitsioansa Suomelta ja Saksa karkasi 2-0 johtoon. Suomen peli hyytyi tähän.

Käsikirjoitus oli kopio joukkueemme ensimmäisestä ottelusta. Suomi on pelannut tässä vaiheessa 180 minuuttia ja jokainen pelaaja on juossut n 22 kilometriä (ka). Olemme hallinneet pelaamista 150 minuuttia, mutta tuona aikana tärkein on puuttunut  -  maalipaikat. Vastustaja on sen sijaan värkännyt olemattomista tilanteistaan kaksi maalia per ottelu.. Meillä on ollut joitakin hienoja laukauksia parista kympistä – parhain ehkä Jukka Raitalan kulmurin jälkitilanteesta Saksa- ottelussa vetämä hirmukuti. Päin maalivahtia.

Edelleen joudumme maksamaan siitä, että mailla kuten Englanti ja Saksa on sitä kuuluisaa voittamisen kulttuuria. Heillä ei ole kiire mihinkään, sillä he ovat valmistautuneet pelaamaan kahden viikon turnauksen. Jos peli ei kulje heti alkuminuuteista, he jaksavat odottaa. He kyttäävät ajankohtaa, jolloin vastustaja hetkeksi herpaantuu tai tekee virheen. Näin toimii kobra.

Suomen ei tarvitse hävetä omia suorituksiaan millään tavalla. Yksittäisten syntipukkien osoittaminen ei myöskään johda mihinkään. Jalkapallo on joukkuelaji, missä joukkue voittaa ja joukkue häviää. Suomen pelaaminen Euroopan kahdeksan parhaan joukkueen lopputurnauksessa maailman parhaiden jalkapallomaiden lohkossa on ainutkertainen mahdollisuus jokaiselle pelaajalle tulevaisuutta ajatellen. Monen suomalaisen pelaajan nimi on jo useampien työnantajaehdokkaiden muistikirjoissa. Samalla sinne on kirjoitettu suomalaisen futiksen tulevaisuutta. Me voimme vain odottaa ja tietenkin uskoa, että pelaajat käyttävät etsikkoaikansa parhaalla tavalla myöskin maanantain viimeisessä turnausottelussaan, missä vastustajaksi juoksee pakkovoiton edessä oleva Espanja.

Jukka Vakkila (Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 18.6.2009)


 

17.6.2009
Suomen U21 laittoi Englannin ahtaalle


Suomen 21-vuotiaitten maajoukkue aloitti Ruotsissa pelattavan EM-lopputurnauksen esittäen erinomaisia otteita. Avausvastustaja Englanti oli pahasti jyrän alla, mutta onnistui hyödyntämään paikkansa ammattilaisten tehokkuudella. Missään muussa britit eivät parempia olleetkaan. Theo Walcott, Micah Richards, Joe Hart tai Gabrien Agbonlahor ovat nimimiehiä jo Valioliigassakin, mutta lähes näkymättömiä avausottelussaan. Viimemainittu tosin järjesteli vieraiden ensimmäisen maalin. Yksi Suomen parhaita oli ehdottomasti vasemman pakin tontilla Jukka Raitala. Ainakin Arsenalin Walcott huomasi ajautuneensa useamman kerran Raitalan syliin ja siihen hän jäikin. Englannin ensimmäisen maalin estämiseen Jukalla ei ollut mahdollisuuksia.

Suomen joukkueen loistava lataus ja ennakkoluuloton pelaaminen eivät tällä kertaa riittäneet kuin sympatiaan. Hieman hämilleen joutunut Englanti käytti kaksi joukkueemme virhettä tehokkaasti ja vei tärkeät pisteet. Sen suorituksen arvoa nostaa tietysti se, että Berat Sadikin kaatanut Michael Mancienne lensi ulos jo 33 minuutin kohdalla.

Suomen eittämättä parhaimmistoa Raitalan lisäksi olivat Perparim Hetemaj, Tim Sparv ja Berat Sadik. Hetemaj osoitti, että häneltä löytyy huippujalkapallon edellyttämä liikkuvuus sekä pallonkäsittelytaito. Sparv esitteli syöttötaitoaan ja pelasi onnistuneella pitkällä Sadikin läpijuoksuun, josta seurauksena rankkari. Kapteeni Sparvin tasoitus pilkulta oli viileä. Berat Sadik sen sijaan osoitti, että Bundesliiga on kova koulu ja tehnyt hänelle hyvää. Sieltä tuliaisina on puseroon tarttunut kansainvälisiä otteita. Huikea halu ja rohkeus eteenpäin sekä jatkuva röyhkeys maalintekoalueella. Valmentaja Kanervan vaihdosta kentälle heittämät pelaajat toivat kaikki osaltaan lisää puhtia hyökkäyspeliin. Sekä nuorella Teemu Pukilla että Jussi Vasaralla oli mahdollisuus jopa tasoitusmaaliin.

Torstain otteluun Saksaa vastaan Suomi voi edelleen lähteä täydellä itseluottamuksella. Nyt on tärkeää, että avausottelun kaltainen lataus säilyy. Erityistä huomiota tulisi mielestäni kiinnittää läpimurtoalueen viimeiseen syöttöön sekä erikoistilanteisiin. Maaleja tulee varmasti, kunhan huolellisuus ja tarkkuus löytyvät. Viimeisen syötön taitaminen näkyy laitamiesten oikein ajoitetuissa keskityksissä sekä keskikentän moottorien täsmäsyötöissä läpimurtoon tai laukaisupaikkaan hakeutuville hyökkääjille.

Saksan joukkue vilisee sikäläisiä huipputähtiä, mutta he ovat samalla tavalla inhimillisiä kuin Englannin Theo Walcott. Kuolevaisia. Mesut Özil (W.Bremen) tai Marko Marin (B.Mönchengladbach) tottelevat tiivistä joukkuepuolustusta kuten muutkin tähdet. Heidän vahvuutensa tulevat esiin yksi vastaan yksi tilanteissa. Niihin Raitala ja kumppanit eivät heitä päästä.

Jukka Vakkila (Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 17.6.2009)


 

Tiedote 11.5.2009
SJV:llä jyrkkä kanta valmentajan rasistiseen käytökseen

Suomen Jalkapallovalmentajat ry (SJV) on sitoutunut tiukasti rasismin vastaiseen työhön, eikä hyväksy minkäänlaisia rasistisia ilmiöitä jalkapallotapahtumien yhteydessä. Sanomalehti Keski-Uusimaa raportoi (10.5.) edellisen päivän tapahtumista miesten Kakkosen ottelussa PK Keski-Uusimaa – Helsingin IFK. Lehden mukaan Keravalla pelatussa ottelussa paikalla olleet todistivat HIFK:n valmentajan huutaneen kotijoukkueen pelaajille törkeitä rasistisia solvauksia. Saman otteluraportin yhteydessä olleessa sanomalehden haastattelussa HIFK:n valmentaja ei koe toimineensa mitenkään väärin vaan antaa ymmärtää, että miesten tasoilla tällaiset ilmaisut pitää kestää.

SJV on täysin eri mieltä ja tulee ottamaan kantaa Suomen suurimman lajin valmentajien ja ohjaajien yhdistyksenä jatkossakin vastaavanlaisiin ilmiöihin. Raportoitu tapahtuma ei osoita minkäänlaista kunnioitusta lajia ja ennen kaikkea sen parissa toimivia ihmisiä kohtaan. Kyseinen valmentaja on eronnut aiemmin SJV:n jäsenyydestä ja tapauksen käsittely kuuluu Suomen Palloliiton kurinpitovaliokunnalle. SJV on Palloliiton yhdenvertaisuushankkeen kumppani (lue lisää: http://www.rasistionreppana.fi/).

Suomen Jalkapallovalmentajat ry

Jukka Vakkila
Puheenjohtaja
040 7785240
www.jalkapallovalmentajat.fi


 

3.3.2009
Baxterin resepti suomalaisen junnupelaajan kehittämiseksi huipputasolle

Suomen Jalkapallovalmentajat (SJV) järjestää nuorten valmentajille suunnatut Valmentajapäivät Vierumäellä 13.-14.3. Tilaisuudessa käsitellään teemoja ”Junioripelaajan kehittäminen huippupelaajaksi” sekä ”Junioripelaajan pelikäsityksen opettaminen”. A-maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter esittelee omia ajatuksiaan sekä luentosalissa että kentällä malliharjoituksissa. Baxter on osoittanut halunsa osallistua lajin kehittämiseen laajemminkin kuin A-maajoukkueen johtajana.
Myös SJV:n vuoden valmentajaksi nimetty Markku Kanerva pureutuu aiheeseen ja kertoo samalla U21- maajoukkueen tilanteen ennen lähestyvää EM-lopputurnausta.
Päivien yhteydessä järjestetään junioriturnaus (-94), mihin osallistuvat HJK, FC Honka, Itä-Suomen piirijoukkue sekä Pietarin Zenit. Seminaarin pääteemaa tullaan käsittelemään myös paneelikeskusteluissa, missä mukana mm. Zenitin huippuvalmentaja Sergei Romanov.

Nuorten pelaajien fyysinen kuormitus herättää myös usein keskustelua. Aihetta käsitellään tilaisuudessa aiemmin suoritettujen pelianalyysien ja tutkimusten pohjalta.
Myös Palloliiton pääsihteeri Kimmo J Lipponen esiintyy Valmentajapäivillä ja kertoo miten Visio 2020 ja suomalaisen pelaajan kehittäminen liittyvät toisiinsa.
Seminaariin on ilmoittautunut jo tällä hetkellä yli 100 valmentajaa.

Jukka Vakkila
SJV puheenjohtaja
040 7785240
jukka.vakkila@palloliitto.fi


 

6.11.2008
Moi futisväki!

Taitojen opettamisen on pitänyt olla jo vuosia päivän sana suomalaisessa juniorifutiksessa. Yksi osa taitokulttuurin vahvistamista ovat perinteiset taitokilpailut, joissa myös moni nykyinen A-maajoukkuepelaajamme (mm. Kolkka, Forssell, Eremenko Jr, Saarinen) on aikanaan menestynyt. Taitokisat ovat oiva tapa edistää etenkin taitojen oppimisen herkkyysvaiheessa olevien nappuloiden kehitystä.

Puhetta on siis riittänyt, mustaakin valkoisella, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Joka vuosi Suomessa on valtavia alueellisia eroja. Joka vuosi täältä löytyy valtavia mustia aukkoja, joissa koko taitokulttuuri tuntuu unohtuneen kokonaan. Tytöissä tilanne on vielä paljon surkeampi.

Tämän kirjeen liitteenä löytyy karmiva ja tuore esimerkki piirien tämän vuoden taitokisoista. Olen ottanut mukaan KOLMEN NUORIMMAN IKÄLUOKAN POIKIEN tilastot kolmesta syystä:

1. Ne paljastavat karulla tavalla koko maan surkean tilanteen nappulaikäluokissa.

2. Ikäluokan pojat elävät parasta taitojen oppimisen herkkyyskautta.

3. Toimin itse ko. ikäluokissa valmentajana (HJK NappulaKlubi).

MUSTIEN AUKKOJEN MAA

Tämän meilin kärki on kohta 1, eli koko maan surkea tilanne. Se kun eniten vaikuttaa suomifutiksen kehitykseen ja laajempaan nosteeseen. Paljon täytyy olla vähän joka niemessä ja notkelmassa pielessä, kun HJK:n NappulaKlubin kolmen joukkueen (E11, E10, F9) pelaajat (noin 36 poikaa) tekevät yksin enemmän kultamerkkisuorituksia kuin mikään piiri koko maassa! Huh huh! Vain vähän tahraiset paperit voi tänä vuonna antaa Uusimaalle, Itä-Suomelle, muulle Helsingille ja ehkä Keski-Pohjanmaalle.

Näissä nappulaikäluokissa, varsinkin F9- ja E10-sarjoissa, kultamerkkiraja on varsin kesy, eikä sen saavuttamiseksi tarvitse välttämättä olla mikään pallovirtuoosi. Laadukas perustaitojen harjoittelu ja kohtalainen kilpailupää riittävät. Liikunnallista lahjakkuuttakaan ei tarvita kuin nimeksi. Tätä taustaa vasten tuntuu uskomattomalta, että Satakunta, Vaasa, Turku, Tampere, Pohjois-Suomi, Keski-Suomi ja Kaakkois-Suomi rämpivät pohjamudissa.

Surullista on sekin, että HJK NappulaKlubin valmennustiimi tuntuu kantavan enemmän huolta kultamerkkirajasta jääneistä pelaajistaan kuin esimerkiksi piirien johto ja nuorisopäälliköt tai Palloliiton nuoriso-osasto tai valmentajakaarti lukuisista koko maata peittävistä mustista aukoista. Vielä pahempaa on se, etteivät nollatulosta tekevien seurojen vastaavat tunnu näkevän tai ymmärtävän omaa surkeaa tilaansa. Siltä ainakin tuntuu, kun kuuntelee kentillä ja kabineteissa vallitsevaa hiljaista kritiikittömyyttä tai tekee yhteenvetoa viime vuosien taitokisatuloksista. Olisiko jo aika herätä ja katsoa peiliin?

Ajatellaan Tamperetta: yksi vaivainen kultamerkki, siis YKSI KOKO PIIRISSÄ! Ja siellä potkivat kuitenkin tuhansien pelaajien Ilves, perinteinen TPV ja suuri junnuseura HJS. Masentavaa! Tai Turku, ei ainuttakaan kultamerkkiä E10-ikäluokassa, jossa HJK 98 keräsi niitä yksin seitsemän. Toimiiko Turun Nappulaliiga? Tai miten on mahdollista, ettei optimaalisissa oloissa toimivan yli tuhannen pelaajan VJS Vantaalta saa yhtään kultamerkkiä näissä poikien nappulaikäluokissa? Vastaavia horroksessa eläviä seuroja, joilla olisi mahdollisuus ja joiden pitäisi todella vaikuttaa positiivisesti suomifutiksen kehitykseen, on maa pullollaan. Hälytyskellot kilkattavat!

Asia on todella merkittävä juuri näissä nappulaikäluokissa, koska puhutaan pelaajista, jotka elävät juuri taitojen oppimisen herkkyyskautta. Nyt tehtyjä virheitä ja tekemättä jääneitä asioita ei voi enää myöhemmin täysin paikata.

KRIITTISEN KESKUSTELUN JA TEKOJEN VUORO

Toivon, että tästä aiheesta syntyisi äänekäs ja herättävä keskustelu. Tai että ainakin ne ihmiset liitossa ja piireissä, jotka voivat ja joiden pitää asiaan vaikuttaa, sen myös tekevät. Uinuvien seurojen reipas ravistelu on vähintä mitä pitää tehdä.

Itse olen yrittänyt tätä sanomaa viedä eteenpäin Helsingin piirin ja Palloliiton nuorisovaliokunnissa, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Ainakaan sanoma ei ole levinnyt kentille. Esimerkiksi ideani taitokisojen aloittamisesta jo nykyistä nuoremmissa ikäryhmissa ei ole ottanut tuulta purjeisiinsa, vaikka juuri nuorimpiin kisojen juju puree parhaiten.

Tosiasioita tuntuu olevan vaikea tunnustaa, vaikka jo Paasikivi tiesi sen viisauden aluksi. Kipeistäkin asioista on puhuttava, kriittisyydelle ja itsekriittisyydelle pitää olla tilaa. Nyt olisi tilaus todelliselle laatupoliisille, tämän alan asiantuntijalle, joka saarnaisi piireissä ja seuroissa ympäri maan, tylyttäisi tosiasiat pöytään ja runnoisi pikaisia parannuskeinoja seuroissa ja piireissä. Pelkästään taitokisojen ja nappulapelien tuloksista ja suorituksista päätellen päteviä osaajia on harvassa. Siksi Palloliiton tai sen piirien pitäisi tukea enemmän pelaajia vastuullisesti ja pitkäjänteisesti kehittäviä seuroja kuin esimerkiksi sinettiseuran kriteereissä sitkeästi roikkuvia, mutta pelaajien kehitystyössä surkeasti epäonnistuneita seuroja? Ainakin se palvelisi suomifutiksen ja pelaajien etua.

Huoli on suuri, sillä tällä hetkellä iso joukko liikunnallisesti eteviä poikia jää Suomessa taitojen oppimisen herkkyysvuosina vaille pätevää valmennusta. Nämä tulokset paljastavat sen aukottomasti.

HJK NAPPULAKLUBI

Tiedän joidenkin kiskovan tästä(kin) avauksesta herneen nenäänsä. He voivat argumentoida, että "no kun Nappulaklubin pelaajat on valittu isosta pelaajamäärästä". Niin osittain onkin, mutta se selittää kultarynnäkköä vain hyvin pieneltä osalta. Taitoja kun voi jokainen kehittää myös yksin, välittämättä joukkueen laadusta. Lisäksi esimerkiksi marraskuussa 2007, tarkalleen vuosi sitten, HJK 99 -joukkueeseen valittujen pelaajien lähtötaso taidollisesti oli surkea. Toki pojat olivat ja ovat liikunnallisesti eteviä, joka tietysti auttaa kehitystyössä.

Toisenkin väitteen arvaan: "no noi ovat varmaan treenanneet tosi paljon juuri noita lajeja". Höhö höpö. Taitokisoja edeltävät kaksi viikkoa niin teimme, harjoituskertoja kertyi yhteensä viisi. Ei kovin merkittävä panostus, mutta toki sellainen, että edes se kannatti ja kannattaisi muidenkin tehdä. Tärkeintä on kuitenkin jatkuva laadukas (taito)harjoittelu.

Metsä on tietysti nähtävä puilta. Me emme kuvittele, että kaikki kultamerkin suorittaneet klubilaiset ovat taitavia (vaikka monien "asiantuntijoiden" mielestä ovatkin). Taidot peleissä ratkaisevat. Kisoissa on kuitenkin lajeja, jotka mittaavat melko tai erittäin hyvin perustaitojen, kuten lyhyen syötön ja pujottelun, osaamista, ja kelpaavat siksi osaksi harjoittelua.

Itse olen ollut nyt nappuloiden parissa kolme vuotta ja kiertänyt sinä aikana paljon myös maan rajojen ulkopuolella. Omat käsitykseni ovat vain vahvistuneet. Viimeksi lokakuun alussa olimme 99-poikiemme kanssa Pietarissa, jossa voitimme koko turnauksen: puolivälierässä Pietarin ykkösen Zenitin, välierässä Latvian ykkösen Liepajan ja finaalissa Moskovan Lokomotivin. Voitosta huolimatta en pidä meidän 99-joukkuetta erityisen taitavana, vaan "pelkästään" liikkuvana, hyvähenkisenä ja perusasioita hyvin harjoitelleena ryhmänä.

Jos ja toivottavasti kun meidän kaikkien yhteinen tavoite on nostaa koko suomifutiksen tasoa, pitää myös taitokisatuloksista (tasojoukkueajattelun, valmennuksen laadun, kilpailutoiminnan tason yms. lisäksi), niiden syistä ja niiden vaikutuksesta tulevaan toimintaan keskustella kuuluvasti, kriittisesti ja väsymättä. Ne, jotka tästä vähät välittävät tai tuloksia vähättelevät, tekevät ison karhunpalveluksen sinivalkoisten mahdollisuuksille.

Yhtään uutta nuorta ikäluokkaa ei ole enää varaa hukata. On toimittava heti.

terveisin

Erkka V. Lehtola

jalkapallovalmentaja ja -kirjoittaja
Helsinki
+358 50 5646860
evl@dlc.fi


 

15.10.2008
Tästäkö käynnistyi voittamisen kulttuuri!

Suomen 21-vuotiaitten maajoukkue teki futishistoriaa selviytymällä sensaatiomaisesti ensi kesäkuussa Ruotsissa pelattavaan ikäluokkansa EM-lopputurnaukseen. Jatkokarsintaottelun toisessa ottelussa Turun Veritaksella vaadittiin venymistä, sillä pohjalla oli vierastappio Itävallassa. Suomella oli kuitenkin tärkeä vierasmaali (2-1) ja tiedossa Eurocupin mielenkiintoiset säännöt.

Loistavasti koko karsinnat pelannut Markku Kanervan joukkue ei hätkähtänyt edes vieraiden ensimmäisellä jaksolla tekemää johtomaalia. Nyt Suomelta tarvittiin kaksi osumaa.

Peli on joskus ihmeellistä. FC Hongan Jussi Vasara tuli joukkueeseen siksi, että joku tarvittiin paikkaamaan pelikieltoon joutunutta Perparim Hetemajta. Vasara kiitti pelikomennuksesta iskemällä kylmän viileästi jatkoaikaan tarvittavat kaksi osumaa Itävallan verkkoon. Ensimmäiseen maaliin älykkään syötön tarjoili Timo Furuholm ja toiseen syöttö tuli vastustajan puolustuksen purkupallosta. Jatkoaika 2 x 15 min oli vaihtelevaa pelaamista puolelta toiselle Suomen ollessa kuitenkin ehdottomasti vaarallisempi.

Jatko onkin sitten jo historiaa. Suomi ei hiipunut eikä lannistunut ratkaisun hetkellä niin kuin joskus aiemmin on käynyt. Nyt paineet kestettiin. Kenenkään pelaajan eikä varsinkaan pilkunvetäjän silmissä näkynyt pelon häivää. Pilkut olivat viileän kylmähermoisesti lauottuja. Jotain aivan uutta suomalaiselta pelaajalta todellisessa ratkaisupaikassa. Jokainen pikkupoika on joskus kuvitellut tilanteen, missä täpötäyden katsomon edessä viimeisellä sekunnilla asettuu pilkulle pallon taakse ja kyseessä on jokin suuri ottelu. Suomen Pikku-Huuhkajien pilkunvetäjät kokivat nyt tuon unelman ilman että olisivat pelänneet mitään. Lopputulos oli sen mukainen! Tästäkö se suomalaisen futiksen voittamisen kulttuuri nyt alkaa?

Isot onnittelut joukkueen valmentajalle Markku ”Rive” Kanervalle sekä loistaville pelaajille taustajoukkoineen!

Jukka Vakkila

 

 


 

Heikki Suhosen vastine IS Veikkajalle
IS VEIKKAAJA VKO 39 JA TAPAUS MARTTI KUUSELA JA TURUN PALLOSEURA

Tällä viikolla nimeni on liitetty lehtikirjoitukseen, jonka
kanssa itselläni EI OLE MITÄÄN tekemistä. Toimittaja Juha Kanerva
kirjoittaa jutussaan, että tunti Martti Kuuselan irtisanomisen jälkeen
Turun Palloseuran toimistoon on tullut faksi, jossa Heikki Suhonen ja Hannu
Touru ilmoittavat olevansa valmiita jatkamaan Kuuselan työtä TPS.n
päävalmentajana. Asia ei pidä paikkaansa, tieto on virheellinen ja minua
suuresti loukkaava.
      Hallituksen jäsenenä minun tehtäväni on ollut auttaa apua tarvitsevia
valmentajia, parantaa yleisesti valmentajien asemaa suomifutiksen kartalla.
Muutama fakta asian tiimoilta:

1. Olen viimeksi ollut yhteydessä TPS.ään ja Petri Jakoseen yli kaksi
vuotta sitten, silloin kieltäydyin työtarjouksesta, jonka Jakonen minulle
esitti.

2. Olen viimeksi ollut TPS.n toiminnassa mukana 1994.

3. Olen tällä hetkellä Turun Toverien päävalmentaja, joukkueeni voitti oman
lohkonsa kolmosdivarissa ja selvityi nousukarsintaan. Olen sitoutunut
sataprosenttisesti tähän projektiin.

4. En ole ollut Turun Palloseuran toimistoon yhteydessä vuoden 2007
jälkeen, silloin kokoonnuimme vanhojen pelaajien kanssa toimistolla ja
lähdimme yhdessä edustamaan Tepsiä Atik ja Adil Ismailin 50
vuotisjuhlaotteluun Helsinkiin.

5. Turun Palloseuran toimistoon ei ole tullut Heikki Suhosen nimellä
faksia, emailia, kirjettä tai postia Martti Kuuselan irtisanomisen
tiimoilta. Tämän tarkistin toimistosta siksi, että olisiko joku " sairas "
ihminen lähettänyt sinne tämän sisältöisen ilmoituksen. Toimisto
vahvistaa, että mitään yhteydenottoa ei ole osaltani tapahtunut.

6. Olen rehellisen ihmisen maineessa jalkapallopiireissä, rehellisenä aion
myös pysyä. Juha Kanervan kirjoitus loukkaa yksityisyyttäni, siksi tuon
asian esille, minulla ei ole asian tiimoilta mitään salattavaa.

7. Olen lähettänyt Juha Kanervalle asiasta sähköpostiviestin, jossa krron
tuntemukseni hänen kirjoitteluaan kohtaan, samasta asiasta lähetin kopion
Petri Jakoselle, IS-Veikkaajan päätoimittajalle sekä myös Martti
Kuuselalle.

On ikävä joutua selittelemään asioita, joihin ei ole osallinen ja joiden
sisältöön ei ole voinut millään lailla vaikuttaa. Suomalainen journalismi
on minun mielestäni vajoamassa skandaalisisältöiseen maailmaan, valitettavasti tämä pätee
myös omaan suosikkilehteeni, jonka vakiotilaaja ja lukija olen ollut jo
vuosien ajan.


      Heikki Suhonen
      SJV hallituksen jäsen
      ProJVK valmentaja
      Suomi futiksen gladiaattori vuodesta 2008
      Suomen Jalkapalloilun Hall of Fame jäsen nro 26
      puh 0400-437 704
 


   

Suomen Jalkapallovalmentajat ry paheksuu seurajohtajien toimia valmentajia kohtaan (16.9.2008)

Suomen Jalkapallovalmentajat ry (SJV) ei hyväksy menetelmiä, millä seuravalmentajia irtisanotaan tehtävistään. Tuorein esimerkki on FC TPS Turku OY:n  (TPS) toiminta sen erottaessa valmentajansa Martti Kuuselan. Kuuselan mukaan seura ilmoitti hänelle irtisanomisesta ilman, että johto olisi keskustellut joukkueen tilanteesta millään tavalla. Hänen kertomansa kohtelu on alkeellista ja pelkurimaista toimintaa, mikä ei kuulu tähän päivään. Näyttää siltä, että johdon vastuuhenkilöt eivät uskalla kohdata vaikeissa tilanteissa valmentajaa puhumattakaan tulla avoimeen ja kehittävään vuorovaikutukseen. Näistä löytyy vuosien varrelta useita esimerkkejä. Suomalaiset liigavalmentajat ovat poikkeuksetta hyvin koulutettuja ammattilaisia, jotka yhdessä pelaajien parhaimmiston kanssa näyttäisivät olevan jalkapallotoimijoistamme lähimpänä kansainvälistä tasoa.
He eivät ansaitse kuvatunlaista käyttäytymistä.

Jokainen valmentaja tietää, että työsuhteet ovat määräaikaisia ja että irtisanomiset kuuluvat luontaisetuihin. Näin on kaikkialla maailmassa. Juridiikka on selvä silloin kun määräaikaisia sopimuksia yksipuolisesti irtisanotaan. On kuitenkin lukuisia tyylejä hoitaa asioita silloin kun vaikeita tilanteita syntyy. Hyvin yleistä näyttää olevan se, että valmentajaa moititaan johdon taholta, mikäli pelaajien kanssa ei kommunikoida sen mielestä riittävästi. Sen sijaan suomalainen ammattijohtaja katsoo oikeudekseen laiminlyödä sekä keskustelun että kuuntelemisen. Koska sinä suomalainen valmentaja viimeksi olit tilanteessa, jolloin esimiehesi tervehti sinua tai vaikkapa kysäisi ”mitä sinulle kuuluu”? Onneksi poikkeuksiakin löytyy.

Jukka Vakkila
SJV puheenjohtaja
AEFCA (Euroopan Jalkapallovalmentajien Union) hallitus


 

Heinäkuu 2008
Espanja ansaitusti Euroopan mestari

Espanja valtasi jalkapallon Euroopan mestaruuden kiistattomalla tavalla. Finaalivastustaja Saksa ei  pystynyt rimpuilemaan huomattavasti taitavampaa vastustajaa vastaan Taitoero oli selvä. Espanjan esitykset kaikissa pelaamissaan kuudessa ottelussa osoittivat, että näiden kisojen suurin anti oli pelaajien henkilökohtaisten taitojen alueella. Esimerkkinä Espanjan pelaajat Xavi, Iniesta, Silva ja David Villa, jotka nousivat yllättäen ohi supertähtien kuten Ronaldon ja Luka Tonin. Mainitut keskikenttätaiturit ovat kaikki pienikokoisia(170 cm) ja kevytrakenteisia(65-70 kg). Samaan kokoluokkaan kuuluvat mm. Kroatian joukkueessa hienosti kunnostuneet Niko Kovac ja Luka Modric. Vastaavankokoisia onnistujia löytyy myös Turkin ja Venäjän riveistä.

Ensimmäinen kosketus ja nopeus pallon kanssa

Mainittu pelaajatyyppi on kuulunut monissa maissa viime vuosina syrjittyjen joukkoon. Junioreista on poimittu isokokoiset ja vahvat. Pienet ovat jääneet valmentajien papereissa ynnä muiden listalle. EM-turnaus osoitti kiistatta, että koolla ei ole väliä, mutta tekniikka pitää olla kohdallaan. Pelaajan on hallittava ensimmäinen kosketus ja sen jälkeiset suunnan muutokset ja pallon siirtelyt ahtaassa tilassa ja lyhyessä ajassa. Aikaa pallon vastaanottoon ja jatkosyöttöön huipputasolla jää 1.5-2.0 sekuntia. Kiireestä pitävät huolen pari kolme vastustajaa, jotka iskevät välittömästi kohti pallollista pelaajaa. Toki kisojen pienikokoiset onnistujat ovat poikkeuksetta nopeita ja kamppailuissa vahvoja.

Valmentajien käskystä rohkeasti ylös

Turnauksessa ajoittain jopa loistokkaasti pelanneet Espanja, Venäjä, Turkki, Hollanti ja Kroatia osoittivat myös kuinka tiukoissakin paikoissa voidaan pelata menestyksellä hyökkäysvoittoista peliä. Nämä maat halusivat voimakkaasti eteenpäin keskeltä, laidoilta sekä taustoja ylös vyöryttäen. Hyökkäysvoittoisen taktiikan takaa löytyivät sellaiset valmentajat kuin Luis Aragones, Guus Hidding, Fatih Terim, Marco van Basten ja Slaven Bilic. Tämä ryhmä osoitti, että joukkueen itseluottamuksen rakentaminen onnistuu niin vanhemmilta kuin nuoremmiltakin käskyttäjiltä.

Joachim Löw sai finaalijoukkue Saksan tuikkiman vain hetkittäin. Näiden valmentajien ansioksi on ehdottomasti luettava myös se, että he uskalsivat antaa vastuuta nuorille pelaajille. Huippuesimerkkeinä Venäjä ja Kroatia.

Nopeat suunnan muutokset

Taktiikassa puhutaan usein balanssista hyökkäyspelin ja puolustuspelin välillä. Ratkaisevaa on ennen kaikkea kuinka nopeasti joukkue pystyy siirtymään vaiheesta toiseen. Tässä mielestäni kolmas asia mikä kiinnitti turnauksessa huomiota. Parhaat joukkueet lähtivät erittäin nopeasti ja taitavasti pallon riiston jälkeen ylivoimahyökkäykseen ja vastaavasti puolustukseen ryhmittyminen toimi hallitusti.

Annetaan uskaltaa

Niinhän se elämä etenee, että onnistumisista otetaan mallia ja esimerkkejä matkimalla kehitetään omaa toimintaa. Nyt voimme ainakin hetkeksi unohtaa peruskankeat ja ”vanhoilliset” suorittajat. Heitäkin turnauksessa esiintyi. Voi Ruotsi, voi Ranska ja voi hyvänen aika Kreikka!

Otetaan opiksi ja annetaan oppien näkyä päivittäisessä kenttätyössä pelaajiemme kanssa. Ennen kaikkea annetaan pelaajien uskaltaa! Seuraava lopputurnaus häämöttää jo kahden vuoden päässä, joten nyt näkemiin EM 2008.

Jukka Vakkila

 

 

 

 

Huippuvalmentajat analysoivat Pietarissa

Euroopan maiden päävalmentajat ja tekniset johtajat kokoontuivat syyskuussa Pietarissa. Konferenssissa purettiin perusteellisesti Brasilian MM-turnauksen antia. Joachim Löwin johtama Saksa ansaitsi maailmanmestaruuden aseinaan muita vahvempi fyysinen valmius, tiivis joukkuepeli, räjähtävä vastahyökkäys, turnauksen kestävä kurinalaisuus sekä kisojen paras maalivahti.
Turnausta pidettiin hyökkäyspelin voittona. Esiin nousi useita loistavia viimeistelijöitä kuten Neymar, Muller, Messi, Rodriquez, Sanchez, Benzema… Kisat osoittivat että tämän päivän pelaajan on oltava liikkeissään räjähtävä ja samalla tilan ja ajan vähentyessä taidon on oltava huipputasoa. Yleinen toteamus Pietarissa olikin että pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittämistä on edelleen jatkettava. Taktisesti MM 2014 osoitti että huippujoukkueiden laitapuolustajista on tullut tärkeitä hyökkääjiä. Keskialueella käytettiin yleisesti topparien yläpuolella yhtä puolustavaa pelaajaa ja useilla joukkueilla laitalinkit olivat poikkeuksellisen leveällä. Manuel Neuer esitteli uuden maalivahtimallin; hän pelasi Saksan ylimääräisenä puolustajana.

”Jogi” Löw ylisti joukkueensa ohella saksalaista pelaajakehitysohjelmaa, mikä käynnistettiin 2000-luvun alkupuolella. Uusia sisältöjä johtamaan ja toteuttamaan pestattiin jalkapallon huippuosaajia. Ammattifutismiesten ympäri maata toteuttama ohjelma tuotti jo v 2009 Euroopan mestaruuden U21 joukkueelle. Siitä ryhmästä MM-pokaalia oli nostamassa 7 miestä.
Kaiken takana on siis pelaajien systemaattinen ja korkealla ammattitaidolla toteutettu kehittäminen. Saksan ohella maailman huipulle nousseet Belgia ja Sveitsi kiittävät myöskin omia pelaajakehitysohjelmiaan. Suomellakin on oma pelaajakehitysohjelma, mikä kaipaa mielestäni jatkuvaa ravistelua ja arviointia. Testit ja käyrät ovat nekin paikallaan, mutta satsauksen kohteena pitää olla tilanne missä motivoitunut pelaaja ja ammattitaidon omaava valmentaja kohtaavat.

Jukka Vakkila (7.10.2014)


  

Näyttääkö Brasilia jo tänään mestarin elkeet?

Usein on väitetty ja jopa todisteltu että menestyäkseen joukkue ei tarvitse omaa ”tähtipelaajaansa”. Väite perustuu siihen että kiinteys ryhmässä kasvaa kun useampi pelaaja joutuu ottamaan vastuuta pelikentällä. Tänään pamahtaa käyntiin kuumeisesti odotettu futiksen MM-lopputurnaus. Samban tahdit keinahtelevat taukoamatta Sao Paulossa ja kaikkialla maailmassa isäntämaa Brasilian kohdatessa yllätysvalmiin Kroatian.

Mikä on turnauksessa huippumaiden tähtipelaajien tilanne juuri nyt. Kaikilla parhailla pelaajilla on takanaan lähes yli-inhimillinen vuosi. Vain puolisen vuotta on siitä kun piti olla täydessä iskussa selvittääkseen tiensä MM-lopputurnaukseen. Sitten tuli Mestarien liigan huipennus. Maailman parhaat pelaajat pelaavat maailman parhaissa sarjoissa Saksassa, Espanjassa, Englannissa, Italiassa, Ranskassa jne, joten koko kevät pelattiin huimalla sykkeellä mestaruuksista sekä paikoista seuraaviin eurocupeihin. Muutama viikko näiden paineiden jälkeen pitikin olla jo maajoukkueen mukana valmistautumassa tänä iltana alkavaan kaikkein tärkeimpään futistapahtumaan. Toki joukkueen eteen pelaavia tähtipelaajia tarvitaan. Osa näistä huipuista on joutunut jäämään pois loukkaantumisista johtuen, mutta tietysti haluamme nähdä messit, neymarit, ronaldot, kloset, rooneyt, balotellit ja iniestat pelaamassa maansa väreissä maailman mestaruudesta. Menestykseen joukkue on aina tarvinnut maalintekijän, joka ratkoo turnauksessa pelejä. Löytyisikö Brasilian sikermästä tällä kertaa se 5-8 maalin mies?

Rio de Janeirossa 13.7. pelattavaan finaaliin selviävät joukkueet, joiden ”teamspirit” ja yhtenäisyys ovat kasvaneet silmin nähden kuukauden tiukan ja paineisen yhdessäolon aikana. Näiden joukkueiden tähtipelaajat sietävät toisiaan, tukevat toisiaan jopa vaihtopenkiltä ja tulevat toimeen kiihkeästi uutisia metsästävän median kanssa. Tämä asia on ollut monille huippumaille kompastuskivenä aikaisemmin.  Tässä asiassa hyvän esimerkin näyttäjä voisi olla Espanja?
Kolmanneksi tekijäksi voisin ottaa avausottelun merkityksen. Vaikka lohkossa pelataankin kolme ottelua, on avausottelu ja siinä saavutetut kolme pistettä henkisesti erittäin tärkeitä. Voittavan joukkueen harmonia lisääntyy kun taas häviäjän hermostuneisuus helposti kohoaa ja paine toiseen otteluun nousee liian kovaksi.
Voisiko avausvoitto Bosnia Hertsegovinasta (15.6.)siivittää Argentiinan ja Messin mestaruuslentoon?

Joukkuehenki, fyysinen valmius, hyvä palautuminen otteluiden välillä sekä henkinen sietokyky ovat näin pitkässä tapahtumassa aina peruselementtejä mutta ilman taitoa ja joukkueen pelillistä loistoa ei finaaliin ole asiaa. Nyt alkavissa kisoissa on todellisia futiksen huippumaita, joiden osaamista voi vain ihailla. Onko se Espanja, Brasilia, Argentiina, Saksa vai joku muu. Onko yllättäjä Sveitsi, Belgia vai Chile? Jää nähtäväksi. Miksi mainitut maat ovat ”huippumaita”? Mitä pelillisiä asioita tulemme näkemään? Pallonhallintapeli on tavaramerkki ja parhaat maat jauhavat 600-700 syöttöä ottelun aikana ja pallo liikkuu 1-2 sekunnissa seuraavalle pelaajalle. Jos näille joukkueille menetät pallon, olet pulassa.   Espanja ja Brasilia ovat tässä lähes omaa luokkaansa. Huippumaista Saksa tekee poikkeuksen mainituista ”pallonhallintamaista”. Valmentaja Joachim Löwin oppien mukaan joukkue pyrkii nopeasti suoraan ylöspäin. Saksa kuten muutkin kärkimaat harkitsevat tarkkaan millä alueella kenttää pallonriisto halutaan tehdä. Vastahyökkäys tehdään välittömästi kun omalla joukkueella on ylivoima katkon jälkeen. Onko sittenkin taas Saksan vuoro pitkän odotuksen jälkeen (MM1990)?

 Ja mitä jos Kroatia yllättäisi tänään kotijoukkueen Luka Modricin ja Mario Mandzukicin johdolla. Se olisi järkytys ja shokki - muuallakin kuin metrotunneleissa. David Luiz, Paulinho, Neymar, Fred, Hulk ja kumppanit ovat taatusti liekeissä jo tänään, sillä heillä on vain ja ainoastaan maailman mestaruus mielessä. Siihen tarvitaan myös avausvoitto.

Jukka Vakkila 12.6.2014
(julkaistu osittain myös Keski-Uusimaa-lehdessä)


 

Paineita Samilla ja respectiä (?) Hoenessille (24.3.2014)

Osallistuin edellisessä viikon vaihteessa Bratislavassa Euroopan jalkapallovalmentajien liiton, AEFCA:n hallituksen kokoukseen. Paikalla käsiteltiin strategiat, visiot, talouskiemurat sekä valmentajakoulutussuunnitelmat normimeiningillä. Kun valmentajista on kuitenkin kysymys, niin iso huomio kohdistui heidän asemaansa. Varsinkin Bundesliigassa kohisee, kuten huipulla niin usein.
Juuri tällä hetkellä Bayer 04 Leverkusenin Sami Hyypiä elää vaikeita aikoja. Pitkä voitoton kausi Saksan Bundesliigassa, putoaminen sekä Mestarien liigasta että Saksan Cupista ovat varmasti syöneet itseluottamusta. Muutamia kuukausia sitten Samia ylistettiin seuran porskuttaessa FC Bayern Munchenin kannoilla kakkossijalla. Raketin lailla parrasvaloihin Leverkusenin puikoissa ponnahtanut Sami on säilyttänyt hienosti tyyneytensä. Hän on itse avoimesti kertonut että opittavaa on paljon ja hän on myös halunnut keskustella vaikeuksista kokeneempien valmentajien kanssa. Loistavaa nöyryyttä ja avoimuutta Voikkaan lähettiläältä. Saksalaisten kollegojen mukaan media on edelleenkin Samin takana. Suomalainen on ollut tähän saakka ”koskematon”. On huikea saavutus saada valmentaa yhdessä maailman kovimmista jalkapalloliigoista. Bundesliiga on myös erittäin vaativa ja ankara tuloksen tekemisen paikka. Sami on saanut tukea esimieheltään Rudi Völleriltä ja toivottavasti kärsivällisyys palkitaan kurssin pikaisella käännöksellä. Sunnuntaina 23.3 Hyypiän johtama joukkue hävisi katkerasti kotona viimeisen minuutin takaiskumaalilla elintärkeässä ottelussa Jukka Raitalan ex-seuraa Hoffenheimia vastaan. Seuraava matsi on jo keskiviikkona Augsburgin vieraana.
Jos on paineita Leverkusenissa, niin murheensa on myös superseura Bayern Munchenillä. Sen kiistämätön johtohahmo Uli Hoeness tuomittiin veronkierrosta 3,5 vuodeksi telkien taakse. Hoenessia ylistetään urheilullisista saavutuksista ja seuran nousu maailman ykkösseuraksi menee hänen piikkiinsä. Hieman viiveellä tullut urheilupomon tunnustus sai ”respectiä” jopa liittokansleri Angela Merkeliltä (Sport Zeitung).  Respectiä kaverille, jonka oli juuri todistettu jemmanneen verottajan ulottumattomiin 27.2 miljoonaa euroa! Tuolla naapurimaahan lipsahtaneella summalla pyörittäisi helposti meikäläistä liigaseuraa 15 vuotta.

Jukka Vakkila